Päädyin vähän aikaa sitten tilanteeseen, jossa eräs nuori nainen istuutui viereeni. Olimme seurueessa, joten mitään kahdenkeskistä jännitettä mahdolliselle keskustelun avaukselle ei ollut. Hän näytti huolitellulta ja hän oli iloinen ja sosiaalinen. Kun hän hetken päästä vilkaisi minuun päin, hän avasi keskustelun seuraavasti: ”Sul on muuten paljon mustapäitä!”. Boom, mikä iskulause. Tällä jos jollain on hyvä avata keskustelu uuden ihmisen kanssa.
Eipä tuolla heitolla ollut minulle sinällään merkitystä, koska minulla ei ole enää teinivuosien jälkeen ollut kovin isoa finniviljelmää ja koen olevani ihan tarpeeksi hyvän näköinen. Lisäksi olen uskollinen kumppanilleni, joten minulla ei ollut mitään halua tutustua liian kiinnostuneella tavalla uuteen tuttavuuteen. Ystäville olisi toki aina sijaa. Mutta olipa kyseessä vieraiden ihmisten small talk tai tutustuminen uuteen ihmiseen deitti- tai ystävämielessä, on tuollainen edellä mainittu keskustelunavaus korniuden multihuipentuma. Vaikka olisi millainen karski tai härski huumorintaju, ei tuolla lauseella aloiteta tekemään uutta ystävää.
Kyseessä oli vain yksittäistapaus, mutta se kuvastaa suurinta osaa suomalaisista naisista. Suomalainen nainen ei osaa puhua miehelle, ainakaan uudelle miespuoliselle tuttavuudelle. Jos keskustelua ei aloiteta koettelemalla miehen itsetuntoa, sitä yleisemmin sitä ei aloiteta ollenkaan. Muistan monet treffit ja tilanteet kaveriporukoissa, joissa nainen ei uskalla antaa itsestään mitään ulospäin ja lähestulkoon pelkää sitä, jos hänelle puhuu. Vaikka hän haluaisi kuitenkin jutella.
Nainen odottaa, että mies on aina se, joka tekee aloitteen. Miehen tulee olla se, joka avaa keskustelun. Miehen tulee ottaa vastuu siitä, että keksityt puheenaiheet ovat kiinnostavia. Miehen tulee olla se, joka ilmaisee kiinnostuksensa naista kohtaan ja naisen tulee säilyttää se oikeus, että hän saa valita, kelpaako seura vai ei.
Sitten kun nainen joutuukin tekemään avauksen, hän ei osaa avata keskustelua. Ja tämä kiinnostaa minua. Onko kyseessä se, että naisia ei kiinnosta saada seuraa? Tunteeko nainen olevansa kulttuurillisessa alakynnessä miestä kohtaan, mikä ilmenee arkuutena tai kärkkäytenä? Onko kyseessä se, että naisella on ennakkoluulo, että jokainen hänelle jutteleva mies haluaa hänet sänkyyn? Onko kyseessä se, että naisen pitää saada pitää etuoikeus valita ja karsia seuransa? Vai onko sittenkin kyseessä se, että nainen ei osaa puhua miehelle?
Uskomatonta. Elämme aikaa, jolloin tasa-arvoasiat ovat enemmän agendoissa, kuin koskaan. Koen upeaksi asiaksi, että miehillä ja naisilla tulisi olla samat oikeudet, samasta työstä sama palkkaus ja niin edelleen. Mutta jotkin asiat eivät vaan muutu. Tasa-arvosta huolimatta miehen pitäisi aina olla se, joka tekee ”miehen työn”. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että miehen pitää aina tehdä aloite naisen suuntaan, jos häntä kiinnostaa jutella tai tutustua.
