Kirjoitin mielipidekirjoituksen Turun Sanomiin, joka julkaistiin lehdessä keskiviikkona 16.10.2019. Kyseinen kirjoitus sai otsikon: "Naiskeskeinen voimaannutus rikkoo tavallisten miesten itsetunnon". Tämä blogitekstini sivuaa ja täydentää tuota kirjoitusta.
Voimaannuttaminen on termi, jota kaikki eivät välttämättä tunnista. Itse kuulin termistä ensimmäisen kerran noin neljä vuotta sitten, kun huomasin Spotifyssä soittolistan nimeltä "mimmien voimaantumislista". Tämän jälkeen termi on tullut vastaan yhä enenevissä määrin eri tilanteissa. Kyseessä on omin sanoin kuvattuna ilmiö, jossa pyritään antamaan voimaannuttavaa asiaa tai palvelua käyttävälle henkilölle sisua, energiaa, positiivisuutta, kannustusta ja parempaa itsetuntoa - eli lisää voimaa, jotta jaksaisi jatkaa eteenpäin.
Nykypäivänä voimaannuttamiselle on paljon kysyntää. Elämme maailmassa, joka vaatii ihmisiltä päivä päivältä enemmän. Yleissivistyksen vaatimustaso on noussut ja oppiaineiden vaatimukset nousevat. Työelämään pääsemiseksi vaaditaan yhä enemmän koulutusta, mutta hyväkään koulutustaso ei takaa vakaata ja vakituista tuloa. Ihmisiltä vaaditaan enenevissä määrin työpanoksia niin, että raja työn ja vapaa-ajan välillä hälvenee. Itsepalvelutoiminnot lisääntyvät, jolloin vastuut asiantuntemuksista siirretään maallikoille. Lapsia kannustetaan, tai peräti painostetaan, tekemään, mutta lapsien vanhempien kuormitusta ja uupumista väheksytään ja tuki jätetään liian usein viime tinkaan.
Sitten kuvaan astuvat kaupalliset tahot. Kaupallinen maailma tunkee yhä enenevissä määrin ihmisten elämään kaikkialta, mistä se vain on mahdollista. Ihmisille syötetään jatkuvasti sanomia siitä, millaisia asioita, tavaroita tai palveluita heillä pitäisi olla, jotta elämä olisi laadukkaampaa. Moni taho vetoaa ihmisten alemmuuden tunteeseen ja kateuteen, koska negatiivisten tunteiden vellominen ajaa kohti ostopäätöksiä. Pitäisi ostaa kalliit vaatteet ja asusteet, hieno auto ja luksusmatka jonnekin, että voisi olla jotain toisten silmissä. Instagramissa ja muissa medioissa syötteiden tulvan näkyvimmät paikat jaetaan niille tuotteistetuille julkisuuden henkilöille, jotka myyvät ihannekuvaa muka-täydellisestä elämästä. Toki kyseeseen voivat tulla myös rikkaat ihmiset, joilla on varaa ostaa kaikki tuo markkinoitu tauhka, tai muotia harrastavat bloggarit, jotka jakavat kuvia mainostajilta saamistaan tuotteista.
Kaikki tämä loputon syötevirta vaikuttaa sosiaalisen median loppukäyttäjään niin, että hän mahdollisesti koukkuun jäädessään ahdistuu ja masentuu, kun ei omista sitä kaikkea, mitä näillä "meille luoduilla ihanne-esikuvilla" on. Toki tällainen kampanjointi lisää markkinoitsijoiden myyntiä, mutta etiikan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Pohdittavaksi jääkin kysymys, rikotaanko ihmisten henkistä kanttia tahallaan?
Se mistä kaupallinen taho ei ole vastuussa, on se, jos jonkun mielenterveys kärsii kaikesta ahdistavuutta lisäävästä aggressiivisesta mainostuksesta. Vastuu pään kestämisestä sysätään alinomaan yksilöille itselleen. Mutta pään kestävyyttä koettelevia asioita saa jakaa vapaasti kaikkien nähtäville.
