Siirry pääsisältöön

Uuden Musiikin Kilpailu tulisi eriyttää nimeään vastaavaan tarkoitukseen

Tuskin kovin moni on välttynyt huomioimasta, kuka Suomea edustaa Euroviisuissa tänä vuonna. Itse huomasin asian jo julkistamispäivän uutisista, mutta sen jälkeen mainostulva tykitti sen verran syötteitä aiheesta, että piti jo melkein silmiä siristellä. Edustajavalinta oli varmasti monelle yllätys. Itse koin yllätyksen positiiviseksi. Ihan vaan siksi, että se oli yllätys.

Nykyinen systeemi, jolla Suomen Euroviisuedustaja valitaan, jakaa mielipiteitä. Itsekin olin ensin melko kriittinen sitä kohtaan, ettei edustuspaikasta järjestetä karsintoja. Toisaalta valmiiksi valittu esiintyjä on siinä mielessä hyvä, että valinta perustuu enemmän asiantuntevuuteen. Esiintyjäksi voidaan saada varmemmin sellainen artisti, jolla on kokemusta, rahkeita, aineistoa tai vastaavaa, jotta menestystä voitaisiin tavoitella. Toisaalta kun on vuosien varrella nähty Euroviisuja, eivät minkäänlaiset todennäköisyydet taida pelata roolia kilpailussa. Pisteiden jako on aina yhtä satunnaista, mitä nyt tietyt maat jakavat perinteisesti pisteitä toisilleen. Suomen Euroviisukarsinnan uudistuksen sijaan uudistusta tarvitsisikin vielä kipeämmin koko Euroviisujen pistejärjestelmä.

Mutta jos palataan Suomen Euroviisukarsintaan, siinä on edelleen korjattavaa. Sen verran moni on ihmetellyt esisirkuksen titteliä, että se tulisi vaihtaa. Uuden Musiikin Kilpailu on vanha jäänne siltä ajalta, kun Euroviisuehdokkaita oli tarjolla useampia. Silloin kyseessä oli jonkinlainen kilpailu, kun esiintyjät kisasivat Suomen edustuspaikasta. Nyt kun edustaja valitaan suoraan, ei kyseessä ole enää mitään kilpailua. Mediassakin jo vitsaillaan, kuinka edustaja ottaa "kolmoisvoiton": Vain yksi kappale valitaan, mutta kaikki kolme yhden artistin kappaletta ovat TOP3:n joukossa.

Brändääminen on muotia ja siksi varmaan UMK:n pyörittäjät eivät tohdi luopua jo niin brändätystä tapahtumanimikkestä. Mutta luopua pitäisi. Sen tilalle tulisi keksiä uusi nimi. Kyllä nykyiset markkinointikeinot saavat hyvinkin nopealla kampanjalla pestyä kansan aivot niin, että uusi nimi jää mieleen edellisen päälle. Johan tämän vuoden UMK-kampanjallakin on saatu kaikkien makaronilaatikkoon upotettua tämän vuotisen edustajamme nimi.

"Kannusta oma Euroviisusuosikkisi voittoon". Eikö artisti ole jo valittu? Ja mikä ihmeen uuden musiikin kilpailu? Euroviisukarsinta tulisi eriyttää UMK:n brändistä. Uuden musiikin kilpailu voitaisiin perustaa täysin uudelta pohjalta oikeasti uusille ja tuntemattomammille artisteille.

Mikä ikinä uudeksi nimeksi tulisikaan, olisin enemmän kiinnostunut siitä, mitä Uuden Musiikin Kilpailu voisi oikeasti olla. Kun aikanaan kuulin ensimmäisen kerran puhuttavan UMK:sta, en tiennyt, että se on Euroviisujen karsintatapahtuma. Luulin, että kyseessä on jokin ohjelma tai projekti, jolla ihan oikeasti pyrittäisiin tuomaan mediaan ja kansan aistimiin uusia artisteja kappaleineen. Tällä tavalla levytysyhtiöiden ja hittinikkarien pyörittämän systeemin ulkopuolisetkin saisivat mahdollisuuden päästä valokeilaan ja esitellä tuotoksiaan, joihin ei joku brändääjä tai voittoa tavoitteleva moguli olisi päässyt iskemään näppejään. Massahittipoppia saa kuulla jatkuvalla pakkotoistolla useilta radiotaajuuksilta, eikä samoilta artisteilta voi välttyä kovin monessa tapahtumassakaan. Sen sijaan, että samojen artistien samoja kappaleita veivataan kansalle kiimassa kuin kaivon kampea, olisi erittäin tervetullutta saada enemmän vaihtoehtoja kuulla niitä, joita joku ei markkinoi.

