Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat voisivat olla Puolustusvoimissa paremmin. Puolustusvoimat ei ole ottanut selvää kantaa vähemmistöjen puolesta tai niitä vastaan. Vaarana on paitsi vähemmistöjen syrjintä, myös se, että erilaisia tapauksia tulkitaan vaihtelevasti eikä yhteistä valtakunnallista linjaa löydy. Puolustusvoimien olisi aika antaa tarkka selvitys siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan.
Kaikki muut ottavat kantaa, paitsi valtio
Suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on muuttunut länsimaiden kulttuurissa viime vuosikymmenien aikana huomattavasti suvaitsevaisempaan suuntaan. Muutos on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Vielä parikymmentä vuotta sitten homo oli yleinen haukkumanimi ja homot olivat jatkuvan vitsailun kohteena. Tänä päivänä kumpaakin esiintyy edelleen, mutta harvoin, eikä juurikaan julkisesti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat otettu huomioon maanlaajuisesti ja useat merkittävät ja nimekkäät tahot ovat antaneet tukensa tasa-arvotyölle. Sateenkaarilippu jakaa mielipiteitä, mutta sen esiintyminen otetaan nykyään vastaan enemmän myönteisesti, kuin kielteisesti. Pride -kulkueet ovat yleistyneet ja kasvaneet. Kulkueille annetaan paitsi kaupunkien lupa, myös suojaus. Enemmistön viestit ovat selviä: Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien tulee toteutua, tasa-arvoa pitää edistää ja kaikki ihmiset tulee hyväksyä seksuaalisuudesta tai sukupuolesta riippumatta.
Suomessa edellä mainittujen vähemmistöjen puolesta otetaan vaikuttavalla tasalla vaihtelevasti kantaa. Yleisesti ottaen jokainen vaikutusvaltainen saa itse tuoda esille, jos tukee näitä asioita. Politiikassa asiaan saattaa vaikuttaa puoluesidonnaisuus, mutta hyvin usein kansanedustajat ilmaisevat mielipiteensä sateenkaariasioista siitä riippumatta. Kunnat tukevat usein sateenkaariasioita. Esimerkiksi Turku Priden 2018 kummina toimi kaupunginjohtaja Minna Arve ja Turun kaupunki osoitti yleisesti tukensa tapahtumalle. Mitä virallisempiin ja ylempiin tahoihin valtiossa kuitenkin mennään, sitä nihkeämmäksi suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin muuttuu. Syitä voi arvailla, mutta yksi syy voi olla, ettei korkea taso halua olla puolueellinen jossain asiassa, mikä jakaa kansan mielipiteitä. Sateenkaarilippu on tällainen asia.
 |
| Sateenkaarilippu on asia, joka herättää edelleen voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan. Mahtavatko kaikki kuitenkaan tietää, mitä arvoja tai sanomaa lippu loppujen lopuksi esittää? Ajetaanko lipulla tasa-arvoa, vai vallankumousta? Entä saako lipun alla kulkea jokainen ihminen, vai sulkeeko se joitain suuntauksia ulkopuolelleen? |
Kyseessä on kuitenkin loppujen lopuksi aihe, jossa pyritään saamaan aikaan tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Pyrkimyksenä on poistaa seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoleen liittyvää syrjintää ja ennakkoluuloja. Tavoitteena on siis se, että jokainen ihminen saa olla oma itsensä töissä, kotona ja muualla ilman pelkoa syrjinnästä ja kiusaamisesta. Näiden asioiden ollessa tavoitteina on outoa, ettei Suomen valtiollinen taso uskalla juurikaan ottaa aiheeseen kantaa.
Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä on paljon
Yleisimmin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhuttaessa viitataan HLBTIQ-henkilöihin. Edellä mainittujen sateenkaariryhmien lisäksi on olemassa muita seksuaalivähemmistöjä, joiden kohdalla asioita tulee ajaa siinä, missä yleisimpienkin sateenkaariryhmien kohdalla. Uusimman käytössä olevan kirjainlyhenteen muoto on LGBTQQIAAP, joka käsittää jo lähes kaikki vähemmistöön määritellyt ihmiset. Lisäksi voidaan ottaa tarkasteluun seksuaalivähemmistöt, jotka eivät toistaiseksi ole mainittu kirjainlyhenteessä, eivätkä kuulu SETA:n asialistalle. Näitä ovat esimerkiksi vuonna 2011 ICD-koodistosta poistetut vähemmistöt, joiden kohdalla sairausluokitukset koettiin vanhanaikaisina ja turhina. Näihin vähemmistöihin kuuluvat transvestiitit, fetisistit ja sadomasokistit. Heidän osaltaan ongelmat eivät ole välttämättä rinnastettavissa sateenkaariryhmien ongelmiin, mutta riskit syrjinnästä, kiusaamisesta sekä ymmärryksen puutteesta ovat heilläkin suuria. Tuleekin huomioida, ettei seksuaali- ja sukupuolivähemmistö koostu samanlaisista, vaan hyvin erilaisista ihmisistä. Jokainen heistä on yksilö ja heidät tulee kohdata yksilöllisesti. Ihan, kuten heterotkin.
