Ihminen on kautta aikojen luonut fiktiivisiä teoksia, kuten elokuvia, kirjoja ja pelejä, ja keksinyt niihin juonia ja skenaarioita. Juonet ja skenaariot ovat voineet olla todellisuuteen viittaavia tai todellisuudesta irrallaan. Ne ovat voineet olla myös todelliseen maailmankuvaan sijoittuvia tai täysin mielikuvituksen tuotetta.
Joskus kuitenkin juoni tai skenaario muistuttaa hämmentävän paljon oikean elämän asioita. Toki silloin voi olla kyse aiheesta, joka on luotu alun perinkin todellisiin aiheisiin viitaten. Mutta kuvitellut skenaariot voivat olla myös luotu täysin fiktiivisiksi ja silti ne saattavat saada myöhemmin hämmentävän paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään.
Ukrainan kriisistä olemme saaneet lukea joka päivä, tai voisi jo nykyaikana sanoa joka tunti. Tietoa tulvii verkkokalvoillemme uskomatonta tahtia. Saamme lukea jo yhden päivän aikana paljon tapahtumista, niiden analyyseja sekä ennusteita. Tämä kaikki saa aikaan tunteita ja nopeita ajatuksia. Mutta syvällisempää tarkastelua ja pohdintaa ei saa koskaan unohtaa.
Analysointia ja tutkimusta tekevät ammattilaiset ja jätän asian kernaasti heille. Mutta maallikon roolissa en ole voinut olla huomaamatta yhtymäpintoja, joita oikeassa elämässä ja tietokonepeleissä on ollut. Olenkin jäänyt pohtimaan, ovatko yhteneväisyydet aina tarkkaan suunniteltuja, vai osuvatko ne joskus oikeasti vahingossa kohdilleen.
Yllättävän paljon yhteisiä tekijöitä on esimerkiksi oikeassa elämässä ja Far Cry -pelisarjassa. Far Cry -peleissä pelaaja ohjaa päähenkilöä virtuaalimaailmassa, joka pohjautuu oikeisiin maapallon paikkoihin ja maastoihin. Pelien pääsisältönä ovat aseelliset yhteenotot, taktikointi, räiskintä sekä sankarimainen kommandona toimiminen. Otan tarkasteluun kaksi osaa pelisarjasta.
Far Cry 4 -pelissä seikkaillaan kuvitteellisessa Kyratin valtiossa, joka sijoittuu Aasian vuoristoon. Valtiota johtaa kuningas, joka muistuttaa enemmänkin puolijumalan asemaa hakevalta keisarilta. Hän johtaa maataan ankaralla otteella. Pääosa väestöstä on köyhää. Vain valtias, hänen lähipiirinsä sekä sotilaalliset joukkonsa näyttäytyvät varakkaina. Resurssit kohdennetaan väistämättä valtiaan luksuselämään sekä vahvan armeijan ylläpitoon. Mahdollinen vastarinta ja kritiikki tukahdutetaan heti. Kansalaisten toimia ja puheita tarkkaillaan. Väärin ajattelevat haetaan kotoaan tai siepataan. Heidät viedään joko uudelleen koulutettaviksi "kirkkaiden mielten akatemiaan" tai heidät voidaan vangita ja heitä voidaan kiduttaa. Maan lait säädetään itsevaltiaan toimesta sormia napsauttamalla kaikesta mahdollisesta, mikä vaan mahtaa olla häiritsevää.
Far Cry 6 -pelissä seikkaillaan kuvitteellisessa Yaran saarivaltiossa, joka sijoittuu merelle Meksikonlahden ja Atlantin välille. Valtiota johtaa "El Presidente", jolla on jälleen itsevaltiaan asema ja erittäin voimakas ote valtiostaan. Hänet on kuitenkin aikanaan äänestetty presidentiksi. Vaalien vilpittömyydestä pelissä ei puhuta. Presidentti on päättänyt keskittyä tehtävässään valtionsa varallisuuden ja menestyksen tavoitteluun. Tehtävänä on tehdä Yarasta paratiisi. Tämän hän saa aikaan kehittämällä lääkettä syöpään, johon vain Yarassa löytyy raaka-aineet. Lääkkeen avulla maa vaurastuisi ja nousisi talousmahdiksi.
