Matkustin syksyllä 2019 lomailemaan Ródokselle, joka on Kreikalle kuuluva saari Turkin eteläpuolella ja matkakohteena jo klassikko. Lomastani odotin tavallista rentoa perhelomaa, mutta reissun aikana tein myös havaintoja ihmisistä ja elämästä lomakohteessa. En toki tuntenut muiden lomailijoiden taustoja, mutta huomioni herätti se, millainen ero lomakohteen ihmisissä ja esiintymisessä oli verrattuna urbaaniin länsimaiseen arkeen.
Ródos on aurinkolomakohde ja kulttuuri on sen mukainen. Ihmiset matkaavat Ródokselle nauttimaan auringosta, uimisesta, rannalla olemisesta ja vapaa-ajan vietosta. Iltaisin syödään hyvin ajan kanssa ja sen jälkeen mahdollisesti viihdytään jonkin ohjelmanumeron parissa, kunnes uni ottaa voiton. Myös perheet valvoivat melko myöhään. Eihän lomalla ole niin kiire mihinkään.
Pidin siitä, että näkökenttääni osui jatkuvasti tavallista elämää tavallisine ihmisineen. Siinä missä Suomessa perheitä ei juuri näe katukuvassa tai kaupungilla, lomakohteessa myös perheet olivat läsnä ihmisten joukossa. Perheet ovat alkaneet kadota jo lähiöidenkin maisemista, kun aikuisilla riittää ruuhkavuosia ja lapset valitsevat virtuaalisosiaalisuuden ulko-oven kynnyksen sijaan. Ródoksella vain harvat nuoret vilkuilivat älypuhelimiaan. Hekin melko harvakseltaan.
Suurin huomioimani positiivinen asia Ródoksen ihmisvilinässä oli kuitenkin kehopositiivisuus. Siellä se oli aitoa. Siitä ei tarvinnut puhua yhtään mitään, kun uima-altaille saapui toistasataa kiloa painavia miehiä ja ilman meikkiä olevia nuoria naisia. Vanhukset saivat olla muiden seassa roikkuvasta ihosta huolimatta ja naisten selluliitti sai näkyä. Miehillä oli lihaksia tai sitten ei juuri lainkaan. Ihmisillä oli aknea, arpia, luomia, karvoja ja kuontalot saattoivat olla sekaisin. Kukaan ei väheksynyt ketään. Kaikki olivat tervetulleita joukkoon täysin luonnollisina.
Ihmisillä oli yllään ties millaisia lomavaatteita. Suurimmalla osalla ihmisistä oli täysin tavallisia, jopa mitäänsanomattomia, käyttövaatteita. Oli kulahtanutta t-paitaa ja shortsia ehkä kymmenen vuoden takaa. Mekot eivät olleet muotilehtien kansista, eivätkä miesten kauluspaidat viimeisintä huutoa, jos niitä edes oli mukana. Yksiäkään herkkupeppu-leggingsejä en naisilla nähnyt, paitsi ehkä parilla kuntoilijalla, jotka eivät juuri olleet ulkonäköään sen enempää miettineet. Vain illallisilla ihmiset olivat laittaneet mahdollisesti jotain vähän parempaa päälleen, mutta minkäänlaista painetta laittautumisen tai pukeutumisen suhteen ei ollut koskaan aistittavissa.
Olin hetken aikaa taivaassa.
Sitten palasin taas arkeen. Kun kuljen Suomessa kaupungilla, aistin välittömästi ihmisten ulkonäköpaineet, tai vastaavasti ulkonäkötyytyväisyyden. Erittäin suuri osa ihmisistä joko kokee paineita panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, tai haluaa panostaa ulkonäköönsä, vaikkei paineita olisikaan. Vaatteiden tulee olla uusia, trendikkäitä ja virheettömiä. Naisilla tulee olla huolitellut ehosteet. Miehillä tulee olla millintarkasti kasvatettu parta. Kampaukset tulee olla hyvin huoliteltuja. Liikuntavaatteiden tulee olla piukkoja ja kroppaa korostavia. Ai niin, ja kehojen tulee olla ihanteellisia.
Toki Suomen katukuvassa näkee onneksi myös tavallisia ihmisiä, joilla keho ei ole huippu-urheilijan tasoa tai kasvot laitettuina, kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Mutta verrattuna paineettomaan ja luonnolliseen lomakohteeseen keho- ja ulkonäköpaineita saa Suomen kaupunkien kaduilla ärsykkeinä ähkyyn asti. Toki nyanssina voinee mainita, että ilmiö ei ole vain Suomen, vaan koko maailman kaupunkien asia.
