Kinkyys on aihe, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kyseessä on ihmisen seksuaalisuuteen liittyvä termi, jolla tarkoitetaan jotain sellaista seksuaalista aihetta, jota valtaosa ihmisistä voi pitää outona tai poikkeavana. Kinkyydelle löytyy toki muitakin määritelmiä, mutta oma määritelmäni on puhua ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, joka ei liity sukupuoliasioihin, vaan ihmisen muuhun seksuaalisuuteen.
Itse puhun kinkyydestä silloin, kun kyseeseen tulevat etenkin fetisismi tai BDSM.
Fetisismi on viehtymystä joihinkin asioihin, jotka tuottavat fetisistille mielihyvää. Monen ihmisen ennakkoluuloinen mielikuva voisi olla se, että fetisisti saa aina seksuaalisia viboja todella oudoista asioista. Itse pidän ensimmäisestä lauseesta, eli viehtymyksestä ja mielihyvästä. Fetissit eivät nimittäin aina liity seksiin. Yleensä fetissillä on kyllä kytky ihmisen seksuaaliseen kokemukseen, mutta itse näen fetissit kokonaisvaltaisempana asiana. Fetisseistä voi saada mielihyvää esimerkiksi hyvin kevyesti, kuten nauttimalla näkemästään näystä, ilman seksuaalista kytkyä. Toisille fetissejä voivat olla tietynlaiset vaatteet, toisille esineet. Joillekin fetissejä voivat olla jopa äänetkin. Myös kokemukset fetsseistä ovat yksilöllisiä. Itse voisin pyrkiä yleistämään fetissit parhaiten niin, että kyseessä ovat esineet tai asiat, jotka antavat fetisistille mielihyvää, positiivisia tunnekokemuksia ja nautintoa.
BDSM tulee sanoista Bondage & Discipline, Domination & Submission, Sadism & Masochism. Suomeksi ja lyhyesti sanottuna kyseessä ovat sidonta, valta-asetelmat sekä kivun tuottaminen tai vastaanottaminen. Nämä ovat ne asiat, mitkä useimmille tulee mieleen kinkyydestä ensimmäisinä, vaikka itse asiassa kinkyyden alle kuuluu paljon muitakin asioita. Maallikoiden ennakkoluulot BDSM-ihmisistä voivat olla hyvin pelokkaita ja torjuvia, vaikka kyseessä on itse asiassa aihe, jonka parissa elää monia tavallisia ja vastuunsa tuntevia ihmisiä. Itse en tunne näitä osa-alueita kovin syvästi, mutta nämäkään asiat eivät välttämättä ole aina seksiin liittyviä. Kyseessä voi olla esimerkiksi koko parisuhteen määrittelevä kokonaisuus tai muut, kuin seksuaaliset kokemukset. Olen esimerkiksi lukenut siitä, miten köysiin sitominen voi olla joillekin henkilöille jopa meditatiivinen kokemus (1).
Kinkyyden kirjoon voi laskea myös transvestismin, joskin tämä voi jakaa mielipiteitä. Transvestismi voi liittyä fetisistiseen kokemukseen, tai sitten ei. Tämä asia on mielestäni veteen piirretty viiva, ellei yksilö itse halua määritellä asiaa itsensä kohdalta.
Fetisismi ja BDSM lienevät yleisimmät kinkyyden osa-alueet, mutta kinkyyden alla on paljon muitakin asioita, joita en kykene tähän ulkomuistista kirjoittamaan. Pääasiana tämän alustuksen jälkeen on kuitenkin tunnistaa sanan "kinky" määrittely.
Kinkyys ei ole yhtä, kuin piiskaaminen. Kinkyys on laaja käsite erilaisista seksuaalisista osa-alueista. Esimerkiksi piiskaaminen ei liity fetisismiin, eikä välttämättä kaikkien BDSM-kinkyjenkään elämään.
