Avoin Soturi

Selasin eräänä päivänä YLE Areenan ohjelmia, kun vastaani tuli sattumalta yksi vanha, arkisto-osuuteen tallennettu tietoisku. Tietoisku oli aikanaan hyvin lyhyt televisiossa lähetetty ohjelma, jossa valistettiin ja ohjattiin kansaa toimimaan yhteisen edun mukaisesti erilaisissa asioissa. Tietoisku oli yleensä erittäin dramaattinen, joskus peräti syyllistävä ja propagandamainen, lyhytfilmi. Kansaan vedottiin muun muassa kotimaan matkailun puolesta, bensiinin tuhlaamisen lopettamisesta sekä sikamaisen turistikäytöksen lopettamisesta. Lasten kasvatus oli myös keskeinen aihe. Arkistosta löytyi esimerkiksi tietoiskuja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, roolimallin tärkeydestä sekä vanhempien tupakoinnin vaaroista lapsille. Löydökseni olivat kiehtovia, mutta myös hieman järkyttäviä. Tuo järkyttäminen lienee ollut aikanaan kuitenkin tarkoituksellista, jotta itse tietoiskussa esitetty asia uppoasi kohderyhmäänsä. Lyhyen silmien pullistelun ja tasaisen hengittelyn jälkeen totesin näkemäni ...

Somessa sanottua -blogitekstini viittaavat kirjoituksiini sosiaalisen median päivityksissä. Näissä blogiteksteissä jaan päivitykseni tekstiosuuksia uudelleen ja mahdollisesti täydennän tekstiä ja näkökulmiani edelleen. ------------------------------- Kiinnitin huomiota ystäväni päivitykseen Facebookissa 12.8.2020. Hän jakoi päivityksessään pääministerimme twiitin ja oli huolissaan ihmisten lisääntyvästä itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta koronaviruksen suhteen. Ohessa suora lainaus pääministeri Marinin twiitistä 12.8.2020: Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta ja Suomen kansalaisella on aina oikeus palata maahan. Tätä oikeutta on harjoitettu. Osa on matkustanut myös korkean tautitilanteen maihin. Laskun maksamme me kaikki. Vapauteen kuuluu vastuu. Tämä on jokaisen hyvä muistaa. (Pääministeri Sanna Marin, Twitter-kanavallaan 12.8.2020). Pääministeri Sanna Marinin twiitti 12.8.2020.  (Kuva ruutukaappauksena Twitteristä 13.8.2020 klo 18:58). P...

Kuvitellaan tilanne historiasta. Ihmisten esi-isät, olkoot sitten luolaihmisiä tai mitä tahansa apinoita, ovat varmaankin eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä keskenään. Mahdettiinko jo silloin tuijottaa naapuria, mikäli vaateutus poikkesi muista yhteisön jäsenistä? Että jos naapurilla olikin lanteellaan seepraa leopardin sijaan? Entä olikohan silloin jo keksitty se asia, että eri sukupuolten piti pukeutua ja ehostautua eri tavoin korostaakseen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään? Mitähän mahtoi tapahtua, jos joku kekkuloi alastomana? Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään. Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Mu...

Sosiaalinen media on mullistanut maailman. Sen voittokulku alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Kavereita olisi tarjolla enemmän, kuin koskaan. Sometilit pursuavat kavereita, tutuntuttuja tai jopa vieraita kontakteja. Samalla useat ihmiset potevat kroonista yksinäisyyttä ja porukoiden ulkopuolelle jäämistä. Siitä huolimatta, että heilläkin saattaa olla somessa satoja kavereita. Syitä moiseen voi toki olla yhtä monta, kuin on yksinäisiä ihmisiäkin. Mutta eräs aikamme ilmiö on se, että potentiaalisia ystäviä roikotetaan virtuaalikavereina siitä huolimatta, haluaako heidän kanssaan olla edes missään tekemisissä. On omituista, että ihmiset haluavat kokea kaveripankkinsa olevan pullollaan ja julistaa oman elämänsä tapahtumia heille merkittävistä virstanpylväistä kissan aivastukseen asti. Ai miksi? Koska siinä vaiheessa, kun pitäisi antaa itsestään jotain toisille, energiat ja halukkuus riittävät tasan siihen, että käsi ehkä juuri ja juuri jaksaa liikuttaa tietokoneen hiiren kursorin jo...