Miksi sitten ihminen saa olla aito enää vain lomakohteessa? Onko ainoa mahdollisuus päästä pois keho- ja ulkonäkökeskeisestä maailmasta matkustamalla aurinkolomalle?
On muitakin vaihtoehtoja. Oma koti on tietenkin aina sellainen, jossa jokainen voi hiippailla rispaantuneissa verkkareissa juuri heränneen näköisenä. Mutta se rajoittuu oman tilan sisälle. Jos kynnyksen yli mielii mennä ilman liiallista peiliin vilkuilua, niin se tapahtunee useimmiten siellä, missä kaupungit ovat kaukana. Siksi olen jo parin vuoden ajan ihaillut maalla tai metsässä asumista.
Näyttäisi siltä, että keho- ja ulkonäköpaineet kasautuvatkin enimmäkseen kaupunkilaisten osalle. Ilmeisesti kaupungit ovat paikkoja, joissa ihmiset eivät saa, tai luulevat etteivät saa, kulkea kuluneissa vaatteissa ja kauhtuneissa lenkkareissa. Mutta miksi?
Kaupunkien ja lomakohteiden erona on ainakin kiire ja leppoisuus. En kuitenkaan usko, että lomakohteen kiireettömyys saa aikaan muutoksia ihmisten pukeutumisessa tai ehostuksessa. Puhumattakaan kehon koostumuksen muokkaamisesta. Suurempina syinä pidän muutamaa psykologista syytä. Ensinnäkin ihmisille syötetään jatkuvasti kuvaa siitä, millainen on ihanneihminen. Tätä kuvaa annetaan median, mainosten ja menestyneiden ihmisten kautta. Menestymisessä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on, että jokaiselle luodaan paineita siitä, että pitäisi olla yhtä menestynyt, kuin maailman menestyneimmät. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia saada ihannevartaloa, ihannekasvoja, ihannetyötä, ihannepalkkaa ja luksustuotteita. Mutta syötetyn mielikuvan mukaan kaikkien tulisi näihin pyrkiä.
Toiseksi ihmiset ovat helposti kateellisia toisilleen. Kun joku vahvan itsetunnon omaava ihminen on laittautunut viimeisten trendien mukaan ja ottaa selfieitä muistikortin täydeltä, ovat jotkut ihmiset kateellisia ja alkavat kokemaan paineita saavuttaa myös itse hyvää oloa sen kautta, että näyttäisivät ihanteelliselta ihmiseltä. Jos joku heistä saavuttaa ihannepisteensä, on aina uusia ihmisiä rivissä, jotka kokevat samat paineet yhä uudelleen.
Nämä kierteet puuttuivat Ródoksella. Jäin pohtimaan mahdollisia syitä tähän ilmiöön. Yhtenä syynä voisi olla se, että lomakohde on jo valmiiksi mielletty lomakohteeksi, missä ihmiset olettavat heti alkuun, ettei heiltä vaadita ulkonäöllisesti mitään. Tämä poikii myös sen, että koska useimmat eivät ole ympänneet itseään ehosteilla ja trendivaatteilla, eivät muutkaan koe paineita laittautua sen kummemmin. Näin ollen lomakohteen paineettomuus ja huolettomuus ruokkivat kaikkia ihmisiä siinä, missä kaupunkien paineet ja huolet ruokkivat kaikkia siellä olevia.
Toisena syynä ilmiöön on se, että lomakohteessa ei ole kovin paljon syötteitä siitä, mitä ihmisten tulisi olla. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja jokainen saa olla joukossa niin itsensä, kuin haluaa. Siellä voi hiihtää uima-altailla kasariuikkarit repsottaen, vatsarasvat roikkuen, treenattu kroppa näkyen ja vaatteet saavat olla viimeisintä huutoa tai 30 vuoden takaa. Kukaan ei määrittele, miltä sinun tulisi näyttää, minkä vuoksi myöskään paineita ulkonäöstä ei synny. Ulkonäköön viittaavat mainokset puuttuvat.
