Tulisiko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan järjestön, SETA:n (SEksuaalisuus-TAsa-arvo), muuttaa nimensä sen ajamia asioita kuvaavammaksi, muotoon SUTA (SUkupuoliin liittyvät seksuaaliasiat ja TAsa-arvo)? Otan väitteen esille, sillä SETA:n agendaan kuuluvissa seksuaalivähemmistöasioissa on yhdistävänä tekijänä nimenomaan sukupuolikokemukseen tai sukupuolesta kiinnostumiseen liittyvät tekijät.
Vain aseksuaalisuus tekee tässä poikkeuksen. Aseksuaalisuus nousi SETA:n agendaan muutama vuosi sitten. Koin tämän hienoksi ja tervetulleeksi asiaksi. Kun kysyin asian taustaa eräältä henkilöltä, hän totesi, että SETA.ssa jotkut itsekin ihmettelivät aiheen nousua SETA:n asialistoille. Ilmeisesti SETA:n sisällä oli kuitenkin tahtoa saada aseksuaalisuus mukaan valistukseen. Ja onhan siinä toki kyse seksuaalisuudesta.
Sen sijaan kinkyydestä ei ole edelleenkään puhuttu.
 |
| HLBTIQA+ on tuttu matemaattinen kaava. Sen piilevä osa on se, että kaava on hyvä, kunhan K erotetaan selvästi kaavasta. |
SETA kiertelee edelleen
SETA on tehnyt ja tekee edelleen hyvää työtä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioiden eteen. Työlle on edelleen tarvetta. Vähemmistöjen asiat ovat menneet Suomessa ja länsimaissa merkittävästi eteenpäin 1990-luvulta alkaen, mutta vieläkin vähemmistöjen näkyminen tai mainitseminen saa joidenkin ihmisten vihanpuuskat ja syrjivän käytöksen esille. Niiden lisäksi maailmalla vähemmistöt joutuvat pelkäämään vielä pahempia asioita, kuten väkivaltaa, kidutusta ja kuolemaa.
Arvostan SETA:n työtä. Sen lisäksi tunnen empatiaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan. En voi hyväksyä ihmisten syrjintää millään perusteella, mikä rikkoo ihmisoikeuksia tai yhdenvertaisuuslain alla määriteltyjä kohtia.
SETA on suuri ja tunnustettu toimija, joka saa tukea myös Valtiolta ja Veikkaukselta. Merkittävä tuki ja tunnustus ovat hieno asia ja ne luovat vakautta toimintaan. Koen kuitenkin, että tukijoiden ollessa näin merkittäviä SETA:lta on oikeus vaatia toimia yhdenvertaisuuden ajamiseksi ja vastineiden saamista asioihin, jotka loogisesti kuuluvat asialistan mukaisiin aiheisiin.
Tässä tapauksessa odottaisin, että ainakin SETA ottaisi selvästi kantaa kinkyyteen. Kinkyys liittyy olennaisesti seksuaalisuuteen, eikä sen osalta ole edelleenkään tarpeellista valistusta tai yhdenvertaisuutta.
SETA on kuitenkin kierrellyt kinky-aiheita ottamatta niihin selvää kantaa. Vuosien varrella SETA ja sen alajärjestöt ovat antaneet vaihtelevia vastauksia kinkyyttä koskeviin asioihin. Joskus kinkyys on nähty pelkästään tapana harrastaa seksiä. Joskus on myönnetty, että kinkyydessä voi olla kyse muustakin syvemmästä, mutta sen ei ole katsottu kuuluvan SETA:n tontille. Viimeistään vastaus on ollut, että SETA:lla ei ole aiheesta riittävää asiantuntemusta. Sen myötä on tuntunut, ettei SETA:ssa edes haluta aiheesta asiantuntemusta.
En tunne SETA:n jäsenistön tahtotilaa, koska en ole toistaiseksi hakenut jäseneksi. Mutta olen kuullut ja tiedän, että SETA:n sisällä on myös sellaisia henkilöitä, jotka kokevat olevansa kinkyjä. Aistin, että SETA:n sisällä on aineksia kuumaan perunaan, sillä jäsenistössä voi olla koviakin mielipiteitä kinkyyden puolesta ja vastaan. Onko SETA:lla pelko käsitellä asiaa, jos jäsenistön rivit alkaisivat horjua?