Presidenttiä tukevalla eliitillä menee Yarassa ihan mukavasti. (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). |
Kääntöpuolena, pinnan alla, asian eteen on kuulemma tehtävä uhrauksia. Presidenttiä tukevat "todelliset Yaralaiset", "leijonat", saavat nauttia tavallisen kansalaisen elämästään ja tehdä työtä yhteisen hyvinvoinnin eteen. Suurin osa heistä on silti edelleen köyhiä ja vapaudeltaan rajoitettuja. "Teeskentelevät, epäaidot Yaralaiset", "lampaat", ovat taas opposition edustajia ja presidentin visiota vastaan. Heidät asemoidaan maassaan hylkiöiksi, joiden tehtävänä on joko "uudelleenkouluttautua todellisten Yaralaisten akatemiassa", tai päätyä pakkotöihin orjamaisiin olosuhteisiin. Heillä on jatkuvasti paineita kidutuksesta, vankilasta ja kuolemasta. Osa heistä myös katoaa mystisesti ja osaa käytetään myrkkyaineita sisältävissä ihmiskokeissa. Yleisesti maassa tukahdutetaan välittömästi kaikki kritiikki armeijaa ja valtiovaltaa kohtaan. Kulttuuria ja mediaa kontrolloidaan voimakkaasti ja television sekä radion täyttävät isänmaalliset laulut ja sanomat.
Mitä tulee Ukrainan kriisiin, sen suhteen peleissä esiintyy monia yhtymäkohtia. Skenaarioissa ovat taustoilla kamppailut autoritääristen valtiojohtojen ja tyytymättömien kansalaisten välillä. Peleissä kyseessä ei toki ole kahden tai useamman valtion välinen selkkaus tai sota, mutta autoritäärinen valta korostuu niissä ja myös useassa tosielämän sodassa. Autoritäärinen valta koetaan kelpaavana niille, jotka ovat hyväosaisia tai valtiaan lähipiirissä. Tavallinen kansa taas näyttäytyy pelokkaana tai altavastaavana vastarintana.
Emme voi välttää vilkaisua Venäjälle päin oikeassa elämässä. Venäjällä noussut autoritäärinen ja itsevaltainen johtamistapa omaa selkeästi samoja piirteitä, kuin Far Cry -pelien tavat.
Autoritäärisessä Yaran valtiossa valtakoneiston turvallisuuspalvelut ovat jatkuvasti ja näkyvästi läsnä. (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). |
Mielenosoituksia ei kannata yrittää järjestää, sillä viranomaisilla ja armeijalla on lupa käyttää voimaa. (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). |
Pelien ja Ukrainan kriisin skenaarioissa yhtenevää on myös median vahva kontrollointi ja halutun totuuden esittäminen sen kautta, resurssien priorisointi valtaan ja armeijaan, opposition ja kritiikin tukahduttaminen tarvittaessa äärimmäisinkin keinoin, lakien säätäminen ilman laajempaa pohdintaa, henkilökultit, näennäinen demokraattisuus ja vaalien merkityksen kyseenalaistaminen, vihollisten hylkiöiksi ja ala-arvoisemmaksi leimaaminen sekä oman kansan toisinajattelijoiden ihmisoikeuksien riistäminen. Far Cry -peleissä erona on se, että kuvatut skenaariot ovat toistaiseksi tapahtuneet valtioiden sisällä, eivät valtioiden väleillä.
Far Cry -peleissä on välillä ollut keskeisessä roolissa myös uskonnon merkitys konflikteissa. Siitä huolimatta, että uskonnon tulisi olla kaikille tasapuolinen ja pyhä asia, siitä voi olla osapuolilla eri näkemyksiä. Voi olla eri uskontoja ja niiden oikeuttamia tapoja, tai jopa ateismia. Kärjistetyimmillään uskontoa käytetään yhtenä keinona muiden ohella sodan oikeutuksessa itselle tai vihollisen tuomitsemisessa.