Odotan kovasti, että tämäkin asia tulee tasa-arvoiseksi. Minustakin olisi hienoa, jos joku aloittaisi keskustelun kanssani. Minustakin olisi hienoa, jos joku osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan ja haluaisi minusta uuden ystävän. Minustakin olisi hienoa, jos joku kehuisi ulkonäköäni. Minustakin olisi hienoa, jos joku kysyisi, olenko varattu. Minustakin olisi hienoa hymyillä takaisin ja sanoa, että ”sori, mutta olen jo varattu”. Mutta kaikesta tasa-arvosta huolimatta naiset eivät ole valmiita siihen, että heidän itsetuntonsa voisi saada kolauksen. Miehen tulee olla se, joka avaa keskustelun, imartelee naisen ja saa mahdollisesti myös pakit.
En ole kokenut vastaavaa ilmiötä ulkomailla. Käydessäni aikanaan työ- tai lomamatkoilla minusta on tuntunut, että paikallisten ihmisten kanssa on kyennyt helposti avaamaan keskusteluja puolin tai toisin. Naiset eivät ole tehneet tässä poikkeusta. Hekin saattavat avata keskustelun ja jutella aivan sekalaisista aiheista miettimättä sen enempää, onko aihe juuri sellainen, joka olisi minua erityisesti kiinnostava. Joku on tainnut joskus jopa kehua vaatetustani tai ulkonäköäni, mikä on ilahduttanut, koska harvemmin miestä huomioidaan näin. Yhdenkään ulkomaalaisen kanssa en ole seurusteluun päätynyt, enkä sänkyyn. Joidenkin kanssa olen ystävystynyt, joidenkin kanssa vain jutellut sen hetken mukavia, enkä ole sen koommin enää tavannut. Ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Jos suomalainen nainen haluaa vaikuttaa vaikeasti tavoiteltavalta, oikeasti tai leikisti, saa sellainen toki olla. Tosin monia miehiä kiinnostaa tutustua ihmisiin, jotka ilmaisevat ymmärrettävästi, että heitä kiinnostaa jutella ja tutustua muiden kanssa. Jos suomalainen nainen toivoo saavansa itselleen hyvän miehen tai hyviä miespuolisia kavereita, kannattaa opetella puhumaan miehille. Eikä ehkä kannata aloittaa etsimällä finnejä.
Eipä tuolla heitolla ollut minulle sinällään merkitystä, koska minulla ei ole enää teinivuosien jälkeen ollut kovin isoa finniviljelmää ja koen olevani ihan tarpeeksi hyvän näköinen. Lisäksi olen uskollinen kumppanilleni, joten minulla ei ollut mitään halua tutustua liian kiinnostuneella tavalla uuteen tuttavuuteen. Ystäville olisi toki aina sijaa. Mutta olipa kyseessä vieraiden ihmisten small talk tai tutustuminen uuteen ihmiseen deitti- tai ystävämielessä, on tuollainen edellä mainittu keskustelunavaus korniuden multihuipentuma. Vaikka olisi millainen karski tai härski huumorintaju, ei tuolla lauseella aloiteta tekemään uutta ystävää.
Kyseessä oli vain yksittäistapaus, mutta se kuvastaa suurinta osaa suomalaisista naisista. Suomalainen nainen ei osaa puhua miehelle, ainakaan uudelle miespuoliselle tuttavuudelle. Jos keskustelua ei aloiteta koettelemalla miehen itsetuntoa, sitä yleisemmin sitä ei aloiteta ollenkaan. Muistan monet treffit ja tilanteet kaveriporukoissa, joissa nainen ei uskalla antaa itsestään mitään ulospäin ja lähestulkoon pelkää sitä, jos hänelle puhuu. Vaikka hän haluaisi kuitenkin jutella.
Nainen odottaa, että mies on aina se, joka tekee aloitteen. Miehen tulee olla se, joka avaa keskustelun. Miehen tulee ottaa vastuu siitä, että keksityt puheenaiheet ovat kiinnostavia. Miehen tulee olla se, joka ilmaisee kiinnostuksensa naista kohtaan ja naisen tulee säilyttää se oikeus, että hän saa valita, kelpaako seura vai ei.