 |
| Sain aikanaan kuvakaappauksen Twitter-keskustelusta, jossa todettiin, että fetisistit eivät ole tervetulleita sateenkaariyhteisöön. Elääkö näitä asenteita paljonkin sateenkaarivähemmistöissä? Ja onko se ihan ok SETA:lle ja SETA:n tukijoille? |
"Heteromiehiä ei haluta mukaan"
Kun aikanaan puhuin siitä, että haluaisin kinkyyden mukaan sateenkaareen ja SETA:n asioihin, sain eräältä henkilöltä voimakkaan palautteen, että kinkyys ei saa päästä mukaan SETA:n seksuaalivähemmistöihin. Perusteluna oli muun muassa se, että kinkyjen heteromiesten pääsy SETA:n agendaan olisi uskomatonta samaan aikaan, kun Euroopassa ja muualla maailmassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt pelkäävät jatkuvasti, että heidät voidaan pahimmillaan murhata.
Jäädyin täysin tämän palautteen jälkeen. Vaikka ymmärsin periaatteen, en voinut uskoa asian kärjistämistä siihen pisteeseen, että "heteromiesten" murheet seksuaalisuudestaan rinnastettiin vähemmistöjen murhiin maailmalla.
Kinkyt eivät Suomessa pelkää henkensä puolesta, eli on oikein sanottu, että heidän huolensa ovat pienempiä, kuin maailmalla olevien sateenkaarivähemmistöjen. Suomen kinkyjen huolet ovat todennäköisesti myös pienemmät, kuin Suomessa olevien, SETA:n agendaan jo kuuluvien, vähemmistöjen huolet.
Mutta kinkyys on yhä tabu. Ja jos joku kokee kaapin ahdistavaksi tai kokee joutuvansa uhatuksi tai syrjityksi, koen hänen tarvitsevan oikeutta. Ja silloin on musertavaa, mikäli SETA ei puolusta kyseistä seksuaalivähemmistöä, tai sen jäsenet suhtautuvat halveksuen tai syrjien heihin.
SETA:n jäseninä onkin henkilöitä, joiden mielipiteet kinkyydestä vaihtelevat voimakkaasti laidasta laitaan. Osalle kinkyys on asiallinen aihe ja he itsekin identifioituvat kinkyiksi perinteisen sateenkaarivähemmistön identiteetin ohessa. Mutta jäsenenä on myös henkilöitä, jotka haluavat kinkyjen pysyvät kaukana sateenkaari-ihmisistä. Heidän osaltaan olen kuullut ja lukenut kommentteja, joissa kinkyjä pidetään "perversseinä", "jonain piiskaamisen harrastajina" ja muutenkin outoina hörhöinä.
Todella kylmää ja ennakkoluuloista tilitystä ihmisiltä, jotka kokevat ja pelkäävät itse syrjintää ja hakevat sen vuoksi turvaa yhteisöstä. Peräänkuulutan heiltä empatiaa. Myös kinky voi kokea pelkoa ja syrjintää. Myös kinky voi elää kaapissa ja ahdistua. Myös kinky voi tarvita kipeästi tukea.
Eräänä ehdotuksena kuulin aikanaan, että kinkyt voisivat pyrkiä luomaan oman SETA:a vastaavan valtakunnallisen järjestön. Idea oli kiinnostava ja tervetullut. Valitettavasti kinkyt ovat kohtuullisen pieni joukko, minkä sisällä ei toistaiseksi ole syntynyt kunnollista liikettä oman järjestön aikaan saamiseksi.
Kokisin toisaalta itse outona, että jos Suomessa on jo olemassa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajava kattojärjestö, miksi yhden niihin lukeutuvan ryhmän tulisi perustaa oma järjestönsä. Sitä ei ole muiltakaan, SETA:n alla olevilta ryhmiltä, vaadittu.
 |
| Turun Sanomissa oli aikanaan Jyrki Vainion pilapiirros tapauksesta, missä Poliisi oli velvoittanut poistamaan Turun kaupunginteatterin edustalle maalatun sateenkaarisuojatien. Viestinä tuskin oli sateenkaariasioiden sensurointi, mutta asian myötä annettiin näpäytyksiä Valtion virallisia tahoja kohtaan. Sateenkaariasioiden näkyvä tuki ei liene Poliisin ydintehtävä, mutta ehkä jokin Valtion taho voisi ottaa näkyvämmän roolin yhdenvertaisuutta koskevissa asioissa, etenkin seksuaalivähemmistöjen suhteen? Tällöin olisi selvempää, mikä taho Suomessa vastaa asioista, kuten esimerkiksi kinkyyden asemasta muihin seksuaalivähemmistöihin nähden. |
Onko kinkyys nousemassa vihdoin asialliseen keskusteluun?