 |
| Muutamia tekstissä esiintyviä käsitteitä ja niiden määritelmät. |
Monet tahot ovat valinneet kantansa - puolesta tai vastaan
Voidaan olettaa, että vähemmistöihin suhtautuminen riippuu hyvin paljon siitä, millainen maan kulttuuri on ja missä se maantieteellisesti sijaitsee. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat ovat edistyneet paljon Amerikassa ja Euroopassa, kun taas Afrikassa ja Aasiassa asiat voivat olla täysiä tabuja, jopa rikoksia. Voikin olla, että valtiollisen tason tai toimijan ottaessa kantaa tietyn ihmisryhmän asioihin saattaa tulla myös kansainvälisiä vaikutuksia. Lopulta päätösvalta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtautumisesta on kuitenkin Suomella itsellään, riippumatta muiden maiden mielipiteistä. Tämä aihekokonaisuus, kuten moni muukin asia, vaatii vain aiheen rohkeaa käsittelyä, selkeitä päätöksiä ja asioiden loppuun asti saattamisen. Tällöin avainasemassa on valtiollinen taso.
 |
| Suomen Partion suurleiri KLIFFA2018:ssa oli Spektri-teltta, jossa oli valmius valistaa nuoria seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin liittyen. Teltan keräämä palaute oli kuvaushetkellä pelkästään kiittävää. (Kuva: Toni Arosuvi) |
Suomen sisälläkin voi olla vähemmistöistä erimielisyyttä. Mutta valtaosa kansasta on ymmärtänyt, että sateenkaarilippu symboloi paitsi vähemmistöjen asioiden ajamista, myös tasa-arvoa ja sitä, että lipun alle ovat tervetulleita kaikki ihmiset. Siitä huolimatta, ovatko he enemmistössä vai vähemmistössä. Ei siis pidä olettaa, että sateenkaariasialla haetaan vähemmistöjen nostamista ”tavallisten” ihmisten yläpuolelle. Suomessa vähemmistöjen huomioiminen on hiljalleen nousussa. Moni yritys käyttää suvaitsevaisuutta valttina rekrytoinnissa. Puhutaan myös paljon pinkistä rahasta, eli siitä, miten seksuaalivähemmistöille tulisi markkinoida Suomea turvallisena matkailu- ja lomakohteena. Myös varsinaista tukityötä tehdään yhä yleisemmin, etenkin nuorten parissa. Partiossa on valmius valistaa nuoria monimuotoisuudesta ja kirkot järjestävät sateenkaarimessuja. Harva taho Suomessa haluaa olla suoraan vähemmistöjä vastaan.
 |
| Ruotsin puolustusvoimat otti vuonna 2018 pride-päivän aikaan näkyvästi kantaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta. (Kuva: Kuvakaappaus Facebookista) |
Asevoimien ja valtion suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on aika lailla maakohtaista. Läheskään kaikissa maissa ei olla myönteisiä vähemmistöjä kohtaan edes valtiollisella tasolla, vaan vähemmistöön kuuluminen katsotaan poikkeavuutena, sairautena tai jopa luonnottomuutena. Hyvä esimerkki on Venäjä, missä vähemmistöt eivät saa ajaa oikeuksiaan ja esimerkiksi transsukupuolisuus tai fetisismi voivat asettaa rajoituksia jopa ajokortin saamiseen. Toisena ääripäänä on toinen naapurimaamme Ruotsi, missä sateenkaariliput liehuvat useissa tapahtumissa ja Pride-kulkueisiin osallistuvat myös Ruotsin poliisi ja Ruotsin puolustusvoimat. Suomi jääkin kahden täysin eri lailla asian näkevän maan väliin.
