Miesten puku on ollut jo vuosikymmeniä miesten arvokasta pukeutumista saneleva ja säätelevä standardi. Kun puhutaan vähänkään sellaisesta tilanteesta, jossa mieheltä vaaditaan arvostavaa tai edustavaa pukeutumista, hänellä ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kuin pukeutua miesten pukuun. Puvulla on ollut merkityksenä olla siisti ja edustava asu, joka saa käyttäjänsä näyttämään edustavammalta ja jolla kunnioitetaan tiettyjen tilaisuuksien luonteita.
Kehtaan kuitenkin väittää, että miesten puvun suhteen ollaan menty kohteliaisuudesta ja kunnioittamisesta pakolliseen toimintatapaan. Miesten puvusta on tullut tiettyjen tahojen asettama vaatimus, miesten pukeutumisvaihtoehdot poistava ahdas muotti sekä eliittielämästä nauttivien selänpesukerholaisten egon jatke.
Perinteinen malli miesten puvusta käsittää kauluspaidan, solmion, suorat ja prässätyt housut, puvun takin sekä pukuun sopivat tyylitellyt kengät ja vyön. Miesten puvut noudattavat tätä samaa yhdistelmää järjestelmällisesti ja erittäin harvoin näkee kokonaisuuksia, joissa olisi tingitty tästä asetelmasta. Puku saa miehen näyttämään siistiltä ja edustavalta, siitä ei tarvinne kiistellä.
Mutta pukuun pukeutumisesta voidaan ottaa eri näkökulmat. Joillekin miehille pukuun pukeutuminen voi olla mieleinen kokemus ja suorastaan annettu oikeus. Kritiikkini iskee kehiin siinä vaiheessa, jos miesten puku on vaatimus. Miehiltä edellytetään pukuun pukeutumista hyvin monissa tilanteissa. Pukua vaaditaan esimerkiksi monissa juhlissa, työpaikoissa, edustustilaisuuksissa, mediassa, kirkollisissa tilaisuuksissa ja politiikassa.
Siinä missä tuo ahdas pukeutumismuotti seuraa aina miestä, on naisilla vapaus pukeutua huomattavasti laajempaan kirjoon. Toki naisillakin ovat pukukoodinsa eri tilaisuuksiin, mutta siitä huolimatta asujen mallit, värikirjot, asusteet ja tinkimisen vapaus koodeista ovat huomattavasti laajempia, kuin miehillä.
Voidaan myös tarkastella Suomen tasavallan tärkeintä juhlatilaisuutta, eli tasavallan presidentin juhlavastaanottoa itsenäisyyspäivänä. Tuossa tilaisuudessa suurin huomio kohdistetaan naisten vaatteisiin. Miesten roolina on kantaa homogeenisesti samanlaisia tummia miesten frakkipukuja. Poikkeuksen tekevät jotkut artistit, joille musiikki- ja taidemaailma antaa jostain syystä erivapauksia pukukoodeihin.
Bisnesmaailmassa vallitsee totaalinen ja saneltukin pakko, että miesten tulee käyttää pukua kaikissa tilaisuuksissa. Pukua on pakko käyttää, piti siitä tai ei. Bisnesmiesten tulee näyttää jatkuvasti edustavilta ja siisteiltä, mutta joskus heidän olemuksensa huokuu enemmän kukkoilua ja statuksen pönkittämistä, kuin kohteliaisuutta tai toisten kunnioitusta.
Vaikka kaupallisessa toiminnassa siirryttäisiin herrakerhoja alemmas, ovat miesten puvun vaikutteet ulottuneet jo sinnekin. Hyvin useiden miespuolisten myyjien pukeutumisvaatimuksena on kauluspaita ja solmio sekä suorat housut. Siitäkin huolimatta, vaikka myyjä palvelisi asiakkaita ihan perustasollakin. Toki miesten pukua tai sen osia vaaditaan myös muilla aloilla, kuin myyntityössä. Hyvin monet virkamiehet, insinöörit ja toimistotyöläiset käyttävät miesten pukua tai kauluspaitaa solmiolla työssään. Todennäköisesti tämä tapahtuu enemmän vaatimuksena, kuin valintana.
