Kirjoitin jo aiemmin blogissani siitä, ettei ammattisotilaista juurikaan löydä positiivisesti kirjoitettuja uutisia tai henkilökuvia. Uutisvirtaa seuratessa on tuntunut, että sotilaat eivät saa osakseen vastaavanlaista arvostusta, kuin muut viranomaiset. Sen sijaan sotilaat ovat jatkuvassa tarkkailussa sen suhteen, voisiko heistä tai heidän toiminnastaan löytyä epäkohtia.
Toki medialla on perinteinen rooli selvittää asioita kansalle ja pureutua valtaa käyttävien tahojen ja henkilöiden toimintaan. Se on minusta oikein, sillä valtiossa valtaa käyttävät, päätöksiä tekevät ja kansaa palvelevat tahot tulevat olla luotettavia, korruptoitumattomia sekä yhteistä etua ajavia.
Uutisointi ei kuitenkaan ole tasavertaista. On toki mahdollista, että ammattisotilaiden kohdalla on vaan sattunut olemaan enemmän uutisoitavaa kriittisessä mielessä, mutta en silti koe, että vastaavanlaista tarkkailua ja asioiden kaivelua kohdostuisi maassamme mihinkään muuhun viranomaiseen tai muuhunkaan tahoon. Sen sijaan muista tahoista ja viranomaisista on irronnut myös positiivisia uutisia, juttuja sekä henkilökuvia.
Miksi sitten ammattisotilaasta ei voisi olla jotain positiivista? Onko jossain päätetty niin, että sotilaan tulee olla jotenkin kansasta vieroitetussa roolissa, ilman inhimillisyyttä tai persoonallisuutta? Ihminen se on sotilaskin. Hyvää se hänellekin tekisi, jos hänestä tai hänen kollegoistaan joskus löydettäisiin positiivisia asioita uutisiin tai vaikkapa henkilökuviin. Mutta ilmeisesti ammattisotilaan julkikuvallinen rooli on olla jonkinlainen valtaa käyttävän tahon sieluttoman oloinen pökkelö, jota täytyy aina päästä ravistelemaan, ettei nuhteettomuus unohtuisi ja että kova kuori joko säilyisi, tai murenisi.
Itse olen nähnyt ja tavannut Puolustusvoimissa kaikenlaisia ihmisiä. Jossain suhteessa tietynlainen strereotypia pitää. Ammattisotilaat, etenkin upseerit, ovat määrätietoisia ja suoraviivaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat täysin samanlaisia. Erilaisia luonteita, taustoja, persoonia ja ominaisuuksia on yhtä paljon, kuin on henkilöstöä. Tietyt arvot ja säännöt ohjaavat toimintaa tietynlaiseen käyttäytymismalliin. Mutta sotilaallisen jäykän toiminnan, mille on mahdollisia poikkeusoloja ajatellen tärkeä peruste, taustalla on useita yksilöitä omine ominaisuuksineen.
Yksilöt ovat erilaisia. Jotkut ovat kovaksi keitettyjä, vakavia ja asiakeskeisiä henkilöitä, joihin eivät juurikaan tartu kritiikit tai negatiiviset asiat. Ei, vaikka olisi joskus syytäkin. Jotkut ovat melko neutraaleja luonteita, jotka kantavat huolta lähinnä arkisista asioista. On myös niitä luonteita, joihin kritiikki tarttuu ja jotka haluavat kehittää toimintaa kyseisen palautteen perusteella. Harvemmin Puolustusvoimissa olen nähnyt liiassa määrin huolestuvia ihmisiä, mutta heitäkin voi olla.
Sitten kun tullaan sotilaita kritisoivaan uutisointiin, voidaan ajatella, että otsikot malliin "Upseeri käyttäytyi sopimattomasti...", "Aliupseeri sai sakkoja...", "Kenraalia epäillään..." tai "Puolustusvoimissa tapahtui henkilövahinko..." alkavat saada aikaan vaikutteita. Esimerkit ovat keksittyjä, mutta mukailevat seuraamiani uutisia melko hyvin. Kovempiin luonteisiin vastaavat otsikot eivät juuri pure. Jotkut voivat harmistua niistä, jotkut voivat suuttuakin. Jotkut voivat ajatella, että "taas meistä kirjoitetaan näin". Mutta jos näkyville annetaan vain negatiivisia asioita, kyllä se ajan kanssa vaikuttaa paitsi kansan luottamukseen Puolustusvoimia kohtaan, mutta myös joihinkin yksilöihin, jotka yrittävät päivästä toiseen palvella sitä uutisia seuraavaa kansaa parhaansa mukaan.