 |
| Kinkyys ei ole yhtä, kuin piiskaaminen. Kinkyys ei myöskään ole yhtä, kuin seksisessiot. Kinkyys on laaja käsite, jonka alle kuuluu monia alaluokkia. Kinkyys on hyvin yksilöllistä ja se voi olla ihmiselle pieni osa seksiä, tai iso osa koko hänen olemustaan ja elämäänsä. Usein kinkyydestä voisi puhua paitsi osana ihmisen seksuaalista monimuotoisuutta, jopa omana seksuaalivähemmistönä. |
Alustuksen jälkeen tullaan itse asiaan. Kinkyys on yhteiskunnassamme edelleen paheksuttu aihe ja jopa tabun asemassa. Aiheesta pitäisi mielestäni käydä avointa ja asiallista keskustelua, mutta kaikesta modernin länsimaan vapaudesta huolimatta aihe on edelleen ennakkoluulojen ja negatiivisten mielikuvien kohde. Sitä ei ymmärretä, eikä edes yritetä ymmärtää.
Miksi kinkyydestä pitäisi puhua? Hyvä kysymys. Moni ihminen on sanonut, että eihän seksin harrastamisesta puhuta avoimesti, tai että ei kaikesta elämänsä outoudesta pidä puhua yleisellä tasolla. Juuri näiden mielipiteiden takia kinkyyttä ei ymmärretä.
Ensinnäkin, kinkyys ei ole seksin harrastamista. Se on paljon enemmän. Itse vertaan sitä eniten ihmisen seksuaaliseen suuntautumiseen, sillä kinkyys usein määrittelee ihmisen identiteettiä, tarpeita ja hyvinvoinnin lähteitä. Tämän vuoksi kinkyyden harrastamisesta puhuminen pitää lopettaa. Eivät muutkaan ihmiset harrasta parisuhteitaan tai heteroseksuaalisuuttaan. Nekin ovat suurempi osa ihmisen elämää.
Toiseksi, jos elämän outouksista ei koskaan puhuta avoimesti, ne pysyvät ikuisesti outoina. Historian saatossa hyvin moni outo asia, jota on vieroksuttu, paheksuttu tai jonka pohjalta on viety joku roviolle, onkin avoimessa tarkastelussa saattanut paljastua hyvin kevyeksi, harmittomaksi ja normaaliksi asiaksi. Kinkyys on loppujen lopuksi hyvin positiivinen asia niille, joiden elämää se koskettaa. Tuskin siitä kovin monen tarvitsee puhua kaikkialla tai tuoda sitä suuremmin esiinkään, mutta ongelmat alkavat siitä, jos kaikesta huolimatta joku saa tietää kinkyn suuntautumisesta ja alkaa tuottamaan kinkylle ongelmia syrjinnällä, pahoilla juoruilla, kiusaamisella tai muilla ikävillä toimilla.
Kinkyys kaipaa valaistusta ja asiallista tarkastelua. Tähän pitää mielestäni saada mukaan myös viralliset ja muut merkittävät tahot.
Olen todennut, että jos kinkyydestä haluaa aikaan asiallista keskustelua, täytyy siitä myös puhua asiallisella tavalla. Se vaatii rohkeaa puhetta aiheen välttelemisen sijaan. Se vaatii myös avoimuutta. Herkkä aihe on harvoin sellainen, josta ihmiset uskaltavat puhua avoimesti. Mutta ilman avointa puhetta ja mahdollisesti nimellä ja kasvoilla esiintymistä ei koskaan saa asioille aikaan niiden vaatimaa luottamusta. Siksi otan itsekin asian tarkasteluun blogissani. Kannustan myös muita yhteiskunnassamme tutustumaan aiheeseen paremmin, ennen kuin mielikuvat ja ennakkoluulot alkavat jylläämään.
Kinkyyttä vältellään puheenaiheena vakavissa keskusteluissa ja yhteiskunnallisella taholla. Kukaan tai mikään taho ei tunnu haluavan vastuuta kinkyyden tarkastelusta. Tarve asiasta puhumiselle on kuitenkin suuri. Kinkyys ei ole sairautta (2). Kinkyys ei ole laitonta. Siitä huolimatta kinkyyttä pidetään edelleen sairaana, outona, paheksuttuna ja asiana, jossa voisi olla kytkyjä laittomuuksiin.
