Avoin Soturi

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat voisivat olla Puolustusvoimissa paremmin. Puolustusvoimat ei ole ottanut selvää kantaa vähemmistöjen puolesta tai niitä vastaan. Vaarana on paitsi vähemmistöjen syrjintä, myös se, että erilaisia tapauksia tulkitaan vaihtelevasti eikä yhteistä valtakunnallista linjaa löydy. Puolustusvoimien olisi aika antaa tarkka selvitys siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan. Kaikki muut ottavat kantaa, paitsi valtio Suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on muuttunut länsimaiden kulttuurissa viime vuosikymmenien aikana huomattavasti suvaitsevaisempaan suuntaan. Muutos on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Vielä parikymmentä vuotta sitten homo oli yleinen haukkumanimi ja homot olivat jatkuvan vitsailun kohteena. Tänä päivänä kumpaakin esiintyy edelleen, mutta harvoin, eikä juurikaan julkisesti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat otettu huomioon maanlaajuisesti ja useat merkittävät ja nimekkäät tahot ovat ...

Olipa kerran aamu. Sinä aamuna keski-ikäinen, mutta henkisesti nuorekas ja ananaskampauksinen henkilö, kippasi myslit kulhoon ja oikaisi painotuotteen ruokapöydälle. Eipä aikaakaan, kun silmiin osui ensimmäinen eroottisesti tuijottava nuori neito. Kyseessä ei ollut treffipalsta, vaikka moni keski-ikäinen voisi varmaan moisesta haaveilla. Kyseessä oli mainos. Vastaavia mainoksia on viime aikoina ollut pilvin pimein, eikä niiltä voi välttyä enää juuri ollenkaan. Mutta sen sijaan, että kyseessä olisi vain alusvaatemainokset, himokkaita ilmeitä alkaa olla jo lähes kaikissa mainoksissa. Aina ei ihminen ymmärrä, mitä tekoa mallien ilmeillä ja olemuksilla on edes lopullisen mainostettavan tuotteen kanssa. Eräs tyrkyn oloisia ihmisiä brändäävä taho on musiikkibisnes. Brändääminen on jo monelle tuttu sana viime ajoilta. Puhutaan, että tietyille julkisuuden henkilöille luodaan tarkoituksella tietynlaista brändiä, eli mielikuvaa, olemusta ja ikään kuin tavaramerkkiä. Onhan artisteja ja yhtye...

Tuskin kovin moni on välttynyt huomioimasta, kuka Suomea edustaa Euroviisuissa tänä vuonna. Itse huomasin asian jo julkistamispäivän uutisista, mutta sen jälkeen mainostulva tykitti sen verran syötteitä aiheesta, että piti jo melkein silmiä siristellä. Edustajavalinta oli varmasti monelle yllätys. Itse koin yllätyksen positiiviseksi. Ihan vaan siksi, että se oli yllätys. Nykyinen systeemi, jolla Suomen Euroviisuedustaja valitaan, jakaa mielipiteitä. Itsekin olin ensin melko kriittinen sitä kohtaan, ettei edustuspaikasta järjestetä karsintoja. Toisaalta valmiiksi valittu esiintyjä on siinä mielessä hyvä, että valinta perustuu enemmän asiantuntevuuteen. Esiintyjäksi voidaan saada varmemmin sellainen artisti, jolla on kokemusta, rahkeita, aineistoa tai vastaavaa, jotta menestystä voitaisiin tavoitella. Toisaalta kun on vuosien varrella nähty Euroviisuja, eivät minkäänlaiset todennäköisyydet taida pelata roolia kilpailussa. Pisteiden jako on aina yhtä satunnaista, mitä nyt tietyt maat...

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo...

En ole katsonut linnan juhlia enää vuosikausiin. Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyspäivää tai presidentin juhlavastaanottoa ja juhlia. Boikotoin juhlien katsomista siksi, koska niiden seuraamisessa keskitytään pinnallisiin asioihin. Siinä missä minua kiinnostaisi nähdä osallistujat saman arvoisina ja saada kuva kaikkien osallistujien arvokkaasta panoksesta isänmaan hyväksi, huomio kiinnittyy kuitenkin aina lopulta julkisuuden henkilöihin ja heidän ulkonäköönsä. Tämä ei mielestäni ole tasa-arvoista toimintaa tai kaikkien kunnioittamista, vaan samaa, mitä televisiossa yleensäkin tehdään: Palvotaan julkkiksia.   Itse juhlien kaavassa ei liene vikaa. Linnaan kutsutaan tasaisesti eri ihmisiä erilaisista kategorioista. Suuri osa vieraista on ansainnut paikkansa juhlissa ja kokemus voi olla joillekin ainutlaatuinen. On hyvä, että vieraita osataan kierrättää. Olisi ikävää nähdä, että itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle pääsisivät vuodesta toiseen samat henkilöt i...

Media pursuaa mainoksia, joissa esiintyy täydellisiä ihmisiä täydellisine materiaaleineen ja täydellisine ulkonäköineen. Ihmiset ovat lihaksikkaita komeita uroita ja laihoja seksikkäitä naisia. Jos ihminen ei ole mukana mainoksessa, mainostettava tuote näyttää uskomattoman täydelliseltä.   Musiikkia ei myydä enää musiikilla, vaan yhtyeen keulakuvan tai laulajan olemuksella, brändillä ja ulkonäöllä. Laulajista tehdään yli-ihmisiä, joilla on kaikki merkkituotteet, hienoimmat ehosteet ja tehosteet. Laulaminen jää jo lähes toissijaiseksi sen rinnalla, kun keulakuva markkinoi sinulle täydellistä elämää, jonka voi saavuttaa materiaaleilla ja rahalla.   Mainoksia ei enää pääse pakoon. Kun avaat lehden, television tai internetin tai menet ulos kotiovestasi, törmäät väkisinkin mainoksiin. Mainokset käyvät yhä aggressiivisemmiksi, kun niillä pyritään kaikin tavoin saamaan ihmisten huomio kiinnittymään. Näyttötaulut yleistyvät kaupungeilla ja nykyään joudut tahtomattasi sinise...

Seksi. Siinä uniikki puheenaihe, josta halutaan puhua, mutta josta ei haluta puhua. Seksi on kivaa ja sitä olisi kivaa harrastaa, mutta kukaan ei uskalla sitä ääneen sanoa, koska eihän seksistä voi puhua. Sitä pitää ujostella, piilotella ja hävetä. Ettei vaan jäisi kiinni siitä, että on joskus harrastanut seksiä, käynyt seksikaupoilla, seksimessuilla tai jopa alan juhlissa. Eikö olisi aika paljon ihmeellisempää, jos joku ei olisi koskaan käynyt? Seksi on edelleen vaikea puheenaihe. Siinä missä seksistä on yritetty jo vuosikymmenet jutella avoimemmin, siitä puhuminen menee edelleen usein vitsailuksi, tirskumiseksi, ujosteluksi, kauhisteluksi tai paheksunnaksi. Kansa kaipaa läheisyyttä ja seksiä, mutta mitä enemmän aihetta yritetään saada avoimeksi, sitä enemmän kuoreen käperrytään. Yksi syy tähän on yleinen vanhoillinen asenne, jossa perinteinen suomalainen ihminen moralisoidaan ihannetapauksessa harmaaksi hiireksi, joka ei aiheuta missään nimessä mitään huomiota herättävää. Ja seks...