Siirry pääsisältöön

Nostalgiset YLE-kanavien tietoiskut voisivat toimia vielä tänäkin päivänä

Selasin eräänä päivänä YLE Areenan ohjelmia, kun vastaani tuli sattumalta yksi vanha, arkisto-osuuteen tallennettu tietoisku. Tietoisku oli aikanaan hyvin lyhyt televisiossa lähetetty ohjelma, jossa valistettiin ja ohjattiin kansaa toimimaan yhteisen edun mukaisesti erilaisissa asioissa.

Tietoisku oli yleensä erittäin dramaattinen, joskus peräti syyllistävä ja propagandamainen, lyhytfilmi. Kansaan vedottiin muun muassa kotimaan matkailun puolesta, bensiinin tuhlaamisen lopettamisesta sekä sikamaisen turistikäytöksen lopettamisesta. Lasten kasvatus oli myös keskeinen aihe. Arkistosta löytyi esimerkiksi tietoiskuja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, roolimallin tärkeydestä sekä vanhempien tupakoinnin vaaroista lapsille.

Löydökseni olivat kiehtovia, mutta myös hieman järkyttäviä. Tuo järkyttäminen lienee ollut aikanaan kuitenkin tarkoituksellista, jotta itse tietoiskussa esitetty asia uppoasi kohderyhmäänsä. Lyhyen silmien pullistelun ja tasaisen hengittelyn jälkeen totesin näkemäni päälle, että tietoiskut ovat olleet itse asiassa todella tehokkaita valistus- ja vaikuttamiskeinoja.


Tietoisku-ohjelmien uudempi tunnus, jota käytettiin 1980-1990 -luvuilla. 
(Kuvat ruutuotoksina YLE Areenan Tietoisku-ohjelmasta)

Tietoiskut jätettiin aikanaan historiaan ja kansaan vetoamista pyritään tekemään muilla keinoilla. Nykypäivän keinot eivät enää muistuta Neuvostoliiton ajoista ja kansan kollektiivisesta syyllistämisestä. Tosin nykyiset keinot eivät ole myöskään yhtä tehokkaita. Toki kollektiivisen syyllistämisen purku ja yksilön vastuun korostaminen teoistaan sen tilalla on nykypäiväistä ja vapaampaa demokratiaa. Ongelmana on kuitenkin se, että yksilöllistä vastuuta penättäessä vaikutuskeinot jäävät profiililtaan matalammaksi, eivätkä vaikutuskeinot edes aina tavoita kohderyhmiään.

Toki tietoiskujen häviämistä voidaan tarkastella ajan hengelläkin. Jos kollektiivista syyllistämistä tai valistusta ei ole tarvinnut tehdä koko kansaa koskevissa asioissa, ei koko kansan tietoiskukaan ole hyvä keino vaikuttaa. Vapaassa maailmassa jokainen henkilö saa tehdä omat valintansa ja vastaa tekojensa oikeellisuudesta, laillisuudesta ja eettisyydestä itse. Tärkeintä on se, että vastuu teoista säilyy.

Lyhyt ja oikealla asenteella tehty tietoisku voisi kuitenkin toimia vielä tänäkin päivänä. Esimerkiksi poikkeustilanteissa tietoiskuille olisi paikkansa. Jos muistellaan tilannettamme muutama vuosi taaksepäin, piti silloinen pääministerimme Juha Sipilä YLE:n kanavalla hyvin tietoiskumaisen tiedonannon Suomen taloudesta ja siihen liittyvistä riskeistä (3, 4). Tuossa lähetyksessä pääministeri ei vain vedonnut Suomen kansaan tiukan tilanteen ratkaisemiseksi yhteisillä talouskuritalkoilla, vaan menneistä tietoiskuista poiketen jopa perusteli, miksi kansaan vedotaan. Vanhoissa tietoiskuissa perusteluita ei aina annettu, vain kehotuksia.

Toki pääministerin puhe ei varsinaisesti ole samanlainen asia, kuin mitä tietoiskuissa aikanaan esitettiin. En itse asiassa löytänyt tietoisku-ohjelmia, joissa olisi lähdetty politiikan saralle.

Kuitenkin tänä päivänä on paljon asioita, joista pyritään valistamaan kansaa ja joiden suhteen kansaa koitetaan saada tekemään asioita yhteisen edun vuoksi. Tietoiskujen sijaan nämä valistukset tapahtuvat nykyään eri tavoin. Yksi keino on mainosfilmi tai mainosfilmin kaltainen klippi, jota esitetään televisiokanavilla, tai videotoistopalveluissa.


Tietoisku-ohjelmien vanhempi tunnus, jota käytettiin 1970-1980 -luvuilla. 
(Kuvat ruutuotoksina YLE Areenan Tietoisku-ohjelmasta)

Mutta ovatko tämän päivän valistuskeinot yhtä vetoavia ja tehokkaita, kuin vanhat tietoiskut? Minä en tiedä, mutta en usko, ellei toisin todisteta. Nykyään vältetään ihmisten syyllistämistä ja shokeeraamista melko paljon. Se on sinänsä tervetullutta, jotta voimme oikeasti tuntea päivittäin vapautemme valintojemme ja toimintamme suhteen.

