Avoin Soturi

 Kirjoitin viimeksi yhteneväisyyksistä Far Cry -pelien sekä oikean elämän kriisien ja aurotitäärisen vallan välillä. Jäin tekstin lopuksi pohtimaan, miksi autoritäärinen valta-asetelma on ollut kasvavaa, vaikka suuri osa sivistyneistä maista haluaakin demokratiaa. Jatkan pohdintaa tässä tekstissä. Useimmat sivistyneet maat ihannoivat demokratiaa, missä korostuvat periaatteet oikeudenmukaisuudesta, rehellisestä enemmistön äänien kuuluvuudesta, kaikkien huomioon ottamisesta, vaaleista, ihmisoikeuksista ja oikeudesta osoittaa mieltään. Demokraattisessa maassa koetaan, että jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, myös kritiikkiä antaessaan. Mielivaltaisista asioista pyritään tehokkaasti eroon ja kaikessa pyritään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja harkittuun päätöksentekoon. Miksi demokratia ei sitten kukoista? Miksi näin upea yhteiskuntamuoto ei ole jo vallannut jokaista maapallon kolkkaa? Missä vika? Demokratia on monessa suhteessa upea asia. Mutta jossain on oltava vikaa, jo

 Ihminen on kautta aikojen luonut fiktiivisiä teoksia, kuten elokuvia, kirjoja ja pelejä, ja keksinyt niihin juonia ja skenaarioita. Juonet ja skenaariot ovat voineet olla todellisuuteen viittaavia tai todellisuudesta irrallaan. Ne ovat voineet olla myös todelliseen maailmankuvaan sijoittuvia tai täysin mielikuvituksen tuotetta. Joskus kuitenkin juoni tai skenaario muistuttaa hämmentävän paljon oikean elämän asioita. Toki silloin voi olla kyse aiheesta, joka on luotu alun perinkin todellisiin aiheisiin viitaten. Mutta kuvitellut skenaariot voivat olla myös luotu täysin fiktiivisiksi ja silti ne saattavat saada myöhemmin hämmentävän paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään. Pelin kuvitteellisessa valtiossa tienvarsikyltti näyttää autoritääristä valtaa pitävän presidentin kuvan ja kysyy: "Oletko sinä todellinen Yaralainen?" (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). Ukrainan kriisistä olemme saaneet lukea joka päivä, tai voisi jo nykyaikana sanoa joka tunti. Tieto