Kolmantena syynä on Internetin vähäinen käyttö. Ihmiset vemmeltävät mieluummin pitkin rantahiekkaa ja basaarikatuja, kuin selaavat sosiaalisen median virtaa kännykältään. Kun kaupungeilla seuraa ihmisten puuhia, on useimmilla lähes aina älypuhelin käsillään. Sieltä seurataan kaikenlaisia syötteitä, joissa en juurikaan usko esiintyvän ihmisiä, joilla olisi kauhtuneita vaatteita tai huoletonta ulkonäköä. Somen ja netin palstoilta loistaa useimmiten kiiltokuvamainen elämä, josta moni ottaa helposti vaikutteita omaan elämäänsä. Lomakohteessa kun taas katselee ympärilleen, ihmiset ovat aitoja ihmisiä. Yksisarvismaailma jää virtuaalitodellisuuteen, eikä aiheuta illuusiota ja paineita olla itsekin epärealistisen ihanteellinen.
Meille myydään jatkuvasti kehopositiivisuutta ja voimaantumista ympäristössä, jossa samaan aikaan syötetään jatkuvasti kimmokkeita ulkonäköpaineista ja ihannetrendeistä. Paras tapa saada itselleen aito kehopositiivisuus ja paineettomuus trendeistä on yrittää päästä kokonaan irti tästä oravanpyörästä. Se on hyvin haastavaa, mutta siihen voi pyrkiä. Mitä enemmän katselee ihannemielikuvia suoltavia mainoksia, vertailee itseään muihin, kadehtii menestyneitä sekä etsii apuja voimaantumisoppaista ja kehopositiivisuusaiheista, sitä enemmän nämä asiat pyörivät mielessä.
Paras voimaantuminen ja kehopositiivisuusvinkki on lyhyesti tämä: Ole oma itsesi, olet juuri hyvä tuollaisena, äläkä vertaa itseäsi muihin, vaan tee niin, kuin tunnet vain yksin itsellesi olevan hyvä. Ja jos kaupunki tai some alkaa ahdistamaan, piipahda Ródoksella. Myös suomalainen landekylä käynee sen korvikkeena, jos haluat säästää rahaa ja hiilijalanjälkeä. Sää ja olosuhteet eivät ole samat, mutta ihmiset ovat varmasti leppoisampia.
Ródos on aurinkolomakohde ja kulttuuri on sen mukainen. Ihmiset matkaavat Ródokselle nauttimaan auringosta, uimisesta, rannalla olemisesta ja vapaa-ajan vietosta. Iltaisin syödään hyvin ajan kanssa ja sen jälkeen mahdollisesti viihdytään jonkin ohjelmanumeron parissa, kunnes uni ottaa voiton. Myös perheet valvoivat melko myöhään. Eihän lomalla ole niin kiire mihinkään.
Pidin siitä, että näkökenttääni osui jatkuvasti tavallista elämää tavallisine ihmisineen. Siinä missä Suomessa perheitä ei juuri näe katukuvassa tai kaupungilla, lomakohteessa myös perheet olivat läsnä ihmisten joukossa. Perheet ovat alkaneet kadota jo lähiöidenkin maisemista, kun aikuisilla riittää ruuhkavuosia ja lapset valitsevat virtuaalisosiaalisuuden ulko-oven kynnyksen sijaan. Ródoksella vain harvat nuoret vilkuilivat älypuhelimiaan. Hekin melko harvakseltaan.
Suurin huomioimani positiivinen asia Ródoksen ihmisvilinässä oli kuitenkin kehopositiivisuus. Siellä se oli aitoa. Siitä ei tarvinnut puhua yhtään mitään, kun uima-altaille saapui toistasataa kiloa painavia miehiä ja ilman meikkiä olevia nuoria naisia. Vanhukset saivat olla muiden seassa roikkuvasta ihosta huolimatta ja naisten selluliitti sai näkyä. Miehillä oli lihaksia tai sitten ei juuri lainkaan. Ihmisillä oli aknea, arpia, luomia, karvoja ja kuontalot saattoivat olla sekaisin. Kukaan ei väheksynyt ketään. Kaikki olivat tervetulleita joukkoon täysin luonnollisina.
 |
| Lomakohteessa kukaan ei tuntenut paineita kehoon, ulkonäköön, ehostukseen tai vaatetukseen liittyen. Tunnelma oli aina rento ja huoleton. |
Ihmisillä oli yllään ties millaisia lomavaatteita. Suurimmalla osalla ihmisistä oli täysin tavallisia, jopa mitäänsanomattomia, käyttövaatteita. Oli kulahtanutta t-paitaa ja shortsia ehkä kymmenen vuoden takaa. Mekot eivät olleet muotilehtien kansista, eivätkä miesten kauluspaidat viimeisintä huutoa, jos niitä edes oli mukana. Yksiäkään herkkupeppu-leggingsejä en naisilla nähnyt, paitsi ehkä parilla kuntoilijalla, jotka eivät juuri olleet ulkonäköään sen enempää miettineet. Vain illallisilla ihmiset olivat laittaneet mahdollisesti jotain vähän parempaa päälleen, mutta minkäänlaista painetta laittautumisen tai pukeutumisen suhteen ei ollut koskaan aistittavissa.