Uutisissa tulee mielestäni tietenkin tuoda esille olennaisia seikkoja Puolustusvoimia koskien. Siihen sisältyy tietysti myös luottamukseen perustuvat seikat, kuten se, voiko kansa luottaa ammattisotilaisiin. Haluaisinkin kysyä, kuinka paljon kansa luottaa ammattisotilaisiin? Arvostetaanko heitä? Koetaanko heistä olevan hyötyä? Mittauksia näistä kysymyksistä tehdään varmasti silloin tällöin, mutta uutisotsikot eivät anna kovin hyviä kuvia tilanteesta.
En koe vastaavaa tilannetta vaikkapa Poliisilla tai Pelastuslaitoksella. Joskus joku poliisi päätyy otsikoihin negatiivisessa valossa, mutta en ole kokenut, että sen myötä koko Poliisilaitos Suomessa olisi ravistelun kohteena. Tai että kaikkien poliisien pitäisi laittaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Pikemminkin vastapainoksi olen nähnyt muun muassa positiivisia uutisia vuoden poliisiksi valituista henkilöistä, ennakoivasta työstä ja onpa poliiseja esiintynyt melko positiivisesti, ja jopa persoonallisesti, televisio-ohjelmissa tai sosiaalisessa mediassakin.
Pelastuslaitoksella on jo paljon vapaampaa. Heistä en ole juurikaan nähnyt negatiivisia uutisia mediassa. Lyön vaikka vetoa, että heidänkin organisaatiossaan on töissä monia yksilöitä, joista voisi kaivaa jotain negatiivista. Mutta otsikot ovat aina positiivisia. Ja saavat he niiden lisäksi myös ilmaista itseään vapaammin ja positiivisemmin eri yhteyksissä. Siinä on mielestäni suunta, johon pitäisi mennä muidenkin kansaa palvelevien toimijoiden kohdalla. Että jos jätettäisiin negatiivisuus vähemmälle ja löydettäisiin, mitä positiivista toimijoissa on.
Huvittuisin kyllä suuresti, jos negatiivisuutta laajennettaisiin myös muihin viranomaisiin ja toimijoihin. Miltä kuulostaisi: "Palomestari esiintyi humalassa...", "Pelastusmies ajoi ojaan...", "Ensihoitaja nakuili somessa...", "Tullin esimies joutui käräjille...", "Vanhempi konstaapeli simputti juopuneita..." ja niin edelleen. Toki joistain toimijoista kantautuu joskus tämänkaltaisia uutisia, mutta vastapainoksi löytyy positiivistakin sanottavaa. Toisin, kuin sotilaista.
No mikä sitten on sotilaan tarkoitus? Miksi sellaisia pökkelöitä tarvitaan? Onhan Pelastuslaitoksella tehtävinään ihmishenkien pelastaminen ja tulipalojen sammuttaminen ja Poliisilla yleisen turvallisuuden ylläpitäminen ja lainmukaisen toiminnan valvominen. Eihän sotilailla ole mitään tekemistä?
Ja on hyvä, ettei ole. Siinä onkin yksi syy, miksi ammattisotilaita on. He takaavat, että vihollisella on kynnys olla tulematta kansan keskuuteen. Puhutaan termistä "pidäke". Pitäisikö ammattisotilaalla olla päivätyönään vihollista vastaan taisteleminen siinä, missä poliisit ottavat kiinni rikoksen tekijöitä? Toivottavasti kukaan ei toivo sellaista. Silloin ollaan aika huonossa maailmassa.
