Avoin Soturi

Kirjoitin jo aiemmin blogissani siitä, ettei ammattisotilaista juurikaan löydä positiivisesti kirjoitettuja uutisia tai henkilökuvia. Uutisvirtaa seuratessa on tuntunut, että sotilaat eivät saa osakseen vastaavanlaista arvostusta, kuin muut viranomaiset. Sen sijaan sotilaat ovat jatkuvassa tarkkailussa sen suhteen, voisiko heistä tai heidän toiminnastaan löytyä epäkohtia. Toki medialla on perinteinen rooli selvittää asioita kansalle ja pureutua valtaa käyttävien tahojen ja henkilöiden toimintaan. Se on minusta oikein, sillä valtiossa valtaa käyttävät, päätöksiä tekevät ja kansaa palvelevat tahot tulevat olla luotettavia, korruptoitumattomia sekä yhteistä etua ajavia. Uutisointi ei kuitenkaan ole tasavertaista. On toki mahdollista, että ammattisotilaiden kohdalla on vaan sattunut olemaan enemmän uutisoitavaa kriittisessä mielessä, mutta en silti koe, että vastaavanlaista tarkkailua ja asioiden kaivelua kohdostuisi maassamme mihinkään muuhun viranomaiseen tai muuhunkaan tahoon. Sen s...

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asiat voisivat olla Puolustusvoimissa paremmin. Puolustusvoimat ei ole ottanut selvää kantaa vähemmistöjen puolesta tai niitä vastaan. Vaarana on paitsi vähemmistöjen syrjintä, myös se, että erilaisia tapauksia tulkitaan vaihtelevasti eikä yhteistä valtakunnallista linjaa löydy. Puolustusvoimien olisi aika antaa tarkka selvitys siitä, miten seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin suhtaudutaan. Kaikki muut ottavat kantaa, paitsi valtio Suhtautuminen seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin on muuttunut länsimaiden kulttuurissa viime vuosikymmenien aikana huomattavasti suvaitsevaisempaan suuntaan. Muutos on tapahtunut hitaasti, mutta varmasti. Vielä parikymmentä vuotta sitten homo oli yleinen haukkumanimi ja homot olivat jatkuvan vitsailun kohteena. Tänä päivänä kumpaakin esiintyy edelleen, mutta harvoin, eikä juurikaan julkisesti. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt ovat otettu huomioon maanlaajuisesti ja useat merkittävät ja nimekkäät tahot ovat ...

Vuosien varrella mediaa seuranneena armeija (Puolustusvoimat) on aina ollut kiinnostava uutisointikohde. Uutisissa kerrotaan aina armeijan hankinnoista ja uusista tuulista. Mediassa esitellään myös armeijan arkea ja toimintaa. Näiden ohella armeijalle saatetaan antaa myös kritiikkiä. Tuleehan valtiollista toimijaa tarkastella monipuolisesti sivistyneessä ja vapaassa valtiossa. Hyvä niin. Mutta olen kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, miten sotilaista uutisoidaan mediassa. Mediassa ovat esillä useimmiten kenraalikunta, joukko-osastojen komentajat ja eri aiheiden asiantuntijasotilaat. Nämä henkilöt kommentoivat uutisia ja tapahtumia ja heillä on usein oikeus toimia Puolustusvoimien viestinnässä. Tarkastelussani ei ole virallinen viestintä, vaan muut uutiset. Sotilaista tehdään harvoin positiivisia uutisia tai henkilökuvia. Toki näille on olemassa omat rajoitteensa, eivätkä kaikki sotilaat saa tai halua esiintyä mediassa. Mutta positiivisia uutisia sotilaista ei yleensä tehdä ...

Helsingin Sanomissa oli juttu Kaisa-Maria Töllistä ja hänen kirjastaan, jossa hän kertoo naisten kokemista ongelmista armeijassa (1). Päällimmäisenä kannanottona oli se, että varusmiespalvelus on miehille suunnattu järjestelmä, joka jauhaa naiset rikki henkisesti ja fyysisesti. Lisäksi armeijassa esiintyy Töllin haastattelujen mukaan naisiin kohdistuvaa kiusaamista ja seksuaalista häirintää. Lainaten artikkelia: ”Naisten itsetunto romuttuu asepalveluksessa, koska pärjätäkseen, erityisesti johtajina, heidän pitäisi loppujen lopuksi olla miehiä, äijiä, hyviä jätkiä.” ”Mutta kun nainen ei ole se äijä”, Tölli sanoo. Tyydyn usein seuraamaan armeijaan kohdistuvia asioita sivusta, myönteisiä tai kriittisiä. Joskus kuitenkin haluan osallistua keskusteluihin ja tuoda esille omia näkemyksiäni yksityishenkilönä, kun minulla on sanottavaa. Ensinnäkin olen ymmärtänyt, että Töllin mainitsemat ongelmat tuotiin hänen kirjansa myötä esille mahtipontisesti. Se ei tarkoita, että jokainen nain...