Puolustusvoimissa ei palvele vain maskuliinisia heteromiehiä
Puolustusvoimien maailma koetaan edelleen hyvin vahvasti heteromaskuliinisena. Tämä ilmiö ei tue kaikkia nykyaikana palvelukseen astuvia varusmiehiä. Ilmiö ei tue myöskään kaikkia palveluksessa olevia kantahenkilökuntalaisia. Kaikki kantahenkilökuntaan kuuluvat eivät ole yksiselitteisesti heteroseksuaaleja, eivätkä pelkästään miehiä.
Minna Lindqvist (VTM) tutki Pro Gradussaan 2016 suomalaisten homo- ja bi-miesten kokemuksia varusmiespalveluksesta. Hän on myös kirjoittanut internet-artikkelissaan aiheeseen liittyen (politiikasta.fi). Lindqvistin mukaan moni seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön kuuluva nuori pelkää joutuvansa varusmiespalveluksensa aikana kiusatuksi tai syrjityksi. Hänen tutkimuksensa osoittaa, että Puolustusvoimissa esiintyy edelleen vahvoja mielipiteitä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä vastaan. Jopa kantahenkilökunnan osalta saatetaan esittää sellaisia kommentteja, jotka loukkaavat varusmiehiä. Tutkimus osoittaa myös, että kantahenkilökunnan suhtautuminen seksuaalivähemmistöihin vaihtelee merkittävästi. Lindqvist toteaa, että sotilas voi tuoda esiin seksuaalisuutensa niin kauan, kun se on heteronormin mukainen. Hän myös ihmettelee Puolustusvoimien suhtautumista vuoden 2016 Pride-kulkueen tapaukseen, jossa aliupseeri marssi kulkueessa virkapuvussa. Hän kysyy, miksi tuen osoittaminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöille Pride-kulkueessa marssimalla olisi mitään muuta kuin positiivista.
 |
| Puolustusvoimissa on otettu jonkin verran kantaa ihmisten monimuotoisuuteen liittyen. Ohjeet ja selvitykset ovat kuitenkin usein yleismaailmallisia, eivätkä anna selkeitä vastauksia kaikkiin tilanteisiin. |
Puolustusvoimilta olisi hyvä saada selkeitä vastauksia ja virallinen kanta ennemmin tai myöhemmin. Kantaa on pyritty ottamaan vain hyvin yleistetyllä tasolla monimuotoisuuteen viitaten. Yleistävien ohjeiden perusteella jää auki monta aihepiiriin liittyvää kysymystä, mikä luo riskin sille, ettei toimintakulttuuri sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen suhteen ole yhtenevä koko Puolustusvoimissa. Riskinä on myös vähemmistöjä syrjivien asenteiden säilyminen.
Mitä tapahtuu, jos majuri korjaa sukupuolensa?
Puolustusvoimissa kehitetään paljon suhtautumista varusmiehiin, muttei välttämättä kantahenkilökuntaan. Kantahenkilökunnan ollessa paitsi virkamiehiä, myös ammattisotilaita, heitä sitoo moni sellainen sääntö, joita varusmiehiin tai reserviläisiin ei sovelleta. On hassua, miten ammattisotilasta voidaan periaatteessa rangaista mielivaltaisesti mistä tahansa asiasta, joka aiheuttaa paheksuntaa (Sotilasaikakauslehti 12/2015). Tänä päivänä paheksuntaa saa aikaan erittäin helposti, kun joku haluaa sellaista aiheuttaa vaikkapa sosiaalisen median kautta. Jos ammattisotilas kuuluu seksuaali- tai sukupuolivähemmistöön, kokee haluavansa korjata sukupuolensa, esiintyy julkisesti samaa sukupuolta olevan kumppaninsa kanssa, vierailee homo- tai kinkybileissä tai tekee jotain näihin rinnastettavaa, mikä katsotaan sotilaalle sopimattomaksi? Jos jokin aihepiiriin liittyvä asia tulee sotilaasta julki ja sitä paheksutaan, onko se ilman poikkeuksia rangaistava teko, vaikka kyseessä olisi sukupuoleen tai seksuaali-identiteettiin liittyvä henkilökohtainen asia? Entä jos ammattisotilas erotettaisiin näillä perusteilla, kelpaisiko hän silti palvelukseen reserviläisenä?
