Avoin Soturi

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

 Niin se on. Olemme kehittyneet viimeisen reilun vuosisadan aikana uskomattoman paljon monella eri saralla. Olemme kehittyneet huomattavan paljon myös tasa-arvoasioissa. Naisille annettiin aikanaan äänioikeus, mikä oli järisyttävä muutos. Mutta nykyään miehet ja naiset ovat samalla viivalla niin monessa asiassa, että siinä olisi historian kansalaisilla ihmettelemistä. Naisia on pyritty saamaan enemmän johtotehtäviin. Naisia on saatu papeiksi. Naisia pyritään huomioimaan tasa-arvoisemmin uutismediassa ja viime aikojen trendinä on ollut, että naisten ja miesten esiintymistä uutisjuttujen asiantuntijoina seurataan ja pyritään tasaamaan. Myös urheilussa, mikä on erittäin raikasta. Parasta aikaa mediat pyrkivät tuomaan enemmän naisten urheilua esille, mikä on myös mielestäni kiinnostavaa ja tervetullutta. Naisen paikka ei ole enää kotivaimona, ellei hän toki itse sitä halua. Mutta myös miehillä on mahdollisuus olla kotimiehinä. Vielä riittää tehtävää, sillä edelleen naisia voisi olla jo...

 Kirjoitin viimeksi yhteneväisyyksistä Far Cry -pelien sekä oikean elämän kriisien ja aurotitäärisen vallan välillä. Jäin tekstin lopuksi pohtimaan, miksi autoritäärinen valta-asetelma on ollut kasvavaa, vaikka suuri osa sivistyneistä maista haluaakin demokratiaa. Jatkan pohdintaa tässä tekstissä. Useimmat sivistyneet maat ihannoivat demokratiaa, missä korostuvat periaatteet oikeudenmukaisuudesta, rehellisestä enemmistön äänien kuuluvuudesta, kaikkien huomioon ottamisesta, vaaleista, ihmisoikeuksista ja oikeudesta osoittaa mieltään. Demokraattisessa maassa koetaan, että jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, myös kritiikkiä antaessaan. Mielivaltaisista asioista pyritään tehokkaasti eroon ja kaikessa pyritään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja harkittuun päätöksentekoon. Miksi demokratia ei sitten kukoista? Miksi näin upea yhteiskuntamuoto ei ole jo vallannut jokaista maapallon kolkkaa? Missä vika? Demokratia on monessa suhteessa upea asia. Mutta jossain on oltava vikaa...

 Ihminen on kautta aikojen luonut fiktiivisiä teoksia, kuten elokuvia, kirjoja ja pelejä, ja keksinyt niihin juonia ja skenaarioita. Juonet ja skenaariot ovat voineet olla todellisuuteen viittaavia tai todellisuudesta irrallaan. Ne ovat voineet olla myös todelliseen maailmankuvaan sijoittuvia tai täysin mielikuvituksen tuotetta. Joskus kuitenkin juoni tai skenaario muistuttaa hämmentävän paljon oikean elämän asioita. Toki silloin voi olla kyse aiheesta, joka on luotu alun perinkin todellisiin aiheisiin viitaten. Mutta kuvitellut skenaariot voivat olla myös luotu täysin fiktiivisiksi ja silti ne saattavat saada myöhemmin hämmentävän paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään. Pelin kuvitteellisessa valtiossa tienvarsikyltti näyttää autoritääristä valtaa pitävän presidentin kuvan ja kysyy: "Oletko sinä todellinen Yaralainen?" (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). Ukrainan kriisistä olemme saaneet lukea joka päivä, tai voisi jo nykyaikana sanoa joka tunti. Tieto...