Far Cry -pelit ovat raadollisia ja niillä on syystäkin K18-luokitus. Mutta sisältöä tarkasteltaessa peleissä on oma viestinsä. Skenaariot ovat toki fiktiivisiä, mutta niistä paistaa läpi autoritäärisen vallan pahuus ja kaikki ne ihmisoikeusrikkomukset, mitä sen myötä syntyy. Samalla annetaan ymmärrys, että autoritäärisessä vallassa raha päätyy aina valtaa pitäville. Pelien kautta voidaan tuoda esille niitä raadollisia asioita, joita oikeassa elämässä pyritään peittelemään. Se on julmaa, mutta julmaa on myös mahdollinen totuuksien ja ihmisoikeusrikkomusten peittely oikeassa elämässä.
Jään kuitenkin pohtimaan, miksi autoritäärinen valta-asetelma on ollut nouseva trendi maailmalla. Demokratiaa kannattavat tuomitsevat sen, mutta samalla demokratia nähdään maailmalla uhanalaisena, kun autoritäärisyys nostaa profiiliaan. Miten se nostaa päätään, jos sitä ei haluta?
Siinä jäämme usein pimentoon keskittyessämme huutelemaan mielipiteitämme. Että miksi jossain valtioissa autoritäärisyys pääsee toteutumaan? Mistä se syntyy, mitkä historian seikat siihen vaikuttavat ja miksi se kukoistaa?
Autoritäärisyyden riskit näkyvät nyt Far Cry -peleissä ja oikeassa elämässä paitsi Ukrainassa, myös monessa pienemmän maan konfliktissa. Mutta seikkoja autoritäärisyyden syntyyn ja vallassa pysymiseen kuulisin silti mielelläni, jotta ymmärtäisin ilmiötä. Ilmiön ymmärrys avaa syitä käyttäytymiseen, vaikkei hyväksyisi sitä. Jos ymmärtäisimme, miksi autoritäärisyyttä alkaa esiintymään enemmän, voisimme tarkastella syitä ja kehittää mahdollisesti jopa demokratiaa entistä paremmaksi.
Länsimaisissa peleissä on helppoa luoda mielikuvaa siitä, että autoritäärisyys on täydellistä pahaa vailla ymmärrettävää syytä. Ja tulee tietty huomioida, että pelitkin sisältävät viestintää ja ideologioita.
Far Cry 6 -pelissä on luotu hieman fiktiivistä taustaa autoritäärisyyden suosiolle, mikä oli poikkeavaa ja tervetulluttakin. Olen ymmärtänyt, että autoritäärisyys vastaa vahvasti anarkiaan ja kaaokseen. Sillä saa aikaan järjestyksen vaikka väkisin, mikä voi olla joskus ymmärrettäväkin keino.
Mutta ongelmana on edelleen se, että autoritäärisyys jää usein voimaan. Sillä harvoin pyritään lopulta demokratiaan. Demokratiaa pyritään Far Cry 6 -pelissäkin luomaan liberaalin vastarinnan sissitaistelulla ja vallankaappauksella. On myös outoa, ettei autoritäärisyys pysty useinkaan vastaamaan koko kansansa tarpeisiin.
Jos taas demokratia pesee autoritäärisyyden mielestäsi mennen tullen, niin kannattaa muistaa, että nämä näkemykset kohtasivat vastikään huomionarvoisesti Yhdysvalloissa, missä demokraattisten presidentinvaalien tuloksen yhteydessä autoritäärinen osapuoli pyrki julistautumaan voittajaksi tuloksesta huolimatta. Sitä seurasi hävinneen osapuolen tukijoiden tunkeutuminen kongressitaloon, mitä seurasi kaaos. Demokratia ei siis ole itseisarvo suojaamaan autoritäärisyydeltä. Jos demokratiaa halutaan, sitä tulee vaalia. Kaikkien osalta.
Onkin outoa, joskin kiinnostavaa, että demokratia kokee olevansa uhattuna, koska autoritäärinen valta kasvattaa suosiotaan. Tätä trendiä tulee tarkkailla ja sen syyt tulee huomioida. Demokratiakaan ei voi olla kaikille valmis ja mieluisa, jos tyytymättömyyttä esiintyy. Kehitystä on jatkettava.
Sillä aikaa, kun seuraamme maailman tapahtumia ja yritämme ymmärtää miksi asiat tapahtuvat, odotan myös Far Cry -pelisarjan seuraavaa osaa. Minneköhän päin maailmaa se sijoittuu ja millainenkohan sen skenaario mahtaa olla? Löytyyköhän yhtymäkohtia oikeaan elämään?
Kommentit
Lähetä kommentti