Olen hyvin monta kertaa kokenut, että Suomessa, ja muuallakin maailmassa, kansalle tuputetaan musiikkia ja artisteja niin, että "koska näistä tykkäävät kaikki, sinunkin täytyy tykätä". En tykkää. Mitä enemmän minulle tuputetaan brändättyjä puolijumalan oloisia muka-tähtösiä, sitä kauempana niistä pysyn. Silti, vaikka heidän musiikissaan saattaisi lopulta olla jotain aitoakin jäljellä. En kuitenkaan ole siitä enää lainkaan varma. Parhaat musiikit olen jo vuosien ajan löytänyt kahlaamalla suoratoistopalvelua ja tonkimalla niitä artisteja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Seassa on jos jonkinlaisia vaihtoehtoja, mutta niiden joukossa ovat olleet myös ne aidoimmat kappaleet. Ne, miksi useimmat kertovat musiikkia tekevänsä. Ne, joista huokuu artistin rakkaus ja into musiikkiin sekä tunteet, jotka hän halua kappaleisiinsa sisällyttää. Moni hittiartisti sanoo laittavansa paljon peliin omalle levylleen, mutta valitettavasti liian monen kohdalla itse noteeraan vain sen, miten levyillä yritetään lopulta vain saada mahdollisimman paljon rahaa.

Uuden Musiikin Kilpailu tulisi perustaa uudelleen ja uudella konseptilla. Tässä ohjelmassa esiintyisivät vain ne artistit ja bändit, jotka ovat suuren yleisön edessä tuntemattomampia tapauksia. Ohjelma esittelisi heidät katsojille ja antaisi heille mahdollisuuden esittää kappaleitaan kansalle. Tämä eroaisi paljon niistä formaateista, joita olemme jo tottuneet näkemään todella usein vuosien varrella. Eli niistä, joissa esiintyjinä ovat aina ne tunnetuimmat artistit, joista kaikkien tulisi pitää, koska muutkin pitävät. Uskon, että tällaiselle oikeasti uutta musiikkia esittelevälle ohjelmalle olisi kysyntää, koska aitous ja tavallisuus ovat trendeinä nousussa.

Ajatukseni lienevät vain haihattelua, kun saamme edelleen nauttia lähes kaikilla kanavilla brändätyistä artisteista, joista kaikkien tulisi tykätä, koska naapurin Pena ja Lissukin tykkäävät. Ja vaikka saisimme ohjelman, jossa haettaisiin esiintymään nimettömiä, aitoja ja luonnollisia artisteja kansan eteen, saadaan maanläheisyys aina pilattua Amerikan malliin pyrkimällä tekemään näistäkin henkilöistä palvottuja ja brändättyjä tulonlähteitä.

Joko riittäisi? Idols ja vastaavat ovat jo nähty. Antakaa aitoudelle ja epäkaupallisuudelle tilaa. Perustakaa ihan oikea uuden musiikin ohjelma.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin avaussanat

Ruokareseptejä? Treenivinkkejä? Ihania vaatteita? Elämysmatkakohteita? Jos etsit näitä, löysit väärään paikkaan. Tässä blogissa painopiste on yhteiskuntaa ja yleistä elämää pohtivissa kolumneissa ja ajankohtaisissa asioissa. Näkökulman sinulle antaa Avoin Soturi - Täysin yksilöllinen tavis, puolikonservatiivinen osaliberaali, sotatieteiden maisteri, uusioperheen isä ja tyyppi, joka ei halua jättää keskusteluja pelkkiin kahvipöytiin. Blogin nimi ei merkitse tiettyä teemaa, vaan on valikoitunut nimeksi, koska kyseessä on hieno anagrammi. Blogissa pohdiskellaan laajasti eri aihepiirejä.  Blogin sisältö koostuu kolumnien tyylisistä teksteistä, joissa otan kantaa ajankohtaisiin asioihin sekä pohdiskelen yleisiä elämiseen liittyviä asioita. Kyseessä on blogi, jota kirjoitan yksityishenkilönä. Olen pitkään pohtinut mahdollisuuksiani päästä kirjoittamaan kolumneja eri aiheista joihinkin julkaisuihin tai kanaviin. Olen saanut aiemmin mahdollisuuksia kirjoittaa asiantuntija-artikkeleita muuta

Kinkyys on paheksuttu tabu, vaikka siinä harvoin on kyse kovin pahoista asioista

Kinkyys on aihe, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kyseessä on ihmisen seksuaalisuuteen liittyvä termi, jolla tarkoitetaan jotain sellaista seksuaalista aihetta, jota valtaosa ihmisistä voi pitää outona tai poikkeavana. Kinkyydelle löytyy toki muitakin määritelmiä, mutta oma määritelmäni on puhua ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, joka ei liity sukupuoliasioihin, vaan ihmisen muuhun seksuaalisuuteen. Itse puhun kinkyydestä silloin, kun kyseeseen tulevat etenkin fetisismi tai BDSM. Fetisismi on viehtymystä joihinkin asioihin, jotka tuottavat fetisistille mielihyvää. Monen ihmisen ennakkoluuloinen mielikuva voisi olla se, että fetisisti saa aina seksuaalisia viboja todella oudoista asioista. Itse pidän ensimmäisestä lauseesta, eli viehtymyksestä ja mielihyvästä. Fetissit eivät nimittäin aina liity seksiin. Yleensä fetissillä on kyllä kytky ihmisen seksuaaliseen kokemukseen, mutta itse näen fetissit kokonaisvaltaisempana asiana. Fetisseistä voi saada mielihyvää esimerkiksi hyvi

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo