Compliment card - Kohteliaisuuskortti

Märehdin muutama vuosi sitten paljon sitä, miksi ihmiset jakelevat virtuaalipeukkuja ja -sydämiä sosiaalisessa mediassa tutuille, puolitutuille ja jopa täysin vieraille henkilöille. En siksi, etteikö tykkäämisen antaminen ja saaminen voisi olla hyvä tapa toisen ajatusten tai kuvan kehumiseen, mikä idean alkuperäinen tarkoitus lienee ollutkin, ennen kuin tykkäyksistä tuli markkinaväline ja ulkonäköpaineiden mittari. Mielessäni pyöri enemmän se, että miksi ihmiset eivät "tykkää" toisista ihan oikeassa elämässä. Miksi kukaan ei voi kehua puolituttua tai ventovierasta henkilöä ilman pelkoa kehun jakamisesta? Miksi kehumisen pitää olla niin vaivaannuttava asia, että suurin osa pelkää lähestyä toista ihmistä ja useimmat ottavat lähestymisen vastaan outona ja arveluttavana asiana? Haluaisin joskus kovasti piristää jonkun ihmisen päivää ilman sen suurempaa syytä. Ja toivoisin, että joskus joku piristäisi omaa päivääni vastaavalla tavalla.

Sitten keksin sen: Kohteliaisuuskortti!

Mahtava idea etenkin tänne peräpohjolaan, missä ihmiset eivät uskalla jutella toistensa kanssa ja vastaantulijoiden vilkaisukin voi olla ylivoimaisen vaikeaa. Olen niin monta kertaa halunnut sanoa edes jotain hyvää monille ihmisille, joihin olen törmännyt pikaisesti ilman, että olisimme tunteneet aiemmin. Mutta Suomessa kynnys jutella vieraan ihmisen kanssa on todella korkea. Lisäksi hyvin moni ihminen kokee vieraan ihmisen lähestyessä, että tämä haluaa häneltä jotain.

Itse suunnittelemani kohteliaisuuskortti. Design näyttää kotikutoiselta ja sitä se onkin. Mutta pääasia on itse sanoma ja sen kohteliaisuus, ei kaupallinen ulkonäkö.

Useimmiten ajatellaan lähestyjän olevan kiinnostunut treffimielessä etenkin, jos lähestyjä on vastakkaista sukupuolta. Eikä näin todellakaan ole aina. Muistan erään hämmentävän tilanteen, jossa aikanaan lähestyin erästä naista lausahtamalla kehun hänen hienosta vaatetuksestaan. Naisen vastaus kehuuni oli: "Kiitos, mutta minulla on jo poikaystävä tuolla". Ymmärrän stereotypian ja ennakkoluulot, mutta silti tilanne oli minulle vaivaannuttava ja hämmentävä. Tämän vuoksi satunnaisen kehun jakaminen satunnaiselle ihmiselle on ollut haastavaa. Itse kun haluan jakaa kehuni mieluummin aidossa elämässä, kuin virtuaalipeukulla sosiaalisessa mediassa.

Kun minulla vuosia myöhemmin olivat kohteliaisuuskortit taskussani, näin lounaalla ollessani kauniin naisen, jolla oli upea keltainen mekko yllään. Kahvia noutaessani otin sopivan kohteliaisuuskortin käteeni ja pyysin naista ottamaan sen vastaan. Sanoin, että kyseessä ei ole iskuyritys, vaan satunnainen kehu, jolla ihailen sitä, että hän erottuu upeasti kaupungin harmauden seasta. Nainen vaikutti hämmentyneeltä ja katseli muuallekin, mutta aistin, että kehu meni perille ja taisi hämmennyksen seasta hymykin pilkahtaa. Ja uskon, että kehu oli paljon arvokkaampi palaute, kuin parikymmentä tykkäystä sosiaalisessa mediassa. Ehkä hän jatkoi samalla linjalla pukeutuen siihen, mistä piti.

Kohteliaisuuskorttini ovat saaneet huomattavasti iloisempiakin vastaanottamisia. Olen iloinen siitä, miten moni on jättänyt hämmennyksensä sivuun saadessaan minulta kohteliaisuuden. Moni on ilahtunut aidosti, hymyillyt leveästi ja ollut ehkä hieman herkistynytkin. Ja päivään on tullut isosti auringonpaistetta ihan vaan siksi, kun joku vieras ihminen on tullut kehaisemaan jotain. Ja vielä tavalla, josta jäi pieni muisto!

