Avoin Soturi

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

 Niin se on. Olemme kehittyneet viimeisen reilun vuosisadan aikana uskomattoman paljon monella eri saralla. Olemme kehittyneet huomattavan paljon myös tasa-arvoasioissa. Naisille annettiin aikanaan äänioikeus, mikä oli järisyttävä muutos. Mutta nykyään miehet ja naiset ovat samalla viivalla niin monessa asiassa, että siinä olisi historian kansalaisilla ihmettelemistä. Naisia on pyritty saamaan enemmän johtotehtäviin. Naisia on saatu papeiksi. Naisia pyritään huomioimaan tasa-arvoisemmin uutismediassa ja viime aikojen trendinä on ollut, että naisten ja miesten esiintymistä uutisjuttujen asiantuntijoina seurataan ja pyritään tasaamaan. Myös urheilussa, mikä on erittäin raikasta. Parasta aikaa mediat pyrkivät tuomaan enemmän naisten urheilua esille, mikä on myös mielestäni kiinnostavaa ja tervetullutta. Naisen paikka ei ole enää kotivaimona, ellei hän toki itse sitä halua. Mutta myös miehillä on mahdollisuus olla kotimiehinä. Vielä riittää tehtävää, sillä edelleen naisia voisi olla jo...

Selasin eräänä päivänä YLE Areenan ohjelmia, kun vastaani tuli sattumalta yksi vanha, arkisto-osuuteen tallennettu tietoisku. Tietoisku oli aikanaan hyvin lyhyt televisiossa lähetetty ohjelma, jossa valistettiin ja ohjattiin kansaa toimimaan yhteisen edun mukaisesti erilaisissa asioissa. Tietoisku oli yleensä erittäin dramaattinen, joskus peräti syyllistävä ja propagandamainen, lyhytfilmi. Kansaan vedottiin muun muassa kotimaan matkailun puolesta, bensiinin tuhlaamisen lopettamisesta sekä sikamaisen turistikäytöksen lopettamisesta. Lasten kasvatus oli myös keskeinen aihe. Arkistosta löytyi esimerkiksi tietoiskuja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, roolimallin tärkeydestä sekä vanhempien tupakoinnin vaaroista lapsille. Löydökseni olivat kiehtovia, mutta myös hieman järkyttäviä. Tuo järkyttäminen lienee ollut aikanaan kuitenkin tarkoituksellista, jotta itse tietoiskussa esitetty asia uppoasi kohderyhmäänsä. Lyhyen silmien pullistelun ja tasaisen hengittelyn jälkeen totesin näkemäni ...

Kirjoitin jo aiemmin blogissani siitä, ettei ammattisotilaista juurikaan löydä positiivisesti kirjoitettuja uutisia tai henkilökuvia. Uutisvirtaa seuratessa on tuntunut, että sotilaat eivät saa osakseen vastaavanlaista arvostusta, kuin muut viranomaiset. Sen sijaan sotilaat ovat jatkuvassa tarkkailussa sen suhteen, voisiko heistä tai heidän toiminnastaan löytyä epäkohtia. Toki medialla on perinteinen rooli selvittää asioita kansalle ja pureutua valtaa käyttävien tahojen ja henkilöiden toimintaan. Se on minusta oikein, sillä valtiossa valtaa käyttävät, päätöksiä tekevät ja kansaa palvelevat tahot tulevat olla luotettavia, korruptoitumattomia sekä yhteistä etua ajavia. Uutisointi ei kuitenkaan ole tasavertaista. On toki mahdollista, että ammattisotilaiden kohdalla on vaan sattunut olemaan enemmän uutisoitavaa kriittisessä mielessä, mutta en silti koe, että vastaavanlaista tarkkailua ja asioiden kaivelua kohdostuisi maassamme mihinkään muuhun viranomaiseen tai muuhunkaan tahoon. Sen s...

Tämä k irjoitukseni julka istiin alun perin Turun Sanomien mielipidepalstalla 16.10.2019. Artikkelin lopussa on linkki alkuperäiseen julkaisuun (1). Tässä blogitekstissä on lisätty mukaan kuvituskuvia lisäajatuksilla. Mediassa on paljon puhetta kauneus- ja menestymispaineista. Paineet ovat tauti, mutta voimaantumista ja keinoja tarjotaan vain naisille. Miehet jätetään yksin käsittelemään asiat päänsä sisällä. Nykypäivänä yleinen voimaannuttava kuva naisista. Miksi miehiä ei voida esitellä samalla tyylillä - kevyesti, syväluotaavasti, hyväksyvästi ja erilaisuutta korostaen? Saako mies harrastaa mitään feminiinistä, kun nainen saa harrastaa jotain maskuliinista? Tuleeko miesten olla ahtaassa muotissa, kun naiset saavat olla vapaammin? Perinteinen miehen malli on lihaksikas äijä tai pukua käyttävä vinttikoira. Ne olivat siinä. Naisille on satoja roolimalleja ja tuhansia erilaisia vaatteita. Miehet ovat ahtaassa muotissa. Miehille ei sallita samanlaista heittäytymistä, vapautum...