Uskoisin, että kaiken pukuvaikutteen taustalla on ollut ajatus siitä, että miehen pukeutuminen olisi mahdollisimman monessa tilanteessa siistiä, kohteliasta ja arvostavaa. Voi myös olla kyse edustavuudesta, joukkoon sulautumisesta, arvokkuudesta tai kunnioituksen hausta. Miesten pukeutumisvaihtoehtojen ollessa kapeat muottina on vain yksi vaihtoehto, eli puku. Muotti pitäisi rikkoa ja vaihtoehtoja laajentaa.
Osiltaan miesten puvun ihannoiminen on jopa vanhoollista mustavalkoisten aikojen haihattelua, eli muinaisjäänne. Monet ihmiset ovat kyselleet vuosien varrella, mitä "oikeille miehille" tapahtui, kun 1900-luvun alkupuolella mies oli mies ja pukeutui päivittäin miesten pukuun. Tällä viitataan siihen, että nykypäivänä miesten pukeutuminen on vapautunut edes hieman tuosta historian muotista, eikä puku ole enää päivittäinen asuvalinta. Olisiko siis haikailijoiden mielestä oikein, että mies ei saisi käyttää mitään muita vaatteita, kuin miesten pukua? Olisiko sitten oikein, että esimerkiksi naisten pukeutumisen vapaus tuhottaisiin ja nainen saisi käyttää enää yhtä oikeaa vaihtoehtoa, joka voisi olla vaikkapa pitkähihainen mekko ja aluskorsetti? Sellainen rokokoo-aikainen vaatetus, jolloin mentiin lampunvarjostimet päässä?
En ajatellutkaan, että toisten pukeutumisen rajoittaminen olisi hyvä vaihtoehto. Antakaa siis kaikkien pukeutua oman halunsa ja itseilmaisunsa mukaan. Haikailijat voivat myös muistella "vanhasta kultaisesta ajasta" sitä, miten "mies sai olla mies" siinäkin, että mies teki työt, nainen hoiti kodin, mies poltti tupakkaa ja röyhysi kuin korsteeni, mies joi viinaa ja viskiä, mies sai läpsiä naisia poskille ja mies sai viimeisen sanan.
Miesten puku saattaa herätellä joissain miehissä tuota vanhaa maskuliinisuutta, jota länsimaissa on pyritty kovasti pehmentämään ja hälventämään. Kerran ruotsinlaivan käytävällä liikkuessani ohitseni kulki noin 30-vuotiaiden miesten porukka. He olivat kaikki pukeutuneet miesten pukuihin ja he olivat menossa ostamaan viiniä. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta huomioni herätti miesten käytös. Kyseiset pukumiekkoset olivat selvästi saaneet puvuistaan lisää egoa ja heillä oli tullut tarve esittää miehisiä miehiä. He puhuivat kovalla äänellä, nauroivat "räh räh"-naurua ja suunnittelivat kovasti äijäporukassa ryyppäämistä. Toiminta oli äärimmäisen machoa, mutta myös käytöstavatonta. Aistin kuitenkin hyvin vahvasti tuon ilmestyksen läpi sen teennäisyyden. Taas kerran oltiin miesten puvuissa, puhuttiin varmaankin viinasta, sikareista, saunapaljuista ja kalliista autoista. Kaikki miehet eivät edes ole niistä kiinnostuneita, mutta heidänkin pitää esittää olevansa kiinnostuneita, että kelpaavat joukkoon. Myös puvun käyttäminen liittyy tähän. Se nyt vaan on pakollinen vaatetus, että kelpaisit muille.
Ei loppujen lopuksi ole ihme, etteivät miehet osaa koskaan vaihtaa kunnolla vapaalle, jutella syvällisesti tai olla empaattisia ystäviään kohtaan. Perinne on olla äijien äijä, jolla on iso suojamuuri, vahvalta vaikuttava itsetunto ja suuri ego, vaikkei oikeasti olisikaan. Veikkaan, että hyvin usea äijä omaa toksista maskuliinisuutta, johon suurin osa on kasvatettu. Kun vihdoin tulee aika purkaa omat tunteensa, itketään yksikseen viinapullon kanssa piilossa, että miksi pitää olla äijämuotissa. Miksi pitää puhua autoista, vaikkeivät ne kiinnosta. Miksi pitää näytellä kovaa, vaikka ystävän kanssa tekisi hyvää itkeä yhdessä surut pois. Ja miksi pitää käyttää aina miesten pukua, kun haluaisi pukeutua vapaammin.
