Linnan juhlat ovat nykyään julkkisnaisten catwalk

En ole katsonut linnan juhlia enää vuosikausiin. Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyspäivää tai presidentin juhlavastaanottoa ja juhlia. Boikotoin juhlien katsomista siksi, koska niiden seuraamisessa keskitytään pinnallisiin asioihin. Siinä missä minua kiinnostaisi nähdä osallistujat saman arvoisina ja saada kuva kaikkien osallistujien arvokkaasta panoksesta isänmaan hyväksi, huomio kiinnittyy kuitenkin aina lopulta julkisuuden henkilöihin ja heidän ulkonäköönsä. Tämä ei mielestäni ole tasa-arvoista toimintaa tai kaikkien kunnioittamista, vaan samaa, mitä televisiossa yleensäkin tehdään: Palvotaan julkkiksia.

 

Itse juhlien kaavassa ei liene vikaa. Linnaan kutsutaan tasaisesti eri ihmisiä erilaisista kategorioista. Suuri osa vieraista on ansainnut paikkansa juhlissa ja kokemus voi olla joillekin ainutlaatuinen. On hyvä, että vieraita osataan kierrättää. Olisi ikävää nähdä, että itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle pääsisivät vuodesta toiseen samat henkilöt ikään kuin automaationa siitä riippumatta, mitä olisivat tehneet. Linnan juhlien kutsu on kansan näkökulmasta palkinto ja huomionosoitus. Kutsuja olisi hyvä jakaa mahdollisimman tasaisesti, toki ne ansainneiden kesken. Linnaan pääsee juhlimaan ymmärtääkseni sillä, että on tehnyt paljon työtä isänmaan hyväksi tai ainakin pitänyt Suomen lippua näkyvillä maailmalla. Näin on hyvä.

 

Julkisuuden henkilöt saavat kuitenkin liikaa huomiota muihin nähden. Mediaa kiinnostaa edelleen julkisuuden henkilöiden ulkoasu ja mielipiteet enemmän, kuin muut vieraat tai juhlinta. Ensinnäkin koko juhlista on tullut nykyään julkkisnaisten catwalk. Iso osa juhlavastaanoton TV-lähetyksistä keskittyy vieraiden saapumiseen, jolloin seurataan, millaisissa asuissa vieraat saapuvat juhliin. Koska miehille on olemassa vain tylsä ja yksipuolinen pukukoodi, heissä ei ole mitään kiinnostavaa. Katseet kohdistuvat siis vain naisiin, joilla väriä ja designia saa olla huomattavan suurella skaalalla. Pukuja kommentoidaan suorassa lähetyksessä kuin muotinäytöksissä ja seuraavana päivänä lehdet hehkuttavat erilaisia naisten asuja. Tämä on epätasa-arvoista toimintaa ja vie huomion itse juhlilta ja niiden tarkoitusperältä.

 

Siinä missä Linnan juhlien muotishow on jo itsessään kyseenalainen asia, tulee esiin myös se, kuinka julkisuuden henkilöt huomioidaan taas kerran isommin, kuin muu kansa. Media kiinnittää paljon enemmän huomiota esimerkiksi artistien vaatetuksiin. Artisteilla ja taiteilijoilla tuntuu muutenkin olevan erivapauksia pukukoodien suhteen. Heille on vuosien varrella sallittu imagoonsa ja brändiinsä liittyviä juttuja, vaikka ne olisivat muiden vieraiden kohdalla paheksuttuja asioita. Artisteille ja taiteilijoille esiin nouseminen ja lisähuomio toki kelpaavat, koska lisänäkyvyys tuo lisää mainosta.

 

Viimeisimmissä Linnan juhlissa suurin puheenaihe oli Anna Puun teräskorsetti ja asukokonaisuus yleensäkin. Kuinka monelle muulle vieraalle olisi sallittu tällainen asu? Oliko asu upea ja hieno vain sen vuoksi, että sen kantajana oli julkisuuden henkilö, nainen ja artisti? Jos sama asu olisi ollut vaikkapa kansanedustajalla, mitä siitä olisi seurannut?

 

Linnan juhlissa löytyisi korjattavaa. Vieraiden tasa-arvoistaminen tulisi ottaa huomioon entistä enemmän tavallisten ja julkisuuden henkilöiden välillä, sekä myös miesten ja naisten pukeutumisen huomioinnissa. Siinä missä jokaisella vieraana olevalla miehellä ja naisella on oikeus olla tasa-arvoinen vieras, on ikävä katsella sivusta, kuinka myös Linnan juhlissa erivapaudet pukeutumiseen saava julkisuuden henkilö saa edelleen kermat kakusta.