 |
| Koirat eivät käytä housuja -elokuva oli ennalta odotettu. Moni oletti, että elokuva voisi antaa valtaväestölle vihdoin kuvaa siitä, millaista kinkyys voisi jollekulle olla. Elokuva ei kuitenkaan sovellu valistusmateriaaliksi. Se on monelta kannalta epätodenmukainen ja kärjistetty. Elokuva antaa edelleen pelottavaa ja huonoa kuvaa kinkyydestä. Asialliset ja aihetta lempeästi lähestyvät teokset puuttuvat. |
Kinkyyttä voidaan ehkä pitää joskus moraalittomana ja sitä myötä paheksuttavana, mutta tähän liittyy kinkyyden yleinen pahamaineisuus ja leimaus. Paha maine syntyy mielestäni siitä, että kinkyydestä ei ole juuri ollenkaan asiallista puhetta, valistusta tai vaikkapa dokumentteja. Lisäksi aihepiiriä tunnutaan nostavan otsikoihin vain provosoivien asiayhteyksien kautta. Sen sijaan, että meillä olisi aiheesta mitään asiallista puhetta, saamme lukea kinkyydestä viitteitä aina, kun se liittyy johonkin rikokseen, muuhun kauhisteltavaan asiaan tai viihdeuutisin ja täyteen vitsailuun.
Googletin huvikseni sanan "tabu". Wikipedia voi olla lähdekriitikkojen painajainen, mutta sieltä voi löytää usein hyviäkin selvennyksiä. Wikipedian mukaan tabu on seuraavaa (3):
Yleisemmin tabulla viitataan nykyisin johonkin kartettavaan tai kiellettyyn. Tabulla tarkoitetaan usein erityisesti jotain sukupuoliasioihin kuuluvaa sanaa, jota ei häveliäisyyssyistä mainita. Yksinvaltaisissa maissa tabuja ovat poliittisen järjestelmän kieltämät sanat ja puheenaiheet. Demokratioissakin tabuiksi on sanottu myös monia poliittisesti epäkorrekteja sanoja ja ilmauksia. Usein tabuaiheista voidaan kuitenkin puhua huumorin ja pilanteon varjolla.
Tabujen kehittymisessä on yleensä kolme vaihetta:
- Asioista vaietaan ylimalkaan.
- Asioista käydään ”kevyttä saunakeskustelua”, mutta se ei johda mihinkään.
- Asian käsittelyä vastustetaan voimakkaasti.
Tämä teksti tukee sitä, että kinkyys on tabu. Aihe, josta ei puhuta, tai sitä vältellään, tai siitä väännetään vitsejä ja pilaa.
Kinkyys ei saisi olla tabu. Kinkyys on joillekin ihmisille hyvin tärkeä asia, joka vaikuttaa suuresti heidän elämäänsä. Tabu johtaa aiheen asiallisen käsittelyn puuttumiseen ja sitä myöten juuri siihen, että aiheesta tulee ennakkoluulojen, tietämättömyyden ja pahan maineen kohde. Kinkyys pitää siksi saada mukaan asialliseen keskusteluun.
Kinkyys on hyvin usein positiivinen asia niille, jotka kokevat itsensä kinkyiksi. Kokemukset kinkyydessä ovat melko yksilöllisiä, mutta positiivisia kokemuksia voivat olla vaikkapa vahva ja onnellinen parisuhde, hyvä seksuaalinen elämä, laajempi mahdollisuus itseilmaisuun, onnellisuus ja mielihyvä, rakkaiden ja tärkeiden asioiden parissa olemisen mahdollisuus, aihepiirin harrastaminen, aiheesta ammentaminen taiteeseen (kuten valokuvaus, maalaus, estetiikka, musiikki tms), hyvien ystävien saaminen aihepiirin ympäriltä (kun joku muukin ymmärtää aiheen tärkeyden) ja niin edelleen.
Suurin asia lienee varmastikin se, että jos kinky saa olla kinky ilman, että hänen tarvitsee elää kaapissa ja pelätä "paljastumistaan", hän voi elää ilman vähemmistöstressiä ja painetta luontaisten puoliensa salailuista. Vertaan tätä painetta usein muiden seksuaalivähemmistöjen paineisiin, sillä yhtymäkohtia löytyy. Kinkyys on harvoin sellainen asia, minkä vuoksi yhdenkään kinkyn pitäisi joutua kokemaan stressiä, painetta tai jopa masennusta tai suoranaista pelkoa.