Miesten puku voi olla myös luotaan työntävä. Pukumies herättää joskus tunteen, että häneltä voi odottaa vain kaavamaista, virallista ja bisnespainotteista käytöstä. Pukumies ei vaikuta siltä, että hän olisi rento, aito, itsensä ja vapaalla. Joillekin henkilöille pukumies ei herätä tunnetta, että hänen kanssaan voisi jutella mistään mielenkiintoisesta aiheesta. Tuleekin huomioida, että puku voi myös karkottaa ihmisiä.
Puku voi joskus olla hyvä valinta vaatekerraksi ja puvun käyttäminen on toki joskus hyvinkin hienoa. Tämä pätee silloin, jos mies saa itse valita käyttävänsä pukua tietyin vivahtein. Mutta jatkuvana käyttövaatteena ja muiden asettamana vaatimuksena puku on yhtä feikkiä, kuin kalliilla autolla ajaminen. Kyseessä on pahimmillaan pinnallinen elimen jatke, joka tuo omistajalleen ehkä menestyksen tuntua, mutta todellisuudessa kyseinen materia ei tee omistajastaan yhtään parempaa ihmistä.
Hyvän ihmisen tekee vain ihminen itse. Ja yksi hyvän ihmisen hyvän mielen tae on vapaus itseilmaisuun ja omaan pukeutumiseen. Vai mitä sanovat naiset?
Kehtaan kuitenkin väittää, että miesten puvun suhteen ollaan menty kohteliaisuudesta ja kunnioittamisesta pakolliseen toimintatapaan. Miesten puvusta on tullut tiettyjen tahojen asettama vaatimus, miesten pukeutumisvaihtoehdot poistava ahdas muotti sekä eliittielämästä nauttivien selänpesukerholaisten egon jatke.
Perinteinen malli miesten puvusta käsittää kauluspaidan, solmion, suorat ja prässätyt housut, puvun takin sekä pukuun sopivat tyylitellyt kengät ja vyön. Miesten puvut noudattavat tätä samaa yhdistelmää järjestelmällisesti ja erittäin harvoin näkee kokonaisuuksia, joissa olisi tingitty tästä asetelmasta. Puku saa miehen näyttämään siistiltä ja edustavalta, siitä ei tarvinne kiistellä.
 |
| Sanonnan mukaisesti puku tekee miehen ja näyttäähän se toki hyvältä. Mutta kun puvusta on tullut itseisarvoinen vaatimus ja ainoa mahdollinen vaatevalinta, sen arvo on kärsinyt. Puku ei välttämättä saa enää arvoistaan huomiota, eikä sen kantaja arvokkuutta, jos puku vaaditaan lähes kaikkiin siistiä vaatetusta vaativiin paikkoihin, joissa kymmenet tai sadat muutkin ovat pukeutuneet samanlaisiin pukuihin. (Copyright and photo by: Tomi Junnila) |
Siinä missä tuo ahdas pukeutumismuotti seuraa aina miestä, on naisilla vapaus pukeutua huomattavasti laajempaan kirjoon. Toki naisillakin ovat pukukoodinsa eri tilaisuuksiin, mutta siitä huolimatta asujen mallit, värikirjot, asusteet ja tinkimisen vapaus koodeista ovat huomattavasti laajempia, kuin miehillä.
