Siirry pääsisältöön

Linnan juhlat ovat nykyään julkkisnaisten catwalk

En ole katsonut linnan juhlia enää vuosikausiin. Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyspäivää tai presidentin juhlavastaanottoa ja juhlia. Boikotoin juhlien katsomista siksi, koska niiden seuraamisessa keskitytään pinnallisiin asioihin. Siinä missä minua kiinnostaisi nähdä osallistujat saman arvoisina ja saada kuva kaikkien osallistujien arvokkaasta panoksesta isänmaan hyväksi, huomio kiinnittyy kuitenkin aina lopulta julkisuuden henkilöihin ja heidän ulkonäköönsä. Tämä ei mielestäni ole tasa-arvoista toimintaa tai kaikkien kunnioittamista, vaan samaa, mitä televisiossa yleensäkin tehdään: Palvotaan julkkiksia.
 
Itse juhlien kaavassa ei liene vikaa. Linnaan kutsutaan tasaisesti eri ihmisiä erilaisista kategorioista. Suuri osa vieraista on ansainnut paikkansa juhlissa ja kokemus voi olla joillekin ainutlaatuinen. On hyvä, että vieraita osataan kierrättää. Olisi ikävää nähdä, että itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle pääsisivät vuodesta toiseen samat henkilöt ikään kuin automaationa siitä riippumatta, mitä olisivat tehneet. Linnan juhlien kutsu on kansan näkökulmasta palkinto ja huomionosoitus. Kutsuja olisi hyvä jakaa mahdollisimman tasaisesti, toki ne ansainneiden kesken. Linnaan pääsee juhlimaan ymmärtääkseni sillä, että on tehnyt paljon työtä isänmaan hyväksi tai ainakin pitänyt Suomen lippua näkyvillä maailmalla. Näin on hyvä.
 
Julkisuuden henkilöt saavat kuitenkin liikaa huomiota muihin nähden. Mediaa kiinnostaa edelleen julkisuuden henkilöiden ulkoasu ja mielipiteet enemmän, kuin muut vieraat tai juhlinta. Ensinnäkin koko juhlista on tullut nykyään julkkisnaisten catwalk. Iso osa juhlavastaanoton TV-lähetyksistä keskittyy vieraiden saapumiseen, jolloin seurataan, millaisissa asuissa vieraat saapuvat juhliin. Koska miehille on olemassa vain tylsä ja yksipuolinen pukukoodi, heissä ei ole mitään kiinnostavaa. Katseet kohdistuvat siis vain naisiin, joilla väriä ja designia saa olla huomattavan suurella skaalalla. Pukuja kommentoidaan suorassa lähetyksessä kuin muotinäytöksissä ja seuraavana päivänä lehdet hehkuttavat erilaisia naisten asuja. Tämä on epätasa-arvoista toimintaa ja vie huomion itse juhlilta ja niiden tarkoitusperältä.
 
Siinä missä Linnan juhlien muotishow on jo itsessään kyseenalainen asia, tulee esiin myös se, kuinka julkisuuden henkilöt huomioidaan taas kerran isommin, kuin muu kansa. Media kiinnittää paljon enemmän huomiota esimerkiksi artistien vaatetuksiin. Artisteilla ja taiteilijoilla tuntuu muutenkin olevan erivapauksia pukukoodien suhteen. Heille on vuosien varrella sallittu imagoonsa ja brändiinsä liittyviä juttuja, vaikka ne olisivat muiden vieraiden kohdalla paheksuttuja asioita. Artisteille ja taiteilijoille esiin nouseminen ja lisähuomio toki kelpaavat, koska lisänäkyvyys tuo lisää mainosta.
 
Viimeisimmissä Linnan juhlissa suurin puheenaihe oli Anna Puun teräskorsetti ja asukokonaisuus yleensäkin. Kuinka monelle muulle vieraalle olisi sallittu tällainen asu? Oliko asu upea ja hieno vain sen vuoksi, että sen kantajana oli julkisuuden henkilö, nainen ja artisti? Jos sama asu olisi ollut vaikkapa kansanedustajalla, mitä siitä olisi seurannut?
 
Linnan juhlissa löytyisi korjattavaa. Vieraiden tasa-arvoistaminen tulisi ottaa huomioon entistä enemmän tavallisten ja julkisuuden henkilöiden välillä, sekä myös miesten ja naisten pukeutumisen huomioinnissa. Siinä missä jokaisella vieraana olevalla miehellä ja naisella on oikeus olla tasa-arvoinen vieras, on ikävä katsella sivusta, kuinka myös Linnan juhlissa erivapaudet pukeutumiseen saava julkisuuden henkilö saa edelleen kermat kakusta.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myös naisilla ja medialla on osuus naisvihan kitkemisessä

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo...

SETA vai SUTA - Voiko sateenkaariyhteisö olla ennakkoluuloinen ja syrjivä?

 Tulisiko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan järjestön, SETA:n (SEksuaalisuus-TAsa-arvo), muuttaa nimensä sen ajamia asioita kuvaavammaksi, muotoon SUTA (SUkupuoliin liittyvät seksuaaliasiat ja TAsa-arvo)? Otan väitteen esille, sillä SETA:n agendaan kuuluvissa seksuaalivähemmistöasioissa on yhdistävänä tekijänä nimenomaan sukupuolikokemukseen tai sukupuolesta kiinnostumiseen liittyvät tekijät. Vain aseksuaalisuus tekee tässä poikkeuksen. Aseksuaalisuus nousi SETA:n agendaan muutama vuosi sitten. Koin tämän hienoksi ja tervetulleeksi asiaksi. Kun kysyin asian taustaa eräältä henkilöltä, hän totesi, että SETA.ssa jotkut itsekin ihmettelivät aiheen nousua SETA:n asialistoille. Ilmeisesti SETA:n sisällä oli kuitenkin tahtoa saada aseksuaalisuus mukaan valistukseen. Ja onhan siinä toki kyse seksuaalisuudesta. Sen sijaan kinkyydestä ei ole edelleenkään puhuttu. HLBTIQA+ on tuttu matemaattinen kaava. Sen piilevä osa on se, että kaava on hyvä, kunhan K erotetaan selvästi k...