Riskinä on kuitenkin se, että kansalla ei ole enää olemassa toleranssia tilanteisiin, joissa kysytään heidän etujensa tai vapautensa tinkimistä tai toimintatapojen ohjaamista yhteisten etujen suuntiin. Kun ihminen tottuu siihen, että hänellä on vapautta, hän ei halua tinkiä siitä. Esimerkiksi jos joku valistaa kansaa nettiuutisissa siitä, että kaljakellunnan* jäljiltä on jäänyt puistoon ja jokeen hirveä siivo, ei se syyllisiä kiinnosta. Vasta siinä vaiheessa, kun asiasta tulisi tiukkasävyinen kannanotto, ehkä peräti syyllistäminen, voisi joku pohtia, korjaisiko ensi kerralla roskansa pois. Tai jäisikö peräti ihan kotiinsa. Hoituisiko tällainen sanoma tietoiskulla?

Vanhat tietoiskut ovat aikansa tuotteita ja niitä ihailtakoon nykyään lähinnä nostalgiansa puolesta. Mutta jonkinlaisen uudistetun version niistä voisi ottaa käyttöön nykypäiväksikin. Tietoiskuilla voisi lyhyesti ja ytimekkäästi valistaa kansaa kaikkia koskevista asioista ja kehottaa kansaa toimimaan niihin suuntiin, joihin kaikkien kannalta olisi parasta suunnata. Jonkinlaista omatuntoon vetoavaa niissäkin saisi olla, kuten oli vanhoissakin tietoiskuissa. 

Kukaan meistä ei pidä syyllistämisestä nykypäivänä, kun tunnumme olevan herkemmällä mielemme pahoittamiselle, kuin koskaan. Mutta liian huumoripitoinen tai lepsu tietoisku olisi sellainen, mille lähinnä naureskeltaisiin, eikä itse asiaa omaksuttaisi tai tajuttaisi. Jos tietoiskun myötä olisi tärkeää sanottavaa, se pitäisi tehdä kansaan tehokkaasti vaikuttavaan tapaan. Uudistuksena vanhaan tyyliin voisi tuoda mukaan kattavammat perustelut, miksi tietoiskussa kehotettuun tapaan tulisi toimia.

Jos joku empii mielessään, eikä löydä kansaan vetoaville tietoiskuille sijaa, pohtikaa koronavirusta. Eikö siihen liittyen voisi tehdä aika hyvän tietoiskun? Se saisi olla paitsi faktapitoinen ja pandemiaa ehkäisevään toimintaan kehottava, myös jopa syyllistävä. Uskoisin, että vanhojen tietoiskujen malliin tehty shokeeraava tietoisku koronavirukseen liittyvästä piittaamattomuudesta saisi aika monen katsojan havahtumaan ja toimimaan astetta paremmin yhteisissä talkoissa viruksen torjumiseksi. Nyt, kun kansaan vetoamiset tulevat melko kiltin oloisilla suosituksilla, olemme nähneet, että osa kansalaisista ei vain välitä. Maailmalle reissataan ja tapahtumiin ängetään.

En kaipaa 70- tai 80-lukuja ja niiden toimintamalleja. Mutta tietoiskuja kaipaan. Jotain pientä ja yksinkertaista, millä koko kansa saadaan ajattelemaan meitä kaikkia koskevia asioita oman napansa sijaan.

------

Selite:
* Kaljakellunta: Tapahtuma, missä iso joukko kerääntyy uimapatjojen ja uimalelujen kanssa jonkin vesialueen luokse kellumaan ja juomaan alkoholijuomia.

Linkkejä:


1) Tietoisku -ohjelman esittely Wikipediassa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tietoisku

2) YLE-Areenan linkit arkiston Tietoisku-videoihin.

https://yle.fi/aihe/t/18-187607

3) Sipilä pitää poikkeuksellisen puheensa – seuraa tästä suorana
https://yle.fi/uutiset/3-8311045

4) Katso ja lue Sipilän puhe tästä kokonaisuudessaan
https://yle.fi/uutiset/3-8311098

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myös naisilla ja medialla on osuus naisvihan kitkemisessä

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo...

SETA vai SUTA - Voiko sateenkaariyhteisö olla ennakkoluuloinen ja syrjivä?

 Tulisiko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan järjestön, SETA:n (SEksuaalisuus-TAsa-arvo), muuttaa nimensä sen ajamia asioita kuvaavammaksi, muotoon SUTA (SUkupuoliin liittyvät seksuaaliasiat ja TAsa-arvo)? Otan väitteen esille, sillä SETA:n agendaan kuuluvissa seksuaalivähemmistöasioissa on yhdistävänä tekijänä nimenomaan sukupuolikokemukseen tai sukupuolesta kiinnostumiseen liittyvät tekijät. Vain aseksuaalisuus tekee tässä poikkeuksen. Aseksuaalisuus nousi SETA:n agendaan muutama vuosi sitten. Koin tämän hienoksi ja tervetulleeksi asiaksi. Kun kysyin asian taustaa eräältä henkilöltä, hän totesi, että SETA.ssa jotkut itsekin ihmettelivät aiheen nousua SETA:n asialistoille. Ilmeisesti SETA:n sisällä oli kuitenkin tahtoa saada aseksuaalisuus mukaan valistukseen. Ja onhan siinä toki kyse seksuaalisuudesta. Sen sijaan kinkyydestä ei ole edelleenkään puhuttu. HLBTIQA+ on tuttu matemaattinen kaava. Sen piilevä osa on se, että kaava on hyvä, kunhan K erotetaan selvästi k...