Sitten kun nainen joutuukin tekemään avauksen, hän ei osaa avata keskustelua. Ja tämä kiinnostaa minua. Onko kyseessä se, että naisia ei kiinnosta saada seuraa? Tunteeko nainen olevansa kulttuurillisessa alakynnessä miestä kohtaan, mikä ilmenee arkuutena tai kärkkäytenä? Onko kyseessä se, että naisella on ennakkoluulo, että jokainen hänelle jutteleva mies haluaa hänet sänkyyn? Onko kyseessä se, että naisen pitää saada pitää etuoikeus valita ja karsia seuransa? Vai onko sittenkin kyseessä se, että nainen ei osaa puhua miehelle?
Uskomatonta. Elämme aikaa, jolloin tasa-arvoasiat ovat enemmän agendoissa, kuin koskaan. Koen upeaksi asiaksi, että miehillä ja naisilla tulisi olla samat oikeudet, samasta työstä sama palkkaus ja niin edelleen. Mutta jotkin asiat eivät vaan muutu. Tasa-arvosta huolimatta miehen pitäisi aina olla se, joka tekee ”miehen työn”. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, että miehen pitää aina tehdä aloite naisen suuntaan, jos häntä kiinnostaa jutella tai tutustua.
Odotan kovasti, että tämäkin asia tulee tasa-arvoiseksi. Minustakin olisi hienoa, jos joku aloittaisi keskustelun kanssani. Minustakin olisi hienoa, jos joku osoittaisi kiinnostuksensa minua kohtaan ja haluaisi minusta uuden ystävän. Minustakin olisi hienoa, jos joku kehuisi ulkonäköäni. Minustakin olisi hienoa, jos joku kysyisi, olenko varattu. Minustakin olisi hienoa hymyillä takaisin ja sanoa, että ”sori, mutta olen jo varattu”. Mutta kaikesta tasa-arvosta huolimatta naiset eivät ole valmiita siihen, että heidän itsetuntonsa voisi saada kolauksen. Miehen tulee olla se, joka avaa keskustelun, imartelee naisen ja saa mahdollisesti myös pakit.
En ole kokenut vastaavaa ilmiötä ulkomailla. Käydessäni aikanaan työ- tai lomamatkoilla minusta on tuntunut, että paikallisten ihmisten kanssa on kyennyt helposti avaamaan keskusteluja puolin tai toisin. Naiset eivät ole tehneet tässä poikkeusta. Hekin saattavat avata keskustelun ja jutella aivan sekalaisista aiheista miettimättä sen enempää, onko aihe juuri sellainen, joka olisi minua erityisesti kiinnostava. Joku on tainnut joskus jopa kehua vaatetustani tai ulkonäköäni, mikä on ilahduttanut, koska harvemmin miestä huomioidaan näin. Yhdenkään ulkomaalaisen kanssa en ole seurusteluun päätynyt, enkä sänkyyn. Joidenkin kanssa olen ystävystynyt, joidenkin kanssa vain jutellut sen hetken mukavia, enkä ole sen koommin enää tavannut. Ja kaikki ovat olleet tyytyväisiä.
Jos suomalainen nainen haluaa vaikuttaa vaikeasti tavoiteltavalta, oikeasti tai leikisti, saa sellainen toki olla. Tosin monia miehiä kiinnostaa tutustua ihmisiin, jotka ilmaisevat ymmärrettävästi, että heitä kiinnostaa jutella ja tutustua muiden kanssa. Jos suomalainen nainen toivoo saavansa itselleen hyvän miehen tai hyviä miespuolisia kavereita, kannattaa opetella puhumaan miehille. Eikä ehkä kannata aloittaa etsimällä finnejä.
Kommentit
Lähetä kommentti