Huomaan kuitenkin, että kinkyydestä on tullut pieniä nostoja viime vuosina. Sosiaalisessa mediassa on ollut toisinaan pöhinää siitä, pitäisikö kinkyyden olla mukana sateenkaaren väreissä. Kiinnostusta asiaa kohtaan on ollut ainakin seksuaalineuvojien ja -terapeuttien osalta.
Sinuiksi ry on tehnyt mielenkiintoisen poikkeuksen SETA:n kaavasta. Se on julkistanut "tiedostavan pride-lipun". Kyseistä lippua kuvataan yhdistyksen nettisivuilla seuraavasti (1):
- Lipun värit tunnistavat myös ”liittolaiset” (allies) eli seksuaali- ja sukupuolienemmistöihin kuuluvien yhdenvertaisuutta kannattavien laajan ryhmän.
- Musta väri on lisäksi läsnä nahkafettareiden ja karhujen lipuissa sekä polymoristen, bdsm- ja drag- kulttuureja sekä sukupuoliliukuvien (genderfluid) lipuissa.
Lipun värien kuvailu on hyvin laaja ja siitä tulee hyvin selväksi, että Sinuiksi ry on halunnut pyrkiä huomioimaan mukaan kaikki mahdolliset suuntaukset ja identiteetit. Lisäksi he mainitsevat, että kaikki eivät samaistu lippuihin tai määritelmiin. Sen myötä otetaan lopulta huomioon ihan jokainen.
Sinuiksi ry:n lipun julkistamisen tekee mielenkiintoiseksi se, että kyseessä on entinen Pirkanmaan SETA. Siinä missä kattojärjestö SETA ry on vältellyt kinkyyden ottamista mukaan sateenkaariasioihin, Sinuiksi ry on päättänyt tehdä kädenojennuksen, missä kinkyt ovat huomioitu maininnalla. Tämä ei tarkoittane edelleenkään kinkyjen täydellistä ymmärtämistä tai asioiden ajamista, mutta aistin, että kyseessä on kuitenkin hieno myönnytys kinkyjen suuntaan. Koen tämän tarkoittavan, että kinkyjä ei karsasteta sateenkaariyhteisön seassa, vaan he ovat tervetulleita vähintäänkin liittolaisina ja omana itsenään, ilman pelkoa halveksuvista katseista ja kommenteista.
Uskon, että sateenkaariyhteisö tietää hyvin, miltä halveksuvat katseet ja teot tuntuvat. Siksi kädenojennus on erinomaisen tervetullut. Myös kinkyjä katsotaan yhteiskunnassamme tietyiltä tahoilta halveksuen. Ilman, että edes yritettäisiin ymmärtää heitä.
 |
| Ote kirjeestäni, jonka laadin jakelussa mainituille tahoille vuonna 2020. Toistaiseksi olen saanut kirjeeseeni kolme vastausta, joista yksi oli virallinen ja dokumentointikelpoinen vastaus. Olen pyytänyt kerran uudestaan vastauksia. Tulen edelleen pyytämään, kunnes saamme tietää, miten kinkyyteen suhtaudutaan valtaa pitävillä tasoilla. Vain virallisilla vastauksilla voidaan selvittää, voiko aihetta ylipäätään käsitellä Suomessa asiallisessa kontekstissa ja jos voi, miten se sallitaan ja missä sitä voidaan tehdä. |
Kirje vaikuttaville tahoille kinkyyden tunnustamiseksi
Lähetin syksyllä 2019 kirjeen merkittävimmille valtakunnallisille toimijoille ja pyysin vastauksia kinkyyttä koskeviin asioihin. Olen ollut harmissani, ellen hieman närkästynytkin, ettei kirjeeseen tullut kovin paljon vastauksia.
Positiivisesti yllätti Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), mistä sain virallisen vastauksen, mitä kaipasinkin. THL oli vastauksessaan positiivisen sävyinen ja mainitsi, että aihepiiristä olisi hyvä olla keskustelua tulevaisuudessa.
Hiljaisempaa piti Väestöliiton sekä Valtioneuvoston (sosiaali- ja terveysministeriön) osalta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu vastasi, että sen osalta käsitellään vain konkreettisia syrjintätapauksia, ei yleisiä kysymyksiä tai pohdintoja. Sen vuoksi YVV jääväsi itsensä. Tämä on sinällään hyväksyttävää ja heihin voikin olla yhteydessä sitten, jos kokee tulleensa syrjityksi jonkin henkilökohtaisen ominaisuutensa perusteella, mitä myös kinkyys voi olla.