Voidaan myös tarkastella Suomen tasavallan tärkeintä juhlatilaisuutta, eli tasavallan presidentin juhlavastaanottoa itsenäisyyspäivänä. Tuossa tilaisuudessa suurin huomio kohdistetaan naisten vaatteisiin. Miesten roolina on kantaa homogeenisesti samanlaisia tummia miesten frakkipukuja. Poikkeuksen tekevät jotkut artistit, joille musiikki- ja taidemaailma antaa jostain syystä erivapauksia pukukoodeihin.
 |
| Kuvakaappaukset Ylen uutislähetyksistä kahtena peräkkäisenä aamuna. Siinä missä edustava pukeutuminen vaatii miehiltä aina pukua, on naisilla jopa konservatiivisessa pukeutumisessa laajahkosti vaihtoehtoja eri asukokonaisuuksien ja värimaailman suhteen. |
Bisnesmaailmassa vallitsee totaalinen ja saneltukin pakko, että miesten tulee käyttää pukua kaikissa tilaisuuksissa. Pukua on pakko käyttää, piti siitä tai ei. Bisnesmiesten tulee näyttää jatkuvasti edustavilta ja siisteiltä, mutta joskus heidän olemuksensa huokuu enemmän kukkoilua ja statuksen pönkittämistä, kuin kohteliaisuutta tai toisten kunnioitusta.
Vaikka kaupallisessa toiminnassa siirryttäisiin herrakerhoja alemmas, ovat miesten puvun vaikutteet ulottuneet jo sinnekin. Hyvin useiden miespuolisten myyjien pukeutumisvaatimuksena on kauluspaita ja solmio sekä suorat housut. Siitäkin huolimatta, vaikka myyjä palvelisi asiakkaita ihan perustasollakin. Toki miesten pukua tai sen osia vaaditaan myös muilla aloilla, kuin myyntityössä. Hyvin monet virkamiehet, insinöörit ja toimistotyöläiset käyttävät miesten pukua tai kauluspaitaa solmiolla työssään. Todennäköisesti tämä tapahtuu enemmän vaatimuksena, kuin valintana.
Uskoisin, että kaiken pukuvaikutteen taustalla on ollut ajatus siitä, että miehen pukeutuminen olisi mahdollisimman monessa tilanteessa siistiä, kohteliasta ja arvostavaa. Voi myös olla kyse edustavuudesta, joukkoon sulautumisesta, arvokkuudesta tai kunnioituksen hausta. Miesten pukeutumisvaihtoehtojen ollessa kapeat muottina on vain yksi vaihtoehto, eli puku. Muotti pitäisi rikkoa ja vaihtoehtoja laajentaa.
Osiltaan miesten puvun ihannoiminen on jopa vanhoollista mustavalkoisten aikojen haihattelua, eli muinaisjäänne. Monet ihmiset ovat kyselleet vuosien varrella, mitä "oikeille miehille" tapahtui, kun 1900-luvun alkupuolella mies oli mies ja pukeutui päivittäin miesten pukuun. Tällä viitataan siihen, että nykypäivänä miesten pukeutuminen on vapautunut edes hieman tuosta historian muotista, eikä puku ole enää päivittäinen asuvalinta. Olisiko siis haikailijoiden mielestä oikein, että mies ei saisi käyttää mitään muita vaatteita, kuin miesten pukua? Olisiko sitten oikein, että esimerkiksi naisten pukeutumisen vapaus tuhottaisiin ja nainen saisi käyttää enää yhtä oikeaa vaihtoehtoa, joka voisi olla vaikkapa pitkähihainen mekko ja aluskorsetti? Sellainen rokokoo-aikainen vaatetus, jolloin mentiin lampunvarjostimet päässä?
En ajatellutkaan, että toisten pukeutumisen rajoittaminen olisi hyvä vaihtoehto. Antakaa siis kaikkien pukeutua oman halunsa ja itseilmaisunsa mukaan. Haikailijat voivat myös muistella "vanhasta kultaisesta ajasta" sitä, miten "mies sai olla mies" siinäkin, että mies teki työt, nainen hoiti kodin, mies poltti tupakkaa ja röyhysi kuin korsteeni, mies joi viinaa ja viskiä, mies sai läpsiä naisia poskille ja mies sai viimeisen sanan.
