Avoin Soturi

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

 Niin se on. Olemme kehittyneet viimeisen reilun vuosisadan aikana uskomattoman paljon monella eri saralla. Olemme kehittyneet huomattavan paljon myös tasa-arvoasioissa. Naisille annettiin aikanaan äänioikeus, mikä oli järisyttävä muutos. Mutta nykyään miehet ja naiset ovat samalla viivalla niin monessa asiassa, että siinä olisi historian kansalaisilla ihmettelemistä. Naisia on pyritty saamaan enemmän johtotehtäviin. Naisia on saatu papeiksi. Naisia pyritään huomioimaan tasa-arvoisemmin uutismediassa ja viime aikojen trendinä on ollut, että naisten ja miesten esiintymistä uutisjuttujen asiantuntijoina seurataan ja pyritään tasaamaan. Myös urheilussa, mikä on erittäin raikasta. Parasta aikaa mediat pyrkivät tuomaan enemmän naisten urheilua esille, mikä on myös mielestäni kiinnostavaa ja tervetullutta. Naisen paikka ei ole enää kotivaimona, ellei hän toki itse sitä halua. Mutta myös miehillä on mahdollisuus olla kotimiehinä. Vielä riittää tehtävää, sillä edelleen naisia voisi olla jo...

Somessa sanottua -blogitekstini viittaavat kirjoituksiini sosiaalisen median päivityksissä. Näissä blogiteksteissä jaan päivitykseni tekstiosuuksia uudelleen ja mahdollisesti täydennän tekstiä ja näkökulmiani edelleen. ------------------------------- Kiinnitin huomiota ystäväni päivitykseen Facebookissa 12.8.2020. Hän jakoi päivityksessään pääministerimme twiitin ja oli huolissaan ihmisten lisääntyvästä itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta koronaviruksen suhteen. Ohessa suora lainaus pääministeri Marinin twiitistä 12.8.2020: Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta ja Suomen kansalaisella on aina oikeus palata maahan. Tätä oikeutta on harjoitettu. Osa on matkustanut myös korkean tautitilanteen maihin. Laskun maksamme me kaikki. Vapauteen kuuluu vastuu. Tämä on jokaisen hyvä muistaa. (Pääministeri Sanna Marin, Twitter-kanavallaan 12.8.2020). Pääministeri Sanna Marinin twiitti 12.8.2020.  (Kuva ruutukaappauksena Twitteristä 13.8.2020 klo 18:58). P...

Kuvitellaan tilanne historiasta. Ihmisten esi-isät, olkoot sitten luolaihmisiä tai mitä tahansa apinoita, ovat varmaankin eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä keskenään. Mahdettiinko jo silloin tuijottaa naapuria, mikäli vaateutus poikkesi muista yhteisön jäsenistä? Että jos naapurilla olikin lanteellaan seepraa leopardin sijaan? Entä olikohan silloin jo keksitty se asia, että eri sukupuolten piti pukeutua ja ehostautua eri tavoin korostaakseen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään? Mitähän mahtoi tapahtua, jos joku kekkuloi alastomana? Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään. Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Mu...

Sosiaalinen media on mullistanut maailman. Sen voittokulku alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Kavereita olisi tarjolla enemmän, kuin koskaan. Sometilit pursuavat kavereita, tutuntuttuja tai jopa vieraita kontakteja. Samalla useat ihmiset potevat kroonista yksinäisyyttä ja porukoiden ulkopuolelle jäämistä. Siitä huolimatta, että heilläkin saattaa olla somessa satoja kavereita. Syitä moiseen voi toki olla yhtä monta, kuin on yksinäisiä ihmisiäkin. Mutta eräs aikamme ilmiö on se, että potentiaalisia ystäviä roikotetaan virtuaalikavereina siitä huolimatta, haluaako heidän kanssaan olla edes missään tekemisissä. On omituista, että ihmiset haluavat kokea kaveripankkinsa olevan pullollaan ja julistaa oman elämänsä tapahtumia heille merkittävistä virstanpylväistä kissan aivastukseen asti. Ai miksi? Koska siinä vaiheessa, kun pitäisi antaa itsestään jotain toisille, energiat ja halukkuus riittävät tasan siihen, että käsi ehkä juuri ja juuri jaksaa liikuttaa tietokoneen hiiren kursorin jo...