Ammattisotilas harjoittelee sitä varten, jos jotain ikävää tapahtuu. Kriisissä toimii hyvin harjoiteltu, johdettu ja painetta kestävä toiminta. Sotilaat valmennetaan ja koulutetaan paitsi sietämään kriisitilanteita, myös toimimaan niissä mahdollisimman hyvin. Mikä voisi palvella kansaa enemmän, kuin kaikkein pahimpaan varautuminen ja kansan suojeleminen siltä? Siksi minusta onkin hyvin erikoista, että tätä asiaa ei juuri mediassa muisteta. Sen sijaan keskitytään siihen, että kaikki pienetkin tötöilyt sotilaiden taholla nostetaan otsikoihin. Ilman, että vastapainoksi löytyisi jotain positiivista sanottavaa.
Jos pohdimme tässä tasa-arvon näkökulmaa, niin toki lukisin kyllä mielelläni vastaavia nostoja myös mediakonserneista ja toimittajista. Vaikka media ja toimittajat eivät olekaan viranomaisia, on heillä kuitenkin erittäin merkittävä rooli yhteiskunnassamme. Miksi siis ei voitaisi yhtä hyvin lukea uutisia vaikkapa näillä otsikoilla: "Toimittaja juovuksissa työpaikallaan", "Päätoimittaja käyttäytyi sopimattomasti...", "Haastattelija ahdisteli ja painosti haastateltavaa kysymyksillään..." tai "Toimittajan uutisointi on koettu puolueelliseksi"?
Kaikissa yhteisöissä ja kaikissa yksilöissä on jotain sellaista, jota voidaan kaivaa otsikoihin, jos halutaan. Kyse onkin siitä, mitä uutisoiva taho haluaa poimia uutisvirtaansa. Edelleenkin kannatan sitä, että epäkohdista uutisoidaan, jotta niitä voidaan korjata. Mutta vaadin myös etiikkaa sekä tasavertaista uutisointia eri toimijoiden ja yksilöiden välille.
Miettikää näitä seuraavalla kerralla, kun luette, tai teette, jotain juttua yksilöstä, joka on ammattisotilas ja on tehnyt jotain nuhtelun arvoista. Siellä on Puolustusvoimissa aika monta ammattisotilasta lisää, jotka ovat nuhteettomia, tunnollisia ja yksilöllisiä ihmisiä, jotka tekevät jatkuvasti töitä sinun elämäsi turvaamiseksi. Ilman samanlaista kiitosta, vapautta tai hehkutusta, mitä muille toimijoille suodaan.
Toki medialla on perinteinen rooli selvittää asioita kansalle ja pureutua valtaa käyttävien tahojen ja henkilöiden toimintaan. Se on minusta oikein, sillä valtiossa valtaa käyttävät, päätöksiä tekevät ja kansaa palvelevat tahot tulevat olla luotettavia, korruptoitumattomia sekä yhteistä etua ajavia.
Uutisointi ei kuitenkaan ole tasavertaista. On toki mahdollista, että ammattisotilaiden kohdalla on vaan sattunut olemaan enemmän uutisoitavaa kriittisessä mielessä, mutta en silti koe, että vastaavanlaista tarkkailua ja asioiden kaivelua kohdostuisi maassamme mihinkään muuhun viranomaiseen tai muuhunkaan tahoon. Sen sijaan muista tahoista ja viranomaisista on irronnut myös positiivisia uutisia, juttuja sekä henkilökuvia.
 |
| Armeijan kapiainen, eli ei mitään hyvää sanottavaa? Media ja kansa voisivat miettiä asiaa uudelleen. |
Miksi sitten ammattisotilaasta ei voisi olla jotain positiivista? Onko jossain päätetty niin, että sotilaan tulee olla jotenkin kansasta vieroitetussa roolissa, ilman inhimillisyyttä tai persoonallisuutta? Ihminen se on sotilaskin. Hyvää se hänellekin tekisi, jos hänestä tai hänen kollegoistaan joskus löydettäisiin positiivisia asioita uutisiin tai vaikkapa henkilökuviin. Mutta ilmeisesti ammattisotilaan julkikuvallinen rooli on olla jonkinlainen valtaa käyttävän tahon sieluttoman oloinen pökkelö, jota täytyy aina päästä ravistelemaan, ettei nuhteettomuus unohtuisi ja että kova kuori joko säilyisi, tai murenisi.