Nyt koronaepidemian jyllätessä otsikot ovat olleet aivan tarpeeksi kyllästettyjä siihen liittyvistä uutisista. Ajattelin ensin välttää koskemasta koko aiheeseen tikullakaan, mutta ehkä voisin kirjoittaa hieman asian vierestä. Sen sijaan, että vatuloisimme jatkuvasti siitä, onko COVID19 lähtöisin jonkun syömästä lepakosta tai kaatuuko maailman talous ja selviävätkö sen seuraamasta apokalypsista vain superrikkaat bunkkereihinsa vetäytyvät amerikkalaiset viihdestarat, voisimme mietiskellä ihan tavallisen pulliaisen valmiutta ja varautumista. Me elämme Suomessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä, että tietyt tärkeimmät asiat toimivat yhteiskunnassamme niin, että apua ja tukea on saatavilla erilaisiin tilanteisiin ja ettei tavallisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan lakien, etiikan tai peruspalveluiden toimivuudesta. Sen lisäksi Suomessa menee siinäkin suhteessa aika rapeasti, että olemme melko vapaa ja itsenäinen valtio, kansalla on paljon vapautta olla omanlaistaan hiihte...

Kirjoitin jo aiemmin blogissani siitä, ettei ammattisotilaista juurikaan löydä positiivisesti kirjoitettuja uutisia tai henkilökuvia. Uutisvirtaa seuratessa on tuntunut, että sotilaat eivät saa osakseen vastaavanlaista arvostusta, kuin muut viranomaiset. Sen sijaan sotilaat ovat jatkuvassa tarkkailussa sen suhteen, voisiko heistä tai heidän toiminnastaan löytyä epäkohtia. Toki medialla on perinteinen rooli selvittää asioita kansalle ja pureutua valtaa käyttävien tahojen ja henkilöiden toimintaan. Se on minusta oikein, sillä valtiossa valtaa käyttävät, päätöksiä tekevät ja kansaa palvelevat tahot tulevat olla luotettavia, korruptoitumattomia sekä yhteistä etua ajavia. Uutisointi ei kuitenkaan ole tasavertaista. On toki mahdollista, että ammattisotilaiden kohdalla on vaan sattunut olemaan enemmän uutisoitavaa kriittisessä mielessä, mutta en silti koe, että vastaavanlaista tarkkailua ja asioiden kaivelua kohdostuisi maassamme mihinkään muuhun viranomaiseen tai muuhunkaan tahoon. Sen s...

Eräänä päivänä työpaikallani kuuloaistini takertui kollegoideni keskusteluun, jossa puhuttiin arvioista ja ilmiöistä, mitä lähitulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Keskustelussa otettiin esille muistaakseni melko "perinteisiä" tulevaisuuden näkymiä, kuten talouteen ja työnteon tapoihin liittyviä seikkoja. Siinä vaiheessa säpsähdin, kun eräs henkilö arvioi, että tulevaisuudessa miehistä tulee turhia. Se oli varmasti vain yksi villi heitto muiden joukossa, mutta siihen tartuttiin ja sitä pohdittiin. Mikä on miesten rooli tulevaisuudessa? Ovatko miehet edelleen herrakerhoissa pönöttäviä porsaita, rikotaanko kaavoja ja sallitaan miesten feminiinisyys, vai tuleeko miehistä lopulta täysin turhia? Entä kokevatko naiset tarvitsevansa miehiä? Tosiaan, mikä on miehen rooli tulevaisuudessa? Menneisyydessä mies oli voimakas hahmo, joka hankki elannon ja suojeli läheisiään. Tätä rooliahan on rikottu jo hyvän aikaa modernissa maailmassa. Tasa-arvoa on ajettu uutterasti ja naisille ...