Kyseenalaistan tässä paitsi markkinoinnin etiikan, myös valtiotasan ja työnantajien toiminnan. Kun yllä luettelin asioita, jotka nykyään kuluttavat yhä enenevissä määrin ihmisiä, alkaa koko ympyrä sulkeutua vain yhden aiheen äärelle: Talous.
Nykyään kaikki asiat menevät talous edellä. En sano, etteikö talouspolitiikka ole tärkeää. Mutta jaksaminen on myös erittäin tärkeää. Jaksaminen myös vaikuttaa talouteen. Siksi jaksamisesta tulisi pitää huolta. Samalla ihmiset voisivat olla myös onnellisempia.
Kun ihmiset alkavat olla väsyneitä tai onnettomia, tulee kyseeseen voimaannutus. Sen avulla tarjotaan ihmisille mahdollisuus torjua negatiivisia tunteita ja nostaa omanarvontuntoaan. Voimaannutusta voi saada esimerkiksi tunteita purkavasta musiikista, itsetuntoa tukevasta kirjallisuudesta, hyvinvointimessuilta, kannustavasta liikunnasta, kauneudenhoidosta tai kannustavista voimalauseista. Vähimmillään voimaannutusta voi olla vaikkapa kertakäyttöisessä kahvikupissa oleva lause: "Sinä olet kaunis". Voimaannutus on ensivaikutelmaltaan kaunis ajatus. Mutta syvemmin tarkastelemalla siinä piilee myös vedätys.
Voimaannutus, self-help, wellness ja muut vastaavat asiat vain lisäävät sitä, että ympäröivä maailma voi jatkaa muutostaan vaativampaan ja rahaa imevämpään suuntaan. Kun voimaannutusta myydään sitä tarvitseville, he latautuvat kyllä, mutta vain hypätäkseen uudelleen siihen samaan kuormitukseen, joka heidät uuvutti. Syntyy kierre, jossa kuormitus, negatiiviset tunteet ja voimaannutus pyörivät päättymättömästi kehässä. Näitä ruokkivat juurisyyt, joita ovat kuormittavien tekijöiden aiheuttajat: Talousmaailma.
Koen edelleen voimaannuttamisen hyvin naiskeskeisenä ilmiönä. Tästä syystä kritisoin aiemmin sitä, että lähes aina voimaannuttaminen keksittyy pelkästään naisten itsetunnon ja voimien palauttamiseen. Miehille ei ole tarjolla samanlaisia keinoja ja valikoimaa, vaikka myös miehet voivat olla ahdistuneita ja uupuneita nykymaailman ilmiöiden vuoksi.
Lopulta en kuitenkaan tiedä, olisiko voimaannutusilmiötä syytä laajentaa. Vaikka sen tarkoitusperät vaikuttavat pinnallisesti hyviltä, voimaannuttaminen on kuitenkin lääke vain seurauksiin, ei syihin. Seuraukset ovat ahdistus, masennus, uupumus ja riittämättömyyden tunne. Nämä seuraukset kumpuavat syistä, joita ovat ihmisten ahdistaminen tiettyihin muotteihin, aggressiivinen ja epäeettinen markkinointi, liian ihanteellisten esikuvien antaminen tavalliselle kansalle, yleisen vaatimustason jatkuva kohoaminen ja ulkonäköpaineiden elättäminen. Voimaannutus ei valitettavasti vaikuta näihin syihin, vaan niiden yksilöissä aikaansaamiin seurauksiin. Siksi voimaannutus on vain välillistä apua yksittäisille henkilöille, eikä auta itse juurisyihin. Edelleen henkisen hyvinvoinnin vastuu jää yksilöille itselleen, ei sitä rapistuttaville tahoille.
Onko sitten voimaannutuskin vain bisnes, joka on luotu sen bisneksen oheen, joka saa osan ihmisistä ahdistumaan? Onko voimaannutus vain keksitty tuote siihen kysyntään, joka syntyy sivuilmiönä aggressiivisen markkinoinnin ja ihanne-elämänkuvan myymisen aiheuttamaan kysyntään? Eipä siinä. Bisnestä on aina hyvä tehdä, kun löytyy kysyntää. Mutta etiikasta koko ilmiössä ollaan hyvin kaukana.
