Armeija mahdollistaa golfauksen ja twerkkauksen

Turun Sanomat kertoi lehdessään 8.11.2018 Turun Pääskyvuoren alueesta (1). Jutussa kerrottiin siitä, miten turkulaiset saavat Pääskyvuoren vanhasta kasarmialueesta virkistysalueen. Alueelle myös rakennetaan uusia kerrostaloja.Seuraavana päivänä Turun Sanomissa oli teksti pääkirjoittajalta: ”Armeija poistui Turun Pääskyvuorelta 20 vuotta sitten. Vihdoin kasarmialue otetaan yleiseen käyttöön, kun 20 kerrostalon rakentaminen alkaa” (2). Ymmärrän hyvin lauseen tarkoituksen, että on hienoa saada alueelle vihdoinkin käyttöä. Mutta lauseen voisi ymmärtää toisinkin.

Tunteita herättelee yhdistelmä ”armeija poistui” ja ”vihdoin”. Kun armeijan poistumisesta joltakin alueelta uutisoidaan näin, jää tunne, että ei armeijaa edes kaivata lähitienoolle, jos ollenkaan. Tässä yhteydessä asiaa ei ehkä tarkoitettu näin, mutta joskus olen miettinyt, annetaanko armeijalle tarpeeksi arvostusta? Halutaanko armeija pois kaikilta niiltä alueilta, joissa voisi tehdä bisnestä?

Pääskyvuori ei ole ainoa alue, joka on herättänyt ihmisten kiinnostusta armeijan poistuttua. Turun saaristossa Utö ja Örö ovat saaria, joissa on ollut ennen armeijan toimintaa. Etenkin Örön saaresta oli näyttävää uutisointia, kun alue saatiin matkailu- ja virkistyskäyttöön. Muutkin entiset linnakesaaret ovat olleet kuumia perunoita. Ja oikeastaan lähes jokainen alue, jota armeija on aikanaan ”pantannut” toimintaansa.

Santahaminasta on muistaakseni ollut lähihistorian aikana keskusteluja, että miksi armeija on edelleen kyseisellä alueella. Aluehan olisi ihanteellinen kaikkeen muuhun mahdolliseen toimintaan. Siitä voisi saada virkistysalueen, golfkentän, kylpyläkohteen tai elementtitalojen elämyslähiön.

Armeijan läsnäolo nähdään joskus haitallisena. Armeijan alueilta kantautuu melua. Armeijan liikenne ja harjoitukset haittaavat ihmisten eloa ja kulkemista. Toiminnalla saattaa olla ympäristövaikutuksia. Mutta päällimmäisenä lienee ajatus, että jonkun varuskunnan tilalle voisi saada mökkimaastoa tai hotellin.

Kuinka moni mahtaa ajatella, että armeijan läsnäolo on itse asiassa aika hyvä asia? Mahtaako monella tulla mieleen, että ilman armeijaa Suomi voisi olla aika turvaton maa?

Kyllä, toki meillä on muitakin viranomaisia. Ja joku voi sanoa, että muiden viranomaisten työ näkyy. Poliisi kitkee rikollisuutta ja valvoo lakien noudattamista. Pelastuslaitos pelastaa henkiä. Ja onhan siellä hyvän näköisiä palomiehiä ja ensihoitajia. Mutta armeija ”ei tee mitään”. Kannattaa kiittää luojaa siitä, että armeijan ”ei tarvitse tehdä mitään”. Silloin asiat ovat aika hyvin. Pointti tässä onkin se, että armeija eroaa hieman muista viranomaisista. Armeija on sitä varten, jos tapahtuu. JOS. Ja itse asiassa armeija on sitä varten, ETTEI tapahtuisi. Kyllä kiitos, kelpaa minulle!

Armeijallekin täytyy löytää omat alueensa, joissa se voi toimia. Voi olla, että meluisin toiminta ja harjoitukset kannattaa keskittää kauemmas asutusta ympäristöstä, mutta itse koen arkielämän kannalta mieluisaksi, että armeija on toisinaan läsnä myös kaupunkitienoilla. Tämä lisää Puolustusvoimien näkyvyyttä kansan keskuudessa, eikä armeijan ja kansan väliin tule liikaa etäisyyttä. Asiointi ja verkottuminen Puolustusvoimien kanssa helpottuvat, kun välimatka on lyhyempi. Ja joillekin läsnäolo tuo turvallisuuden tunteen negatiivisten ajatusten sijaan.

Pehmeän arvon näkökulmasta voisin sanoa myös, että sotilaatkin kaipaavat joskus pientä mukavuutta. Armeijaelämän voi tehdä astetta viihtyisämmäksi, jos esimerkiksi maisemat ovat miellyttävät, muu yhteiskunta lähellä, harrastukset ja palvelut saatavilla ja kotimatka kohtuullinen. Etkö itse toivo omalta työpaikaltasi vastaavia asioita?

Kannattaa muistaa kaiken golfauksen ja twerkkauksen keskellä, että ne ovat ylipäätään mahdollisia siksi, että joku mahdollistaa kyseiset harrastukset turvaamalla kansan vapauden. Tällaisille toimijoille luulisi löytyvän alueensa, vaikka virkistysalueet, harrastukset ja mukavuudet olisivatkin mielissä ensimmäisinä.

----------------------------------------------------

Viitteet:

(1) Turun Sanomat, 8.11.2018, sivu 4.
(2) Turun Sanomat, 9.11.2018, sivu 2.