Toki on myös huomioitava, että vaikka omat esimerkkini olivat naisista kertovia, en ole kohteliaisuuskortteja jakanut vain naisille. Miesten osalta vastaanotto kehumiselle voi olla vielä hämmentyneempi, mutta onneksi kehut ovat menneet läpi lähes kaikille niitä saaneille. Erään kerran annoin kohteliaisuuskortit junan ravintolavaunun työntekijöille, jotka olivat mahtava tiimi. Heistä kaksi oli miehiä. He ainakin olivat silminnähden ilahtuneita pienestä kehumisesta ja tuntui hyvältä piristää heidän työpäiväänsä. Kerran taas ulkomailla ollessani annoin kohteliaisuuskortin eräälle viihdebändin miespuoliselle jäsenelle, joka yhtyeen keikan jälkeen roudasi laitteita pois lavalta. Mies oli hämmentynyt, mutta kehun luettuaan häneltä irtosi aito ja leveä hymy. Jäi jotenkin tunne, että oliko yhtyettä mahdettu juuri koskaan kiittää heidän esiintymisistään? En tiedä, mutta taas osui ja upposi oikeaan osoitteeseen! 

Jätin perheeni kanssa ulkomailla lomaillessamme suomalaisia maistiaisia hotellihuoneen siistijöille yllätykseksi, kun oli aika luovuttaa huone. Saatteeksi jäivät lasten terveiset sekä sopiva kohteliaisuuskortti.

Kohteliaisuuskortti ei ole sinällään täysin uusi keksintö. Kun etsin jotain vastaavaa Internetistä, löysin saman tyylisiä teoksia, kuin mitä oli oma ideani. Nuo teokset olivat ulkomaisia. Suomenkielisinä tuloksina en löytänyt mitään vastaavaa. Aiemmat kortit eivät kuitenkaan aivan vastanneet omaa ajatustani. Löytämäni kohteliaisuuskortit muistuttivat lähes aina kliseisiä iskulauseita ja olivat näin ollen mielestäni "flirttailukortteja". Itse halusin saada aikaan yleisiä kohteliaisuuksia sisältäviä kortteja, joita voisi käytännössä jakaa tilanteista riippuen aivan kenelle tahansa.

En enää edes oikein ymmärrä, miksi toisen kehuminen on meille suomalaisille niin vaikeaa. Se vaatii vain pientä rohkeutta kehujalta itseltään, että voi tehdä toisen ihmisen päivästä todella paljon paremman. Voiko syynä olla se, että kehuja ei vaan jaeta tarpeeksi? Tai jos joku kokee, että jakaessaan kymmeniä kehuja muille ei saakaan koskaan itselleen mitään takaisin?

Jos voin edes muutaman henkilön elämään vaikuttaa positiivisesti, niin kannustan kokeilemaan tätä vaihtoehtoa. Kohteliaisuuskortti on erittäin matalan kynnyksen kehumistapa, jolla kehuja voi jakaa kenelle tahansa ja vaikka ilman puhetta. Niitä voi tipauttaa vaikka salaa jonkun työpostin lokeroon. Jos kehuja on itse introvertti ujo piimä, niin tällä voi välttää sanojen etsimisen ja turhan jännittämisen, kun kehu on jo valmiiksi paperilla!

Kohteliaisuuskortilla voi paitsi ihailla ulkonäköä tai vaatetusta, kannustaa jossain, kehua asennetta, piristää, lohduttaa tai vastaavaa, mutta myös kiittää palveluista ja antaa palautetta.

Tämä kehumistapa on mielestäni edelleen verraton väline ihmisten päivien piristämiseksi. Sille on löytynyt toistaiseksi vain positiivista vastaanottoa. En kuitenkaan hakenut tälle "keksinnölle" patenttia tai rekisteröinyt mitään nasevaa tavaramerkkiä. Ymmärsin, että tällaista systeemiä ei edes voisi omistaa ja onhan jotain vastaavia kehityksiä jo maailmalla ollutkin. Mutta olkoon tämä blogikirjoitukseni dokumentti siitä, että kehitin ja keksin tällaisen hiotun ajatuksen kohteliaisuuskortista ja otin sen ihan pokkana käyttöön. Enpä tällä mitään rahaa tai patsasta ollut koskaan haluamassakaan. Mutta jos joku jonain päivänä saa tällä idealla rahaa ja patsaita, niin tänne sitten siivu rahoista, kiitos! Ja yksi patsas. Pronssinen. Turkuun. Posankan viereen.

Sillä aikaa, kun en vielä joudu taistelemaan oikeudessa plagioinnista ja oikeudestani saada patsasta Turkuun, olkoon ideani vapaasti lainattavissa kaikkien niiden käyttöön, jotka haluavat pyyteettömästi piristää jonkun läheisen tai ventovieraan ihmisen elämää ilmaiseksi ja omasta hyvästä tahdostaan. Kaikki kaipaavat joskus pientä satunnaista piristystä! Laitetaan hyvä kiertämään kohteliaisuuksia jakaen!     =^_^=