Ennen kuin joku kiirehtii huomauttamaan, niin kinkyyteen voi liittyä myös pahoja asioita. Pahoiksi asioiksi katson kaikki laittomat asiat sekä tarkoituksellisen provosoinnin ja mielipahan aiheuttamisen. Nämä eivät minun mielestäni tule kyseeseen missään asioissa, eivät myöskään ihmisen seksuaalisuutta koskevissa kysymyksissä.
Ongelma onkin siinä, että juuri nuo pahat asiat ovat niitä julkisuuteen ja keskusteluihin nousseita ja niiden pohjalta kansa luo mielikuvansa asioista.
Kun puhun siitä, että kinkyydessä on harvoin kyse kovin pahoita asioista, tarkoitan sitä, että suurin osa kinkyydestä on mielikuvien vastaisesti hyvin neutraalia ja jopa positiivista. Siinä missä median luomat mielikuvat leimaavat kinkyt aina sadistisiksi piiskaajiksi ja jopa mielenvikaisiksi ihmisiksi, totuus on aivan toista. Se, mitä itse olen vuosien aikana nähnyt kinky-yhteisössä, on hyvin värikästä, mutta harvoin mitään negatiivista. Otetaan muutama esimerkki.
Itse en ole ollut koskaan todistamassa yhtäkään laitonta asiaa. Kinkyyteen liittyen voi toki tapahtua laittomiakin asioita, mutta niitä tapahtuu myös ihan minkä muunkin asian yhteydessä. Jos taas pureudutaan pelkkään seksiin, ihan tavallisessa heteroiden välisessä kanssakäymisessäkin tapahtuu laittomuuksia. Itse asiassa voi hyvinkin olla, että ei-kinkyjen keskuudessa laittomuuksia, kuten raiskauksia, tapahtuu tilastollisesti kinkyjä enemmän. En tiedä, mutta uutisia seuraamalla olen niin olettanut.
Kinky-yhteisössä osataan käyttäytyä tavallisia paikkoja paremmin (4). Olen tästä samaa mieltä. Olen tavannut kinky-yhteisössä paljon kohteliaita ihmisiä siitä huolimatta, millainen heidän asemansa, suhdetilanteensa tai muukaan henkilökohtainen tekijänsä on. Itse olen tavannut yhteisössä monia kilttejä ja mukavia ihmisiä ja saanut sieltä jopa erittäin hyviä ystäviä. Kinky-yhdistysten väki on ollut hyvin vastuullista ja turvannut sen, että kenenkään ei tarvitse arkailla tai pelätä esimerkiksi tapahtumiin osallistuessaan.
Kinkytapahtumat eivät ole yhtä, kuin seksiorgiat. Tapahtumia on laidasta laitaan ja toki joissakin tapahtumissa ilmapiiri voi olla hyvinkin avointa, jos sen näin muotoilee. Itse esimerkiksi en ole kiinnostunut muusta, kuin vaihtoehtoisesta pukeutumisesta. Sille löytyvät usein omat tapahtumansa tai ainakin oma yhteisönsä, jolloin kyseeseen tulee lähinnä erikoisten asujen ihailu ja asiaa ymmärtävien ihmisten väliset juttutuokiot. Olen myös vieraillut pariin otteeseen German Fetish Ball -tapahtumassa Saksassa, jossa neljä päivää kestävät osatapahtumat ovat olleet pääpainotteisesti yhdessäoloa, erittäin hienoja asuja, uusien ihmisten tapaamista, muotinäytöksiä, vaatemessuja ja yökerhoilla klubbailua. En näe tässä mitään sellaista, mitä voitaisiin pitää paheksuttavana, riettaana, laittomana, moraalittomana tai vastaavana. Tähän viitaten voisin myös sanoa, että fetisismi ei ole seksiä - fetisismi on osa ihmisen seksuaalisuutta. Seksin harrastaminen ei ole samaa, kuin jonkun seksuaalisuus. Eikä seksuaalisuutta harrasteta. Siksi kinkyys ei ole yhtä, kuin seksi. Kinkyys on laajempi käsite, joka voidaan ajatella osana identiteettiä ja seksuaalista suuntautumista.