Voimaannuttaminen on termi, jota kaikki eivät välttämättä tunnista. Itse kuulin termistä ensimmäisen kerran noin neljä vuotta sitten, kun huomasin Spotifyssä soittolistan nimeltä "mimmien voimaantumislista". Tämän jälkeen termi on tullut vastaan yhä enenevissä määrin eri tilanteissa. Kyseessä on omin sanoin kuvattuna ilmiö, jossa pyritään antamaan voimaannuttavaa asiaa tai palvelua käyttävälle henkilölle sisua, energiaa, positiivisuutta, kannustusta ja parempaa itsetuntoa - eli lisää voimaa, jotta jaksaisi jatkaa eteenpäin.
Nykypäivänä voimaannuttamiselle on paljon kysyntää. Elämme maailmassa, joka vaatii ihmisiltä päivä päivältä enemmän. Yleissivistyksen vaatimustaso on noussut ja oppiaineiden vaatimukset nousevat. Työelämään pääsemiseksi vaaditaan yhä enemmän koulutusta, mutta hyväkään koulutustaso ei takaa vakaata ja vakituista tuloa. Ihmisiltä vaaditaan enenevissä määrin työpanoksia niin, että raja työn ja vapaa-ajan välillä hälvenee. Itsepalvelutoiminnot lisääntyvät, jolloin vastuut asiantuntemuksista siirretään maallikoille. Lapsia kannustetaan, tai peräti painostetaan, tekemään, mutta lapsien vanhempien kuormitusta ja uupumista väheksytään ja tuki jätetään liian usein viime tinkaan.
Voimaannutus ja siihen liittyvät tuotteet ja palvelut ovat olleet viime vuosina kovassa nosteessa. |
Sitten kuvaan astuvat kaupalliset tahot. Kaupallinen maailma tunkee yhä enenevissä määrin ihmisten elämään kaikkialta, mistä se vain on mahdollista. Ihmisille syötetään jatkuvasti sanomia siitä, millaisia asioita, tavaroita tai palveluita heillä pitäisi olla, jotta elämä olisi laadukkaampaa. Moni taho vetoaa ihmisten alemmuuden tunteeseen ja kateuteen, koska negatiivisten tunteiden vellominen ajaa kohti ostopäätöksiä. Pitäisi ostaa kalliit vaatteet ja asusteet, hieno auto ja luksusmatka jonnekin, että voisi olla jotain toisten silmissä. Instagramissa ja muissa medioissa syötteiden tulvan näkyvimmät paikat jaetaan niille tuotteistetuille julkisuuden henkilöille, jotka myyvät ihannekuvaa muka-täydellisestä elämästä. Toki kyseeseen voivat tulla myös rikkaat ihmiset, joilla on varaa ostaa kaikki tuo markkinoitu tauhka, tai muotia harrastavat bloggarit, jotka jakavat kuvia mainostajilta saamistaan tuotteista.
Kaikki tämä loputon syötevirta vaikuttaa sosiaalisen median loppukäyttäjään niin, että hän mahdollisesti koukkuun jäädessään ahdistuu ja masentuu, kun ei omista sitä kaikkea, mitä näillä "meille luoduilla ihanne-esikuvilla" on. Toki tällainen kampanjointi lisää markkinoitsijoiden myyntiä, mutta etiikan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Pohdittavaksi jääkin kysymys, rikotaanko ihmisten henkistä kanttia tahallaan?
Se mistä kaupallinen taho ei ole vastuussa, on se, jos jonkun mielenterveys kärsii kaikesta ahdistavuutta lisäävästä aggressiivisesta mainostuksesta. Vastuu pään kestämisestä sysätään alinomaan yksilöille itselleen. Mutta pään kestävyyttä koettelevia asioita saa jakaa vapaasti kaikkien nähtäville.
Kyseenalaistan tässä paitsi markkinoinnin etiikan, myös valtiotasan ja työnantajien toiminnan. Kun yllä luettelin asioita, jotka nykyään kuluttavat yhä enenevissä määrin ihmisiä, alkaa koko ympyrä sulkeutua vain yhden aiheen äärelle: Talous.