Itse olen nähnyt ja tavannut Puolustusvoimissa kaikenlaisia ihmisiä. Jossain suhteessa tietynlainen strereotypia pitää. Ammattisotilaat, etenkin upseerit, ovat määrätietoisia ja suoraviivaisia ihmisiä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisivat täysin samanlaisia. Erilaisia luonteita, taustoja, persoonia ja ominaisuuksia on yhtä paljon, kuin on henkilöstöä. Tietyt arvot ja säännöt ohjaavat toimintaa tietynlaiseen käyttäytymismalliin. Mutta sotilaallisen jäykän toiminnan, mille on mahdollisia poikkeusoloja ajatellen tärkeä peruste, taustalla on useita yksilöitä omine ominaisuuksineen.
Yksilöt ovat erilaisia. Jotkut ovat kovaksi keitettyjä, vakavia ja asiakeskeisiä henkilöitä, joihin eivät juurikaan tartu kritiikit tai negatiiviset asiat. Ei, vaikka olisi joskus syytäkin. Jotkut ovat melko neutraaleja luonteita, jotka kantavat huolta lähinnä arkisista asioista. On myös niitä luonteita, joihin kritiikki tarttuu ja jotka haluavat kehittää toimintaa kyseisen palautteen perusteella. Harvemmin Puolustusvoimissa olen nähnyt liiassa määrin huolestuvia ihmisiä, mutta heitäkin voi olla.
Sitten kun tullaan sotilaita kritisoivaan uutisointiin, voidaan ajatella, että otsikot malliin "Upseeri käyttäytyi sopimattomasti...", "Aliupseeri sai sakkoja...", "Kenraalia epäillään..." tai "Puolustusvoimissa tapahtui henkilövahinko..." alkavat saada aikaan vaikutteita. Esimerkit ovat keksittyjä, mutta mukailevat seuraamiani uutisia melko hyvin. Kovempiin luonteisiin vastaavat otsikot eivät juuri pure. Jotkut voivat harmistua niistä, jotkut voivat suuttuakin. Jotkut voivat ajatella, että "taas meistä kirjoitetaan näin". Mutta jos näkyville annetaan vain negatiivisia asioita, kyllä se ajan kanssa vaikuttaa paitsi kansan luottamukseen Puolustusvoimia kohtaan, mutta myös joihinkin yksilöihin, jotka yrittävät päivästä toiseen palvella sitä uutisia seuraavaa kansaa parhaansa mukaan.
Uutisissa tulee mielestäni tietenkin tuoda esille olennaisia seikkoja Puolustusvoimia koskien. Siihen sisältyy tietysti myös luottamukseen perustuvat seikat, kuten se, voiko kansa luottaa ammattisotilaisiin. Haluaisinkin kysyä, kuinka paljon kansa luottaa ammattisotilaisiin? Arvostetaanko heitä? Koetaanko heistä olevan hyötyä? Mittauksia näistä kysymyksistä tehdään varmasti silloin tällöin, mutta uutisotsikot eivät anna kovin hyviä kuvia tilanteesta.
En koe vastaavaa tilannetta vaikkapa Poliisilla tai Pelastuslaitoksella. Joskus joku poliisi päätyy otsikoihin negatiivisessa valossa, mutta en ole kokenut, että sen myötä koko Poliisilaitos Suomessa olisi ravistelun kohteena. Tai että kaikkien poliisien pitäisi laittaa leuka rintaan ja lähteä kohti uusia pettymyksiä. Pikemminkin vastapainoksi olen nähnyt muun muassa positiivisia uutisia vuoden poliisiksi valituista henkilöistä, ennakoivasta työstä ja onpa poliiseja esiintynyt melko positiivisesti, ja jopa persoonallisesti, televisio-ohjelmissa tai sosiaalisessa mediassakin.
Pelastuslaitoksella on jo paljon vapaampaa. Heistä en ole juurikaan nähnyt negatiivisia uutisia mediassa. Lyön vaikka vetoa, että heidänkin organisaatiossaan on töissä monia yksilöitä, joista voisi kaivaa jotain negatiivista. Mutta otsikot ovat aina positiivisia. Ja saavat he niiden lisäksi myös ilmaista itseään vapaammin ja positiivisemmin eri yhteyksissä. Siinä on mielestäni suunta, johon pitäisi mennä muidenkin kansaa palvelevien toimijoiden kohdalla. Että jos jätettäisiin negatiivisuus vähemmälle ja löydettäisiin, mitä positiivista toimijoissa on.
