Siirry pääsisältöön

Kutsu ja mene kylään


Tuumin joskus arkisen ähellyksen jälkeen, mitä mahtaa kuulua jollekin kaverilleni. En ole nähnyt häntä pitkään aikaan. Itse asiassa en ole ehkä kuullutkaan hänestä aikoihin. Mietin, jospa voisin nähdä hänet. Voisin vaihtaa kuulumisia, ihmetellä hänen uusia uutisiaan tai muistella vanhoja tuttuja juttuja. Olisi kiva nähdä kaveriaan.

Lähestyminen on tänä päivänä helppoa, jos niin haluaa. Pikaviesteillä saa kaverit melko usein nopeasti kiinni. Ja toki viestejä voi vaihtaa rauhallisellakin tahdilla. Mutta sitten alkavat haasteet.

Voi olla, että kaveri ei vastaa hetkeen. Malttamattomimmilla tulee tunne, että mahtaako kaveri välittää hänestä. Kun kaveri sitten vastaa viestiin, hän on myötämielinen, mutta hänellä on kiireitä. On tuota elämää ja muuta. Pitää kaivaa kalenteri esille, että jos joskus ehkä ehtisi nähdä. Tai sitten näkemisen sijaan vaihdetaan pikaviestejä ja ihmetellään kuulumiset niiden välityksellä. Heitetään lopuksi, että kyllä aikanaan vielä ehtii nähdäkin, kun menot rauhoittuvat.

Eivät ne rauhoitu. Elämää on koko ajan, tässä ja nyt. Toki nykykulttuuriin kuuluu, että ihmisillä on paljon menoja ja ärsyketulvaa, mutta se on ihan ihmisestä itsestään kiinni, haluaako antaa aikaa kavereilleen. Kiire voi olla realistista, mutta se voi olla myös illuusio.

Minne katosi se, että voisi mennä kaverin kanssa kahville? Minne katosi se, että kutsuu kaverin kylään? Tuntuu, että nykyään vain harvat tapaavat ystäviään henkilökohtaisesti omistamalla heille elämästään tunnin tai parikin. 

Me kaikki kaipaamme joskus huomiota, vaikka olisimme introverttejakin. Ja nykypäivän ongelma löytyy juuri tästä. Suurin osa ihmisistä keskittyy siihen, että saisi itselleen huomiota sen sijaan, että antaisi sitä muille. Omien murheiden ja ilojen keskellä ei ole sijaa sille, miten kavereilla menee. Ulkonäkökeskeinen kulttuuri, huippuosaamista jalustalle nostava media ja menestystä ihannoiva ilmapiiri ovat omiaan kääntämään ihmisten katseet omaan napaansa. Joskus tuntuu, että empatialla ei ole enää sijaa nykyelämässämme. Kaipaamme huomiota, muttemme osaa antaa sitä.

On toki totta, että empatia ja huomion antaminen toiselle vie aikaa ja voi joskus olla kuluttavaakin. Mutta se mitä toisen huomioimisella voi saada aikaan, on korvaamatonta. Ihmisen pitäisikin löytää empaattisuus sisältään. Mutta on toki täysin henkilökohtaista, kuka sitä arvostaa.

Mietin, ovatko kaverini empaattisia. Kiinnostaako heitä, mitä minulle kuuluu? Pohtivatkohan he samaa kotisohvillaan minusta? Miksi pohdimme tällaisia? Eikö sitä vaan voisi joskus irrottaa hetken aikaa ja tavata?

Nakkaa hetkeksi se älypuhelin kaappiin. Lopeta tykkäysten kalastelu somessa, äläkä lue kuulumisia sitä kautta. Ota yhteys kaveriin. Kutsu ja mene kylään. Tai käy kahvilla tai vaikka kävelyllä. Anna hetki aikaa ja huomiota. Huomaat, että saat häneltä samaa itsellesi. Pienellä vaivalla saat kiireettömyyttä, huomiota ja tunteita. Jotain sellaista, mitä luulet saavasi riittävästi vain somen kautta. Muttet saa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myös naisilla ja medialla on osuus naisvihan kitkemisessä

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo...

SETA vai SUTA - Voiko sateenkaariyhteisö olla ennakkoluuloinen ja syrjivä?

 Tulisiko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan järjestön, SETA:n (SEksuaalisuus-TAsa-arvo), muuttaa nimensä sen ajamia asioita kuvaavammaksi, muotoon SUTA (SUkupuoliin liittyvät seksuaaliasiat ja TAsa-arvo)? Otan väitteen esille, sillä SETA:n agendaan kuuluvissa seksuaalivähemmistöasioissa on yhdistävänä tekijänä nimenomaan sukupuolikokemukseen tai sukupuolesta kiinnostumiseen liittyvät tekijät. Vain aseksuaalisuus tekee tässä poikkeuksen. Aseksuaalisuus nousi SETA:n agendaan muutama vuosi sitten. Koin tämän hienoksi ja tervetulleeksi asiaksi. Kun kysyin asian taustaa eräältä henkilöltä, hän totesi, että SETA.ssa jotkut itsekin ihmettelivät aiheen nousua SETA:n asialistoille. Ilmeisesti SETA:n sisällä oli kuitenkin tahtoa saada aseksuaalisuus mukaan valistukseen. Ja onhan siinä toki kyse seksuaalisuudesta. Sen sijaan kinkyydestä ei ole edelleenkään puhuttu. HLBTIQA+ on tuttu matemaattinen kaava. Sen piilevä osa on se, että kaava on hyvä, kunhan K erotetaan selvästi k...