SEXPO vastasi minulle sähköpostiviestillä. Viesti oli lyhyt, mutta positiivisen sävyinen. SEXPO on pitänyt kinkyyttä agendassaan jo jonkin aikaa ja haluaa tehdä työtä sen valistuksen eteen. Koin kuitenkin ikäväksi, että viesti jäi epäviralliseksi vastaukseksi, eikä siinä tullut esille varsinaisia konkreettisia toimia, vaan yleistä SEXPO:n agendaa. Toki kinkyys on heillä huomioitu yleisesti ottaen todella hyvin. Mutta jäin kaipaamaan sitä työtä ja turvaa kinkyille, mita SETA luo jäsenilleen.
SETA:lta en koskaan saanut vastausta.
SETA:lle tulisi tehdä kysymys vaikuttavalta taholta
Vain SETA:n viestinnän ihmiset ovat joskus vastanneet sosiaalisessa mediassa viesteihini. Se on ollut kivaa, mutta ei ikävä kyllä mitenkään virallista. Eräässä vastauksessa viestinnästä todettiin, että SETA:lla ei ole osaamista kinkyyden asioihin ja siksi he kokevat, että aihe on parempi jättää asiantuntijoille, kuten SEXPO:lle.
Tosin SEXPO ei tee vastaavaa työtä, kuin SETA. Eikä SEXPO varmaankaan edes tiennyt SETA:n siirtävän vastuuta kinkyydestä heille.
Itse olen valmis valistamaan SETA:n johtoa kinkyydestä koska tahansa. Uskoisin, että muitakin ehdokkaita löytyy. En usko, että osaamisen hankkiminen on varsinainen syy kinkyyden asiaan tarttumiseen. Ja vastaus olikin vain yhden viestinnän henkilön epävirallinen vastaus.
Koska katson kinkyyden kuuluvan selvästi seksuaalisiin asioihin sekä mahdollisesti myös ihmisen identiteettiin syvemmin vaikuttavana tekijänä, koen hyvin ikäväksi, että SETA välttää aiheen käsittelyä. SETA voi pahimmillaan syrjiä kinkyjä, jos se ei anna edes omille jäsenilleen kunnollista valistusta kinkyydestä, vaan antaa vihaisten mielipiteiden sekä ennakkoluulojen elää sisällään.
Tämän myötä kokisin tarpeelliseksi, että SETA:a tukevat tahot tekisivät aiheesta SETA:lle kysymyksen. Yksittäinen henkilö ei kokemani mukaan riitä vastauksen saamiseen.
 |
| Helsinki Pride 2020 liputusta. Myös musta väri on päässyt nykyään mukaan sateenkaarilippuun, mutta se kuvastaa ihonväriin liittyviä seikkoja, kuten ruskeakin väri. |
Helsinki Pride ja Helsingin Sanomat kääntävät selkäänsä, Turun Sanomat ja YLE antavat mahdollisuuden kertoa
Helsinki Priden 2020-2021 aikoina kaipasin edelleen vastauksia siihen, miten kinkyt voidaan huomioida yhdenvertaisuustyössä ja seksuaalivähemmistönä. Yritin herättää asiasta puhetta aina Helsinki Priden suojelijaa, pääministeri Sanna Marinia, myöten, mutta aihe pysyi visusti piilossa.
Yritin saada aikanaan asiasta myös mielipidekirjoituksia esille Helsingin Sanomiin, mutta niitä ei julkaistu. Ymmärrän, että mielipidekirjoituksia lähetetään Helsingin Sanomiin paljon, mutta aiheen vuoksi uskoin, että jutut voitaisiin julkaista. Näin ei käynyt. Samalla olen saanut lukea kyseisestä lehdestä juttuja ja kampanjointia perinteisistä sateenkaarivähemmistöistä.
Pahimmillaan olen kokenut, että Helsingin Sanomat sensuroi asiallista aiheen esille nostoa ja toimii syrjivästi. Kinkyys voi olla räväkkä aihe, mutta siinä on paljon asiallista puolta. Räväkkää oli aikanaan varmasti kirjoittaa perinteisistäkin seksuaalivähemmistöistä, mutta nykypäivänä luemme niistä hyviä ja asiallisia kirjoituksia useista julkaisuista. Ajan henki muuttuu. Ja se saisi muuttua myös Helsingin Sanomissa.