 |
| Miehille mainostetaan useimmiten vain pukuja. Naisille mainostetaan vaatteita hyvinkin laajalla skaalalla aina juhla-asuista arkivaatteisiin. Naisille mainostetaan myös vietteleviä alusvaatteita. Eivätkö nämä mainokset ole jäänne menneiltä ajoilta, jolloin miehet tekivät päätökset ja naiset kelpasivat vain miesten viihdyttämiseen? Millaiset olisivat reaktiot, jos kuvan mainosten sukupuolet olisivatkin toisin päin, eli naisille mainostettaisiin mustaa jakkupukua ja miehille vietteleviä alusvaatteita? |
Miesten puku saattaa herätellä joissain miehissä tuota vanhaa maskuliinisuutta, jota länsimaissa on pyritty kovasti pehmentämään ja hälventämään. Kerran ruotsinlaivan käytävällä liikkuessani ohitseni kulki noin 30-vuotiaiden miesten porukka. He olivat kaikki pukeutuneet miesten pukuihin ja he olivat menossa ostamaan viiniä. Siinä ei sinänsä ollut mitään pahaa, mutta huomioni herätti miesten käytös. Kyseiset pukumiekkoset olivat selvästi saaneet puvuistaan lisää egoa ja heillä oli tullut tarve esittää miehisiä miehiä. He puhuivat kovalla äänellä, nauroivat "räh räh"-naurua ja suunnittelivat kovasti äijäporukassa ryyppäämistä. Toiminta oli äärimmäisen machoa, mutta myös käytöstavatonta. Aistin kuitenkin hyvin vahvasti tuon ilmestyksen läpi sen teennäisyyden. Taas kerran oltiin miesten puvuissa, puhuttiin varmaankin viinasta, sikareista, saunapaljuista ja kalliista autoista. Kaikki miehet eivät edes ole niistä kiinnostuneita, mutta heidänkin pitää esittää olevansa kiinnostuneita, että kelpaavat joukkoon. Myös puvun käyttäminen liittyy tähän. Se nyt vaan on pakollinen vaatetus, että kelpaisit muille.
Ei loppujen lopuksi ole ihme, etteivät miehet osaa koskaan vaihtaa kunnolla vapaalle, jutella syvällisesti tai olla empaattisia ystäviään kohtaan. Perinne on olla äijien äijä, jolla on iso suojamuuri, vahvalta vaikuttava itsetunto ja suuri ego, vaikkei oikeasti olisikaan. Veikkaan, että hyvin usea äijä omaa toksista maskuliinisuutta, johon suurin osa on kasvatettu. Kun vihdoin tulee aika purkaa omat tunteensa, itketään yksikseen viinapullon kanssa piilossa, että miksi pitää olla äijämuotissa. Miksi pitää puhua autoista, vaikkeivät ne kiinnosta. Miksi pitää näytellä kovaa, vaikka ystävän kanssa tekisi hyvää itkeä yhdessä surut pois. Ja miksi pitää käyttää aina miesten pukua, kun haluaisi pukeutua vapaammin.
Miesten puku voi olla myös luotaan työntävä. Pukumies herättää joskus tunteen, että häneltä voi odottaa vain kaavamaista, virallista ja bisnespainotteista käytöstä. Pukumies ei vaikuta siltä, että hän olisi rento, aito, itsensä ja vapaalla. Joillekin henkilöille pukumies ei herätä tunnetta, että hänen kanssaan voisi jutella mistään mielenkiintoisesta aiheesta. Tuleekin huomioida, että puku voi myös karkottaa ihmisiä.
Puku voi joskus olla hyvä valinta vaatekerraksi ja puvun käyttäminen on toki joskus hyvinkin hienoa. Tämä pätee silloin, jos mies saa itse valita käyttävänsä pukua tietyin vivahtein. Mutta jatkuvana käyttövaatteena ja muiden asettamana vaatimuksena puku on yhtä feikkiä, kuin kalliilla autolla ajaminen. Kyseessä on pahimmillaan pinnallinen elimen jatke, joka tuo omistajalleen ehkä menestyksen tuntua, mutta todellisuudessa kyseinen materia ei tee omistajastaan yhtään parempaa ihmistä.
Hyvän ihmisen tekee vain ihminen itse. Ja yksi hyvän ihmisen hyvän mielen tae on vapaus itseilmaisuun ja omaan pukeutumiseen. Vai mitä sanovat naiset?
Kommentit
Lähetä kommentti