Netittömille peleille olisi vielä kysyntää

Työpäivä on ohi! Saavun kotiin, muonitan ja hengitän hetken. Teen mahdolliset askareet ja velvoitteet pois jossain vaiheessa iltaa, mutta haluan myös tyhjentää pääni arkisista asioista. Jotkut katsovat saippuasarjoja. Jotkut lukevat kirjaa. Jotkut viettävät illan tiukoissa trikoissa kaupungin näyteikkunasalilla. Hyviä vaihtoehtoja kaikki, jokaisella on oma juttunsa. Minä saatan laittaa tietokoneen päälle ja istua siellä pari tuntia.

Nintendo Entertainment System ja Super Mario Bros 3. Peli antoi vielä lähes 30 vuoden jälkeen haastetta ja runsaan pelattavuuden, kun pelin pelasi täysin alusta loppuun. Ei tarvetta internetille, ei yhtään päivitystä, ei mainoksia. Kunnon tavaraa alusta loppuun. Saisiko vastaavia pelejä vielä nykytekniikalla?

Minulla yksi tapa ottaa irti arjesta on jo pitkään ollut käynnistää jokin elektroninen peli. Pelaamiseni on viime vuosina vähentynyt, mutta luulen, että en luovu siitä koskaan täysin. Minulle pelaaminen on ollut sama asia, kuin toiselle TV:n katselu. Se siitä, makuasioista ei voi kiistellä. Pääasia, että päästä tyhjenee asia.

Pelaamisen trendi on kuitenkin mennyt mielestäni kohti kompostia. Kun nykyään käynnistän minkä tahansa toosan ja siinä olevan pelin, on peli yhteydessä internetiin. Jos yhteyttä ei ole, harva peli enää suostuu toimimaan. Pelit vaativat nettiä, että ne voivat päivittyä. Pelit vaativat nettiä, että voi pelata verkossa. Mutta ennen kaikkea pelit vaativat nettiä, ettei rahastus päättyisi siihen, kun on hankkinut pelin. Sitten se vasta alkaa.

Angry Birds 2 -mobiilipeliä voi pelata vielä melko hyvin, koska siihen sisältyy myös mahdollisuus yksinpeliin internet-yhteyden puuttuessa. Mutta tämänkin pelin monet toiminnot vaativat samoja asioita, kuin useimmat mobiilipelit: Nettiyhteyden, rahankäytön sekä jopa tiettynä päivänä pelaamisen hyvän menestyksen saavuttamiseksi.

Älypuhelimen pelit noudattavat toistuvasti samaa kaavaa. Lataa peli ihan ilmaiseksi. Voit myös pelata peliä ilmaiseksi. Mutta jotain peli vaatii, eli oikeuksia käyttää alueita puhelimesi datasta. Data lähtee jonnekin eetteriin eikä tavallinen täppääjä edes tiedä, mihin kaikkialle se lopulta päätyy. Ja mitä mahtoi lähteä tuossa datassa.

No, onhan sinulla dataa vastaan siinä kiva peli. Paitsi että pelissä voi menestyä vain, jos laittaa siihen vähän rahaa kiinni. Rahalla saa erilaisia virtuaaliresursseja, joilla pelissä edistyy. Voisihan sitä hyvälle pelille antaa pari kymppiä jo periaatteesta. Mutta sen kanssa ei pitkälle pötkitä. Pitäisi laittaa sitten vielä toiset pari kymppiä, satanen, enemmän… Mikä lopulta voisikaan olla hinta tuon pelin pelaamisesta?

Pokemon Go saa kiitosta siitä, että se saa ihmiset sohvan nurkan sijaan kävelemään. Huonojakin puolia on. Peli vaatii yhä useammin pelaajia pelaamaan tiettyihin aikoihin saavuttaakseen menestystä. Rahaa voi kuluttaa peliin niin paljon, kuin tohtii. Entä minne peli ohjaa kävelemään? Minne sijaintitietosi päätyvät?

Vaikka rahaa piisaisi ja ehdot olisivat ok, niin sitten tulee eteen se, mistä eniten pidän. Moni kännykkäpeli on suunniteltu johonkin asteeseen asti, eikä se kehity paremmaksi. Se ei välttämättä toimi kaikilla päätelaitteilla, sen päivityksissä voi kestää tai niitä ei tule lainkaan, peli saattaa pätkiä tai kaatuilla ja laadukkuus voi olla kökköä. Toki jotkut maineikkaammat pelit saavat uusia päivityksiä ja niiden laatuun panostetaan. Mutta mikä on niiden elinikä? Paljonko laitoit rahaa kiinni peliin, jota et koskaan saanut lopullisesti hyppysiisi?