Edellä kirjoitetun pohjalta voimme miettiä mahdollisia esimerkkiskenaarioita, jotka Puolustusvoimissa voivat tulla jonain päivänä kyseeseen:
- Varusmiesten keskuudesta tulee tietoon tapaus, jossa henkilöä X on saatettu kiusata ja simputtaa. Hän ei kuitenkaan halua haastateltaessa puhua mitään. Asia jota ei kantahenkilökunnassa tiedetä tai osata arvioida syyksi, on hänen seksuaalinen suuntautumisensa / muunsukupuolisuus / vastaava syy. Hän voi pelätä kantahenkilökunnan suhtautumista häneen. Olisiko henkilökunnalla tapauksessa osaamista purkaa tilanne, ymmärtää varusmiestä ja puuttua kiusaamiseen? Mikä olisi henkilökuntalaisen oma suhtautuminen vähemmistöihin?
- Androgyyni / transsukupuolinen / vastaava henkilö haluaa suorittaa varusmiespalveluksen. Saako hän palvella varusmiehenä ja miten hänen sukupuolensa määritellään palveluksessa? Annetaanko henkilöille aina vapaus valita palveluskelpoisuusluokkansa itse? Onko näissä tapauksissa aina kyse mielenterveyden häiriöistä? (Viite: Palveluskelpoisuusarviointi mielenterveyden häiriöissä, SOTLK 19.1.2017).
- Kantahenkilökunnan upseerista leviää sosiaalisessa mediassa kuva, missä hän on seksuaalivähemmistöille suunnatuissa juhlissa. Pukeutuminen on eroottista ja hän suutelee saman sukupuolen edustajaa / transvestiittia / on käsiraudat käsissä / piiskaa tai vastaavaa. Miten tapaukseen suhtaudutaan? Onko toiminta paheksuttavaa?
- Kantahenkilökunnan upseerista käy ilmi, että hänellä on uusi suhdemuoto. Hän on perustanut kumppaninsa kanssa sateenkaariperheen / polyamoriasuhteita / vastaavaa. Miten Puolustusvoimat suhtautuu tilanteeseen? Entä puuttuuko työnantaja siihen, jos upseeri kokee kiusaamista kantahenkilökunnan tai varusmiesten saralta?
Avointa keskustelua ja päätöksiä kaivataan
Puolustusvoimissa palvelee melko varmasti useita seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajia, varusmiehinä tai henkilökunnassa. Näkyi se tai ei. Niin kauan, kun tämä ei herätä huomiota, se lienee ok. Mutta onko se ok, jos aihe tulee jonkun kohdalla näkyviin? Provosointi lienee toki epäasiallista, mutta tuskin ketään pitäisi rangaista siitä, mitä hän luonnostaan on. Vaikka se herättäisi huomiota. Mikäli seksuaalivähemmistöön kuuluva henkilö ei sovi palvelukseen, tulee vähemmistöt rajata rohkeasti kutsuntojen ulkopuolelle. Tämä tuskin on kuitenkaan tarkoituksenmukaista. Tuskin Suomen valtiokaan ottaa henkilöiltä ajokortteja pois, vaikka he olisivat transsukupuolisia tai fetisistejä.
 |
| Länsi-Suomen merivartiosto otti kantaa yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon puolesta Turku Pride 2018:n aikaan Facebookissa. Kyseinen päivitys poistettiin muutamaa päivää myöhemmin. Ylen haastattelussa syyksi mainittiin virkapukuohjesäännön vastainen kuva. Mahtoiko syynä poistoon olla muutakin? (Kuva: Kuvakaappaus Facebookista) |
Toivon seksuaalivähemmistöistä avointa keskustelua Puolustusvoimissa. Toivon, että Puolustusvoimissa tuodaan esille, miten kantahenkilökunnan ja varusmiesten kohdalla tulee suhtautua henkilöiden sukupuoliseen ja seksuaaliseen monimuotoisuuteen. Esille otettaisiin, millaiset henkilöt sopivat Puolustusvoimiin, miten heihin tulee suhtautua ja miten henkilö saa ilmaista omaa monimuotoisuuttaan. Annettaisiin selkeä linja, millaisia varusmiehiä palvelukseen otetaan ja millainen henkilöstö on tervetullutta töihin Puolustusvoimiin. Rajoitukset ja kielletty toiminta perusteltaisiin. Lisäksi hankittaisiin aihepiiriin liittyvää koulutusta Puolustusvoimien henkilökunnalle. Koulutus antaisi henkilöstölle valmiudet kohdata erilaisia ihmisiä ja käsitellä heitä oikein. Koulutus myös edistäisi suvaitsevaisuutta, vähentäisi syrjintää sekä karsisi negatiivista suhtautumista vähemmistöihin. Mitä välillä edelleen esiintyy, valitettavasti.
Kommentit
Lähetä kommentti