 |
| Juliste Saksassa, Berliinin kadulla, vuonna 2019. Berliinissä on pidetty vuosittain German Fetish Ball -tapahtuma, joka on yksi maailman suurimmista fetissi- ja kinkytapahtumista. Tapahtuma kerää tuhansia ihmisiä yhteen tapaamaan toisiaan, tutustumaan, ostamaan vaatteita ja tavaroita sekä viettämään iltaa kaupungilla. Tapahtuma on K-18 -tapahtuma, mutta suuret seksiorgiat ovat siitä kaukana. Sellaisia tuskin edes sallittaisiin moisessa mittakaavassa keskellä suurta kaupunkia. |
Kinky ei ole läähättävä sairas pervo. Kinky on yleiskäsite ihmisille, joilla on jokin kytky valtavirrasta erilaiseen seksuaalisuuteen. Useimmiten kinkyyttä on, kun puhutaan BDSM:stä tai fetisseistä. Kinkyistä voidaan antaa valtavirralle pelottava, laiton, sairas ja muutenkin negatiivinen mielikuva, mutta kyllä todellisten kinkyjen joukko muodostuu aivan samanlaisista ihmisistä, kuin lähes mikä tahansa muu yhteisö. Joukossa on ihmisiä kaikista yhteiskunnan eri kasteista. Kinkyys ei riipu sairauksista tai mielenvikaisuuksista, joten nämä leimaukset pitäisi lopullisesti lopettaa. Kinky voi olla sukulaisesi, naapurisi tai työkaverisi. Järkyty tai älä, mutta kinkyksi voi kasvaa myös oma lapsesi.
Kinky voi olla muutakin, kuin mielikuva antaa luulla. Kinky voi olla perheellinen, konservatiivinen, arvoaseman omaava ja vaikkapa uskonnollinen. Kinky voi olla töissä missä tahansa yhteiskunnan työpaikassa. On väärin ajatella, että kinkyys on rappiota ja anarkiaa. Se ei ole.
Esimerkkejä voisi antaa enemmänkin, mutta näillä pääsee jo eteenpäin.
Moni kinky on kaivannut avointa ja asiallista keskustelua kinkyydestä. Osa kinkyistä ei ehkä keskustelua kaipaa, vaan on tyytyväinen, vaikka aihe olisi tabu. Toki jotkut voivat olla mielissäänkin siitä, jos aihe on jopa paheksuttu. Mutta niin kauan, kun kinkyjen joukossa on asiallista käsittelyä ja turvan tunnetta kaipaavia ihmisiä, koen erittäin tärkeäksi, että yhteiskunnassamme tapahtuu muutos kinkyyden aseman ja mielikuvien suhteen. Osa kinkyistä nimittäin pelkää ennakkoluuloja ja syrjintää. Osa kinkyistä kaipaa avoimempaa valistusta. Osa kaipaa, että kinkyys olisi normaalia seksuaalisuutta. Kinkyys kaipaa ymmärrystä ja hyväksyntää.
Siitä huolimatta, että asiaa saatetaan vältellä, kinkyys voi kehittyä jo lapsesta alkaen. Jo lapsella voi olla fetissejä tai muita kinkyyteen liittyviä kokemuksia. Siksi aihetta ei voi pitää täysin K-18 -asiana, vaikka moni siihen liittyvä asia meneekin seksin ja näin ollen aikuisikärajan suuremmalle puolelle.
Kinkyys pidetään vahvasti erillään muista seksuaalivähemmistöistä, vaikka aihe kaipaisikin asiallista tarkastelua. Periaatteessa ymmärrän eron, periaatteessa en. Kinkyydestä ei voida puhua niin kauan, kun aihe on tabu ja se liitetään pelkkään seksin suorittamiseen. Aihetta pitäisikin tarkastella ihmisen ominaisuutena ja seksuaalisuuden osana. Vaikka kinkyydessä ei ole liittymäpintaa sukupuoliasioihin, sitä voisi silti pyrkiä tarkastelemaan samaan tyyliin, kuin sateenkaariasioita, joista nykypäivänä voidaan puhua jo avoimemmin ja jopa lasten keskuudessa. Eihän sateenkaariasioissakaan puhuta siitä, miten siellä suoritetaan seksiä. Siellä puhutaan ihmisiä, myös nuoria, askarruttavista asioista identiteettiin, seksuaalisuuteen ja rakkauteen liittyen. Miksi kinkyydestä ei voisi puhua samalla tavalla?