Olin hetken aikaa taivaassa.
Sitten palasin taas arkeen. Kun kuljen Suomessa kaupungilla, aistin välittömästi ihmisten ulkonäköpaineet, tai vastaavasti ulkonäkötyytyväisyyden. Erittäin suuri osa ihmisistä joko kokee paineita panostaa ulkonäköönsä ja pukeutumiseensa, tai haluaa panostaa ulkonäköönsä, vaikkei paineita olisikaan. Vaatteiden tulee olla uusia, trendikkäitä ja virheettömiä. Naisilla tulee olla huolitellut ehosteet. Miehillä tulee olla millintarkasti kasvatettu parta. Kampaukset tulee olla hyvin huoliteltuja. Liikuntavaatteiden tulee olla piukkoja ja kroppaa korostavia. Ai niin, ja kehojen tulee olla ihanteellisia.
Toki Suomen katukuvassa näkee onneksi myös tavallisia ihmisiä, joilla keho ei ole huippu-urheilijan tasoa tai kasvot laitettuina, kuin kuvankäsittelyohjelmalla. Mutta verrattuna paineettomaan ja luonnolliseen lomakohteeseen keho- ja ulkonäköpaineita saa Suomen kaupunkien kaduilla ärsykkeinä ähkyyn asti. Toki nyanssina voinee mainita, että ilmiö ei ole vain Suomen, vaan koko maailman kaupunkien asia.
Miksi sitten ihminen saa olla aito enää vain lomakohteessa? Onko ainoa mahdollisuus päästä pois keho- ja ulkonäkökeskeisestä maailmasta matkustamalla aurinkolomalle?
On muitakin vaihtoehtoja. Oma koti on tietenkin aina sellainen, jossa jokainen voi hiippailla rispaantuneissa verkkareissa juuri heränneen näköisenä. Mutta se rajoittuu oman tilan sisälle. Jos kynnyksen yli mielii mennä ilman liiallista peiliin vilkuilua, niin se tapahtunee useimmiten siellä, missä kaupungit ovat kaukana. Siksi olen jo parin vuoden ajan ihaillut maalla tai metsässä asumista.
 |
| Lomakohteen rannalla sai olla millaisella vartalolla tahansa. Itse asiassa länsimaisia ihannevartaloita ei joukossa näkynyt, kuin murto-osan verran. Nekin miellettiin osaksi koko porukkaa, eikä kukaan kadehtinut tai ikävöinyt vastaavia muotoja. |
Näyttäisi siltä, että keho- ja ulkonäköpaineet kasautuvatkin enimmäkseen kaupunkilaisten osalle. Ilmeisesti kaupungit ovat paikkoja, joissa ihmiset eivät saa, tai luulevat etteivät saa, kulkea kuluneissa vaatteissa ja kauhtuneissa lenkkareissa. Mutta miksi?
Kaupunkien ja lomakohteiden erona on ainakin kiire ja leppoisuus. En kuitenkaan usko, että lomakohteen kiireettömyys saa aikaan muutoksia ihmisten pukeutumisessa tai ehostuksessa. Puhumattakaan kehon koostumuksen muokkaamisesta. Suurempina syinä pidän muutamaa psykologista syytä. Ensinnäkin ihmisille syötetään jatkuvasti kuvaa siitä, millainen on ihanneihminen. Tätä kuvaa annetaan median, mainosten ja menestyneiden ihmisten kautta. Menestymisessä ei ole mitään vikaa, mutta siinä on, että jokaiselle luodaan paineita siitä, että pitäisi olla yhtä menestynyt, kuin maailman menestyneimmät. Kaikilla ei ole mahdollisuuksia saada ihannevartaloa, ihannekasvoja, ihannetyötä, ihannepalkkaa ja luksustuotteita. Mutta syötetyn mielikuvan mukaan kaikkien tulisi näihin pyrkiä.
Toiseksi ihmiset ovat helposti kateellisia toisilleen. Kun joku vahvan itsetunnon omaava ihminen on laittautunut viimeisten trendien mukaan ja ottaa selfieitä muistikortin täydeltä, ovat jotkut ihmiset kateellisia ja alkavat kokemaan paineita saavuttaa myös itse hyvää oloa sen kautta, että näyttäisivät ihanteelliselta ihmiseltä. Jos joku heistä saavuttaa ihannepisteensä, on aina uusia ihmisiä rivissä, jotka kokevat samat paineet yhä uudelleen.