Turun Sanomat tarttui tilaisuuteen, mihin Helsingin Sanomat ei uskaltanut (2). Juttu syntyi Turun Sanomien aloitteesta, enkä sellaista itse alun perin tarjonnut. Samoin Yleisradio lähestyi minua aiemmin kysymällä mukaan asialliseen juttuun (3).
Oli erittäin vaativaa lähteä avaamaan ääntä kinkyydestä yksityishenkilönä ja omat kasvot näyttäen. Mutta tiesin tekeväni oikein. Asiallista puhetta saa viimeistään sillä, että tekee sitä itse.
Kiitän edelleen nöyrästi kyseisten vastuullisen journalismin medioiden tarjoamista mahdollisuuksista päästä puhumaan asiallisesti kinkyydestä. Toivon, että jutut jäivät ihmisten mieliin, eikä asiallinen keskustelu pääse loppumaan, vaikka aihe välillä jäisi pinnan alle.
 |
| Kuvakaappaus pääministeri Sanna Marinin Instagram-tilin syötteestä Helsinki Pride -viikolta vuonna 2020. Sanna Marin toimi Helsinki Priden suojelijana vuosina 2020-2021. On hienoa, että myös valtion johto antaa tukensa yhdenvertaisuudelle, vaikka valtio ottaakin asiaan ehkä vähemmän kantaa, kuin kunnat ja muut toimijat. Marinin yllä olevaa viestiä arvioiden, kuuluvatko kaikki todellakin mukaan? Voisiko sen myötä myös kinkyyden joskus mainita erikseen? Vai onko se tabu, josta ei puhuta ja joka jätetään asian ulkopuolelle viestin vastaisesti? |
SETA vai SUTA?
Pitäisikö järjestön sitten olla SETA, vai tulisiko nimi vaihtaa muotoon SUTA?
Kysymyksessä on tietoisesti aseteltuna pieni näpäytys. SETA on nimenä oikein hyvä, eikä sitä ole tarvetta alkaa muuttamaan. Mutta jotta nimen luoman mielikuvan voi aidosti lunastaa, ei seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajava järjestö voi suhtautua niiden alle kuuluviin, tai itsensä niihin määritteleviin, ihmisiin kylmästi. Tai peräti syrjivästi.
Myös sateenkaariasioita ajavien tahojen ja henkilöiden kannattaa välillä katsoa peiliin, ovatko he vain tekemässä omaa PR-työtään, vai oikeasti tukemassa tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Jälkimmäiseen kuuluisi se, että huomio annettaisiin kaikille niille vähemmistöille, jotka voivat joutua kärsimään laittomin ja moraalittomin perustein.
 |
| Helsinki Priden 2020 liputusta Suomenlinnassa. On hienoa, miten moni taho tukee näyttävästi sateenkaariyhteisön vähemmistöjä ja antaa paitsi tuen, myös turvan tunteen lippujen luona astelevalle ihmiselle. |
Mitä itse aion tehdä?
Koen tällä hetkellä olevani "ally" (liittolainen) sateenkaari-ihmisten kanssa. Ymmärrän, tuen ja haluan auttaa heitä. Mutta lupasin itselleni aikanaan, että haen SETA:n jäseneksi tai kannatusjäseneksi tai tuen sen toimintaa rahallisesti tai teoilla vasta sitten, kun kinkyys ei ole SETA:lle tabu ja saan tietää, tukeeko SETA myös kinkyä, mikäli kinky joutuu syrjinnän tai uhkien kohteeksi. Olisi ironista tukea SETA:n toimintaa, jos se ei tukisi seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvaa jäsentään.
Vastauksen odotus on jatkunut toistaiseksi yli 10 vuotta. Mutta jaksan odottaa.
------
Viitteet:
1) Ole totta Tampereella - kaupungin tiedostavan pride-lipun julkistaminen, Sinuiksi ry, 18.5.2022.
https://yhdistys.sinuiksi.fi/uutiset/ole-totta-tampereella-tampereen-tie/
2) Toni Arosuvi pukeutuu lateksivaatteisiin ja toivoo ymmärrystä fetisseille: ”Lateksi on osa identiteettiäni, ei seksiä”, YLE Uutiset, 31.10.2020.
https://yle.fi/uutiset/3-11611083
3) Lateksifetissi on osa turkulaispariskunnan arkea – kinkyys on piiskausta paljon laajempi asia, Turun Sanomat, 6.11.2020.
https://www.ts.fi/teemat/5124567
https://www.instagram.com/p/CHPYQRZnalI/?hl=fi
Kommentit
Lähetä kommentti