En pysty tietämään, millaista keskustelua kinkyydestä saadaan aikaiseksi yhteiskunnassamme, mutta olen lopen kyllästynyt siihen sävyyn ja puhumattomuuteen, mitä olen vuosien varrella seurannut. Toivon kovasti, että aiheesta saadaan vihdoin kaivattua asiallista ja yhteiskunnallistakin keskustelua. Itse asiassa en kaipaa vain keskusteluja, vaan myös kannanottoja, lausuntoja ja määritelmiä. Haluan tietää, miten viralliset tahot suhtautuvat kinkyyteen ja voidaanko niille kinkyille luoda ymmärrystä ja turvallisuuden tunnetta, jotka niitä kovasti kaipaavat paheksumisen ja syrjinnän pelossa elämisen sijaan.
Minä itse olen fetisisti. Rakastan näyttäviä vaatteita, vaihtoehtoista estetiikkaa sekä muuntautumista. Fetissini ovat minulle näyttäviä vaatevaihtoehtoja, itseilmaisua, identiteettiä, syviä tunteita, taidetta ja kauneutta. Fetisseillä on vaikutus sitä myöten itsetuntooni ja hyvinvointiini, myös seksuaalisuuteen, mutta ne eivät ole minulle suoraa seksin harrastamista (5).
Jotkut saattavat toteuttaa identiteettiään, itseilmaisuaan ja jopa seksuaalisuuttaan vaikkapa burleskin tai drag-taiteen kautta. Ne ovat hienoa taidetta, mutta se ei tarkoita, että jokainen fetisisti, kinky tai transvestiitti haluaa olla burleski- tai drag-taiteilija. Jotkut haluavat vain olla. Joten haluaisin tehdä eroa myös siihen, että kinkyys ei ole esitettävä taiteenlaji.
Parhaiten voisin verrata asiaa tavallisemmalle tallaajalle niin, että todennäköisesti hieno juhla-asu saa jollekin toiselle aikaan paljon mielekkäämmän, tyytyväisemmän, nautinnollisemman, itseluottavaisemman ja seksikkäämmän olon, kuin vanha tuulipuku. Siistiin miesten pukuun pukeutunut mieskään harvoin kulkee julkisilla paikoilla hirveissä seksiviboissa, vaikka saa pukeutumisestaan varmasti hyvää oloa ja jopa nautintoa. Saati naiset, joiden pukeutuminen on miehiä vapaampaa ja joilla voi olla yllään jotain hyvinkin seksikästä ihan arkisissa tilanteissa, kuten tiukkoja kiiltäviä housuja, minihameita tai vastaavaa. Karrikoidusti, jos joku ei saa olla seksikäs, kokea itseään seksikkääksi tai aiheuttaa tällaisia mielikuvia, eikö silloin aika moni vaatekerta pitäisi kieltää katukuvastamme? Tai kieltää ne henkilöt keskuudestamme, jotka tuijottavat hyvältä näyttävien ihmisten perään?
Voitaisiinkin pohtia sitä, kuinka moni ihminen lopulta on fetisisti? Voisin kuvitella, että lähes jokainen. Fetissejä voivat olla hyvinkin arkiset asiat, kuten juuri mainitut miesten puku tai naisten minihame. Fetissejä voivat olla myös nahkavaatteet, naamiaisasut, univormut, erilaiset jalkineet, värjätyt hiukset tai tuuhea parta. Vaikka katukuvamme vilisee erilaisia fetissejä ja "normaaleja fetisistejä", harvemmin siellä mitään asiatonta tapahtuu. Ja jos tapahtuu, tulevat kuvioon laki ja poliisi. Kuten pitääkin.
Fetisistiksi aletaan sanoa kuitenkin yleensä vasta sitten, jos fetissi ei ole kovin yleinen. Jos fetissi ei ole mitään laitonta tai ylen moraalitonta, mitä pahaa siinä lopulta on? Mitä niin pahaa, ettei siitä voi edes puhua yhteiskunnassamme? Ja samalla kun puhe puuttuu, jokainen fetisistiin törmäävä luulee, että hänessä on vikaa, hän tykkää piiskata kaikkia ja saattaa jopa raiskata jonkun. Ei, ei näin.