Nämä kierteet puuttuivat Ródoksella. Jäin pohtimaan mahdollisia syitä tähän ilmiöön. Yhtenä syynä voisi olla se, että lomakohde on jo valmiiksi mielletty lomakohteeksi, missä ihmiset olettavat heti alkuun, ettei heiltä vaadita ulkonäöllisesti mitään. Tämä poikii myös sen, että koska useimmat eivät ole ympänneet itseään ehosteilla ja trendivaatteilla, eivät muutkaan koe paineita laittautua sen kummemmin. Näin ollen lomakohteen paineettomuus ja huolettomuus ruokkivat kaikkia ihmisiä siinä, missä kaupunkien paineet ja huolet ruokkivat kaikkia siellä olevia.
 |
| Lomakohde mielletään jo alkujaan ulkonäköpaineettomaksi paikaksi. Mutta ovatko lomakohteet nykyään ainoita paikkoja paeta paineita, mielikuvia, mainoksia ja vaatimuksia? |
Toisena syynä ilmiöön on se, että lomakohteessa ei ole kovin paljon syötteitä siitä, mitä ihmisten tulisi olla. Jokainen on tervetullut omana itsenään ja jokainen saa olla joukossa niin itsensä, kuin haluaa. Siellä voi hiihtää uima-altailla kasariuikkarit repsottaen, vatsarasvat roikkuen, treenattu kroppa näkyen ja vaatteet saavat olla viimeisintä huutoa tai 30 vuoden takaa. Kukaan ei määrittele, miltä sinun tulisi näyttää, minkä vuoksi myöskään paineita ulkonäöstä ei synny. Ulkonäköön viittaavat mainokset puuttuvat.
Kolmantena syynä on Internetin vähäinen käyttö. Ihmiset vemmeltävät mieluummin pitkin rantahiekkaa ja basaarikatuja, kuin selaavat sosiaalisen median virtaa kännykältään. Kun kaupungeilla seuraa ihmisten puuhia, on useimmilla lähes aina älypuhelin käsillään. Sieltä seurataan kaikenlaisia syötteitä, joissa en juurikaan usko esiintyvän ihmisiä, joilla olisi kauhtuneita vaatteita tai huoletonta ulkonäköä. Somen ja netin palstoilta loistaa useimmiten kiiltokuvamainen elämä, josta moni ottaa helposti vaikutteita omaan elämäänsä. Lomakohteessa kun taas katselee ympärilleen, ihmiset ovat aitoja ihmisiä. Yksisarvismaailma jää virtuaalitodellisuuteen, eikä aiheuta illuusiota ja paineita olla itsekin epärealistisen ihanteellinen.
Meille myydään jatkuvasti kehopositiivisuutta ja voimaantumista ympäristössä, jossa samaan aikaan syötetään jatkuvasti kimmokkeita ulkonäköpaineista ja ihannetrendeistä. Paras tapa saada itselleen aito kehopositiivisuus ja paineettomuus trendeistä on yrittää päästä kokonaan irti tästä oravanpyörästä. Se on hyvin haastavaa, mutta siihen voi pyrkiä. Mitä enemmän katselee ihannemielikuvia suoltavia mainoksia, vertailee itseään muihin, kadehtii menestyneitä sekä etsii apuja voimaantumisoppaista ja kehopositiivisuusaiheista, sitä enemmän nämä asiat pyörivät mielessä.
 |
| Ródoksella ei haitannut, vaikka urheilupaidan alaosasta ei erottunut vatsalihasten muotoja. Kiloja sai olla vaikka enemmänkin, eikä ulkonäköpaineita ollut. |
Paras voimaantuminen ja kehopositiivisuusvinkki on lyhyesti tämä: Ole oma itsesi, olet juuri hyvä tuollaisena, äläkä vertaa itseäsi muihin, vaan tee niin, kuin tunnet vain yksin itsellesi olevan hyvä. Ja jos kaupunki tai some alkaa ahdistamaan, piipahda Ródoksella. Myös suomalainen landekylä käynee sen korvikkeena, jos haluat säästää rahaa ja hiilijalanjälkeä. Sää ja olosuhteet eivät ole samat, mutta ihmiset ovat varmasti leppoisampia.
Kommentit
Lähetä kommentti