Huvittuisin kyllä suuresti, jos negatiivisuutta laajennettaisiin myös muihin viranomaisiin ja toimijoihin. Miltä kuulostaisi: "Palomestari esiintyi humalassa...", "Pelastusmies ajoi ojaan...", "Ensihoitaja nakuili somessa...", "Tullin esimies joutui käräjille...", "Vanhempi konstaapeli simputti juopuneita..." ja niin edelleen. Toki joistain toimijoista kantautuu joskus tämänkaltaisia uutisia, mutta vastapainoksi löytyy positiivistakin sanottavaa. Toisin, kuin sotilaista.
No mikä sitten on sotilaan tarkoitus? Miksi sellaisia pökkelöitä tarvitaan? Onhan Pelastuslaitoksella tehtävinään ihmishenkien pelastaminen ja tulipalojen sammuttaminen ja Poliisilla yleisen turvallisuuden ylläpitäminen ja lainmukaisen toiminnan valvominen. Eihän sotilailla ole mitään tekemistä?
Ja on hyvä, ettei ole. Siinä onkin yksi syy, miksi ammattisotilaita on. He takaavat, että vihollisella on kynnys olla tulematta kansan keskuuteen. Puhutaan termistä "pidäke". Pitäisikö ammattisotilaalla olla päivätyönään vihollista vastaan taisteleminen siinä, missä poliisit ottavat kiinni rikoksen tekijöitä? Toivottavasti kukaan ei toivo sellaista. Silloin ollaan aika huonossa maailmassa.
Ammattisotilas harjoittelee sitä varten, jos jotain ikävää tapahtuu. Kriisissä toimii hyvin harjoiteltu, johdettu ja painetta kestävä toiminta. Sotilaat valmennetaan ja koulutetaan paitsi sietämään kriisitilanteita, myös toimimaan niissä mahdollisimman hyvin. Mikä voisi palvella kansaa enemmän, kuin kaikkein pahimpaan varautuminen ja kansan suojeleminen siltä? Siksi minusta onkin hyvin erikoista, että tätä asiaa ei juuri mediassa muisteta. Sen sijaan keskitytään siihen, että kaikki pienetkin tötöilyt sotilaiden taholla nostetaan otsikoihin. Ilman, että vastapainoksi löytyisi jotain positiivista sanottavaa.
Jos pohdimme tässä tasa-arvon näkökulmaa, niin toki lukisin kyllä mielelläni vastaavia nostoja myös mediakonserneista ja toimittajista. Vaikka media ja toimittajat eivät olekaan viranomaisia, on heillä kuitenkin erittäin merkittävä rooli yhteiskunnassamme. Miksi siis ei voitaisi yhtä hyvin lukea uutisia vaikkapa näillä otsikoilla: "Toimittaja juovuksissa työpaikallaan", "Päätoimittaja käyttäytyi sopimattomasti...", "Haastattelija ahdisteli ja painosti haastateltavaa kysymyksillään..." tai "Toimittajan uutisointi on koettu puolueelliseksi"?
Kaikissa yhteisöissä ja kaikissa yksilöissä on jotain sellaista, jota voidaan kaivaa otsikoihin, jos halutaan. Kyse onkin siitä, mitä uutisoiva taho haluaa poimia uutisvirtaansa. Edelleenkin kannatan sitä, että epäkohdista uutisoidaan, jotta niitä voidaan korjata. Mutta vaadin myös etiikkaa sekä tasavertaista uutisointia eri toimijoiden ja yksilöiden välille.
Miettikää näitä seuraavalla kerralla, kun luette, tai teette, jotain juttua yksilöstä, joka on ammattisotilas ja on tehnyt jotain nuhtelun arvoista. Siellä on Puolustusvoimissa aika monta ammattisotilasta lisää, jotka ovat nuhteettomia, tunnollisia ja yksilöllisiä ihmisiä, jotka tekevät jatkuvasti töitä sinun elämäsi turvaamiseksi. Ilman samanlaista kiitosta, vapautta tai hehkutusta, mitä muille toimijoille suodaan.
Kommentit
Lähetä kommentti