Elin itse kaapissa fetisistinä yli 20 vuotta, murrosikäisestä alkaen, jatkuvaa stressiä kokien, koska kinkyydestä ei ollut koskaan mitään positiivista puhetta, valistusta tai virallistakaan kantaa (5). Tuo kaikki negatiivisuus samalla, kun olen ollut täysin tavallinen, nuhteeton ja kunniallinen kansalainen.
En halua tänä päivänä enää kenellekään stressiä tästä aiheesta sen vuoksi, että aihe ei ole sairasta tai laitonta, mutta siihen suhtaudutaan, kuin se olisi. On outoa, kun jostain niin neutraalista ja positiivisesta asiasta ei saisi puhua, eikä siitä koskaan näe tai kuule mitään hyvää. Vain kieli poskessa tehtyä herjaamista, tai mainintoja murhauutisissa. Totuus puuttuu.
Olen tehnyt asian tarkastamisesta virallisen pyynnön niille Suomessa toimiville viranomaisille sekä yhdistyksille, joiden alueelle aihe kuuluu. Odotan mielenkiinnolla linjauksia siitä, kuulunko muiden kinkyjen kanssa yhteiskunnan yleisesti hyväksyttyyn ja tunnustettuun enemmistöön, turvattuun ja suojeltuun seksuaalivähemmistöön, sairausluokituksiin ja sitä myöten sairauseläkkeelle vai saunan taakse vietäviin. Viimeinen se tuskin on. Mutta ilman linjaa oleviin välitiloihin ja kaapissa elämiseen ei tule olla paluuta. Se on huonoin vaihtoehto.
Näiden seikkojen takia on tullut aika puhua kinkyydestä avoimesti Suomessa, aina virallisia tahoja myöten. On aika poistaa tabun ja negatiivisuuden leimat ja selvittää, millainen asia kinkyys on Suomessa. Tai ehkä jopa koko maailmassa.
--------------
Viitteet:
https://yle.fi/uutiset/3-10577156
https://fi.wikipedia.org/wiki/Tabu
https://yle.fi/uutiset/3-10416946
https://yle.fi/uutiset/3-11611083
Erinomainen kirjoitus! Itse olen myös fetisisti. Ollut jo nuoresta lähtien, mutta vasta muutama vuosi sitten sain asian kerrottua puolisolleni. Kirjoitit hyvin aiheesta ja olen samaa mieltä kanssasi.
VastaaPoistaItse tunnen oloni todella hyväksi kun sain asian kerrottua. Ja eihän tuo nyt sittenkään tainnut mikään hirveän iso asia olla. Oikeasti. Suurin pelko taitaa löytyä oman pääkopan sisältä. Toki se, että asenteet normaalista käyttäytymisestä ja seksuaalisuudesta vaikuttavat fetissin julkistamiseen yleisesti.
Jotenkin on hassua, että fetissejä pidetään edelleen jotenkin omituisena asiana…
Hei! Ja kiitos kommentistasi. Olen ollut pitkällä kirjoitustauolla, mutta oli mieluisaa saada palautetta.
PoistaHienoa kuulla, että olet uskaltautunut puhumaan aiheesta! Se on helpottavaa ja kuten sanoit, antaa itselle hyvän olon. Uskon myös, että itselle tärkeät ihmiset arvostavat avoimuutta ja ovat valmiita kuuntelemaan, vaikkei ymmärrystä aina täysin löytyisi.
Olet oikeassa siinä, että asia saa isot mittasuhteet omassa mielessä. Koen syyksi sen, ettei aiheesta ole edelleenkään tarpeeksi asiallista ja laajaa keskustelua. Fetisismi ja kinkyys esiintyvät edelleen liikaa huumorin tai kauhun mausteilla. Mutta uskon, että maailma muuttuu hiljalleen ja näistäkin aiheista saadaan vielä aikanaan hyvää ja asiallista keskustelua.
Kirjoituksessa mainitsemani pyyntö sai kuittaukset ainakin muutamalta mainittavalta taholta ja se otettiin niissä vastaan positiivisesti. Ehkä tulevat sukupolvet voivat käsitellä aihetta kohdallaan huomattavasti vähemmillä paineilla!