Ikävintä on, että tämä rahastusilmiö on siirtynyt jo muillekin pelialustoille, kuten tietokoneelle ja pelikonsoleille. Peliteollisuus nähnee, että pelin kerralla myyminen on vanhakantaista ja tuotto-odotus on parempi, kun peliä myydään pala palalta lisää. Omassa suosikkipelisarjassanikin on viimeisimmän osan myötä siirrytty siihen, että pelissä voi edistyä paremmin, jos laittaa siihen vielä pelin ostamisen jälkeen rahaa kiinni. Positiivista on se, että peli on sentään vielä sitä oldschoolia, jossa könttäsummaa vastaan saa kokonaisen pelin, eikä lisäostoja tarvita. Mutta päivityksiä joutuu siihenkin lataamaan. Kunnes tuki aikanaan loppuu. Eikä pelikään sitten ehkä enää toimi. Yhyy.

Peliteollisuudesta alkaa puuttua eettisyys, jos se on oikea sana tässä yhteydessä. Peliteollisuus menee dollarinmerkit silmissä, eikä sillä ole väliä, toimiiko peli kansan keskuudessa muutaman vuoden päästä. Enää ei tehdä pelejä, jotka eläisivät pitkään ja joiden pariin voisi palata vaikka vuosia myöhemmin. Tämä on iso surku ja sääli. Moni legendaarinen peli voi ”kuolla” siksi, että se tehtiin elämään vain määräajaksi. Eihän leffoja tai kirjojakaan tehdä elämään vain määräajaksi.

Uskon, että kansan keskuudessa kytee toive saada pelejä ja pelialustoja, jotka toimivat internetistä riippumatta. Itse rakastin pienenä poikana Nintendo Game Boy -pelilaitettani. Pienikokoinen laite kulki helposti mukana. Se toimi paristoilla. Siinä ei ollut internetiä. Siinä oli juuri niin monta peliä, kuin itse halusi kaupasta ostaa kasetti kerrallaan. Tämä kyseinen laite on minulla vieläkin tallessa. Kun laitan siihen pelikasetin ja virran päälle, se käynnistyy ja toimii kuten 25 vuotta sitten. Ei niin mitään ongelmia! Eettinen pelilaite parhaimmillaan, joka on todella antanut rahoille vastinetta.

Command & Conquer: Tiberian Dawn, 1995. Peli teki aikanaan lajityyppinsä strategiapelien läpimurron. Vielä yli 20 vuotta myöhemmin tekee joskus mieli palata pelin pariin.



Jäin siihen, kuinka saatan mennä työpäivän jälkeen tietokoneelle. Kun avaan vimpaimen ja haluan pelata jotain, nykyään jo Windowsin pasianssi haluaa minun rekisteröityvän ja pakottaa katsomaan mainoksia. Ei kiitos. Valintani ovat useimmiten tietokonepelit vuosien 1990-2010 väliltä. Etenkin 90-luvulla tehtiin monta legendaarista peliä, joiden uudelleenpelattavuus on erinomainen ja tunnelma legendaarinen. Vaikka nämä pelit tehtiin aikanaan internetistä riippumattomiksi ja erittäin varmatoimisiksi, on osasta jo aika jättänyt, kun käyttöjärjestelmät ovat vuosien aikana päivittyneet huomattavasti. Käyttöjärjestelmät ovat jatkuvasti yhteydessä internetiin ja päivittää pitää. Kiitän isosti niitä pioneereja, jotka ovat kuitenkin taistelleet vastaan ja mahdollistaneet vanhojen pelien pelaamisen tekemällä modauksia ja päivityksiä fanifoorumeilla. Peliteollisuuden välinpitämättömyydestä huolimatta olemme saaneet nauttia edelleen helmistä, jotka pyritään syrjäyttämään mainoksia pukkaavilla jatkuvasti rahastavilla massatuotoksilla.

Laittaa pohtimaan, että haluavatko kirjailijatkin siirtyä tällaiseen? Mitä jos lopetettaisiin perinteisten kirjojen painaminen ja siirrettäisiin kirjat internetin päähän niin, että niitä voi lukea vain tietyn ajan, kunnes kirja pitäisi päivittää? Pistettäisiinkö väliin vähän mainosvideoita? Laitetaanko tulostaulu somekavereiden kanssa, että kuka on lukenut eniten? Ja voisi ostaa jotain virtuaalijuttuja, joilla lukeminen edistyy nopeammin ja voi vaikka harpata juonessa muiden edelle?

FarCry 4 PC-peli tarjosi laajan ja eeppisen hiekkalaatikko-FPS:n. Pelistä tuli yksi suosikkipelini. FarCry 5 taas lorautti pelaajan muroihin muussakin, kuin eeppisyyden puutteessa. FarCry 5 alkoi vaatia pelaamaan peliä viikoittain lisäsisällön saamiseksi. Lisäksi peliin lisättiin virtuaalivaluutan osto-ominaisuus, jolla pystyi saamaan edelleen lisää sisältöä. Peli on jäänyt minulta sivuun ja olen palannut vanhempien pelien pariin.

Netittömille peleille olisi vielä kysyntää, mutta saa nähdä, annetaanko meille vielä sellaisia. Sillä aikaa nautin vielä toimiviksi saamistani vanhoista peleistä. Ja harkitsen edelleen, pitäisikö siirtyä kokonaan tavallisten kirjojen pariin.