Avoin Soturi

Kuvitellaan tilanne historiasta. Ihmisten esi-isät, olkoot sitten luolaihmisiä tai mitä tahansa apinoita, ovat varmaankin eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä keskenään. Mahdettiinko jo silloin tuijottaa naapuria, mikäli vaateutus poikkesi muista yhteisön jäsenistä? Että jos naapurilla olikin lanteellaan seepraa leopardin sijaan? Entä olikohan silloin jo keksitty se asia, että eri sukupuolten piti pukeutua ja ehostautua eri tavoin korostaakseen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään? Mitähän mahtoi tapahtua, jos joku kekkuloi alastomana? Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään. Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Mu...

Kirjoitin mielipidekirjoituksen Turun Sanomiin, joka julkaistiin lehdessä keskiviikkona 16.10.2019. Kyseinen kirjoitus sai otsikon: "Naiskeskeinen voimaannutus rikkoo tavallisten miesten itsetunnon". Tämä blogitekstini sivuaa ja täydentää tuota kirjoitusta. Voimaannuttaminen on termi, jota kaikki eivät välttämättä tunnista. Itse kuulin termistä ensimmäisen kerran noin neljä vuotta sitten, kun huomasin Spotifyssä soittolistan nimeltä "mimmien voimaantumislista". Tämän jälkeen termi on tullut vastaan yhä enenevissä määrin eri tilanteissa. Kyseessä on omin sanoin kuvattuna ilmiö, jossa pyritään antamaan voimaannuttavaa asiaa tai palvelua käyttävälle henkilölle sisua, energiaa, positiivisuutta, kannustusta ja parempaa itsetuntoa - eli lisää voimaa, jotta jaksaisi jatkaa eteenpäin. Nykypäivänä voimaannuttamiselle on paljon kysyntää. Elämme maailmassa, joka vaatii ihmisiltä päivä päivältä enemmän. Yleissivistyksen vaatimustaso on noussut ja oppiaineiden vaatimukset n...

Viime vuosina on ollut melko maukasta mouhota siit ä, olemmeko me onnellisia. On t ehty ja julkaistu tutkimuksia onnellisuudesta, mitattu onnellisuutta eri keinoilla ja näkökulmilla sekä haettu eväitä myös filosofisemmalta puolelta pohtimalla, mitä onnellis uus oikein on . Ehkä näis tä on ollut aihetta puhua, jos useista ihmisistä tuntuu, etteivät he ole onnellisia. Tässä on kuitenkin kak si vikaa. Ensinnäkin, harvaa i hmistä saa onnelliseksi sanomalla, että hänen onnellisuutensa on mitattu ja sen mukaan hänen tulisi olla onnellinen. Toiseksi, onnellisuudesta on tehty bis nestä, mikä ainakaan ei lisää onnellisuutta, vaan luo illuusiota onnellisuuden saamisesta ostamalla krääsää , elämyksiä ja palveluja. Ikävä asia on se, että vastuu omasta onnellisuudesta on yksin yksilön vastuulla , kun taas hyvin moni taho yrittää päästä tarkoituksella tai tuottamuksella murentamaan sitä. Onnellisille ihmisille voidaan olla kateellisia, minkä seurauksena kateelliset kyräilevä t, puhuvat negatii...