Nykyään kaikki asiat menevät talous edellä. En sano, etteikö talouspolitiikka ole tärkeää. Mutta jaksaminen on myös erittäin tärkeää. Jaksaminen myös vaikuttaa talouteen. Siksi jaksamisesta tulisi pitää huolta. Samalla ihmiset voisivat olla myös onnellisempia.
Kun ihmiset alkavat olla väsyneitä tai onnettomia, tulee kyseeseen voimaannutus. Sen avulla tarjotaan ihmisille mahdollisuus torjua negatiivisia tunteita ja nostaa omanarvontuntoaan. Voimaannutusta voi saada esimerkiksi tunteita purkavasta musiikista, itsetuntoa tukevasta kirjallisuudesta, hyvinvointimessuilta, kannustavasta liikunnasta, kauneudenhoidosta tai kannustavista voimalauseista. Vähimmillään voimaannutusta voi olla vaikkapa kertakäyttöisessä kahvikupissa oleva lause: "Sinä olet kaunis". Voimaannutus on ensivaikutelmaltaan kaunis ajatus. Mutta syvemmin tarkastelemalla siinä piilee myös vedätys.
Voimaannutus, self-help, wellness ja muut vastaavat asiat vain lisäävät sitä, että ympäröivä maailma voi jatkaa muutostaan vaativampaan ja rahaa imevämpään suuntaan. Kun voimaannutusta myydään sitä tarvitseville, he latautuvat kyllä, mutta vain hypätäkseen uudelleen siihen samaan kuormitukseen, joka heidät uuvutti. Syntyy kierre, jossa kuormitus, negatiiviset tunteet ja voimaannutus pyörivät päättymättömästi kehässä. Näitä ruokkivat juurisyyt, joita ovat kuormittavien tekijöiden aiheuttajat: Talousmaailma.
Koen edelleen voimaannuttamisen hyvin naiskeskeisenä ilmiönä. Tästä syystä kritisoin aiemmin sitä, että lähes aina voimaannuttaminen keksittyy pelkästään naisten itsetunnon ja voimien palauttamiseen. Miehille ei ole tarjolla samanlaisia keinoja ja valikoimaa, vaikka myös miehet voivat olla ahdistuneita ja uupuneita nykymaailman ilmiöiden vuoksi.
Lopulta en kuitenkaan tiedä, olisiko voimaannutusilmiötä syytä laajentaa. Vaikka sen tarkoitusperät vaikuttavat pinnallisesti hyviltä, voimaannuttaminen on kuitenkin lääke vain seurauksiin, ei syihin. Seuraukset ovat ahdistus, masennus, uupumus ja riittämättömyyden tunne. Nämä seuraukset kumpuavat syistä, joita ovat ihmisten ahdistaminen tiettyihin muotteihin, aggressiivinen ja epäeettinen markkinointi, liian ihanteellisten esikuvien antaminen tavalliselle kansalle, yleisen vaatimustason jatkuva kohoaminen ja ulkonäköpaineiden elättäminen. Voimaannutus ei valitettavasti vaikuta näihin syihin, vaan niiden yksilöissä aikaansaamiin seurauksiin. Siksi voimaannutus on vain välillistä apua yksittäisille henkilöille, eikä auta itse juurisyihin. Edelleen henkisen hyvinvoinnin vastuu jää yksilöille itselleen, ei sitä rapistuttaville tahoille.
Onko sitten voimaannutuskin vain bisnes, joka on luotu sen bisneksen oheen, joka saa osan ihmisistä ahdistumaan? Onko voimaannutus vain keksitty tuote siihen kysyntään, joka syntyy sivuilmiönä aggressiivisen markkinoinnin ja ihanne-elämänkuvan myymisen aiheuttamaan kysyntään? Eipä siinä. Bisnestä on aina hyvä tehdä, kun löytyy kysyntää. Mutta etiikasta koko ilmiössä ollaan hyvin kaukana.
Kommentit
Lähetä kommentti