Avoin Soturi

Viime vuosina on ollut melko maukasta mouhota siit ä, olemmeko me onnellisia. On t ehty ja julkaistu tutkimuksia onnellisuudesta, mitattu onnellisuutta eri keinoilla ja näkökulmilla sekä haettu eväitä myös filosofisemmalta puolelta pohtimalla, mitä onnellis uus oikein on . Ehkä näis tä on ollut aihetta puhua, jos useista ihmisistä tuntuu, etteivät he ole onnellisia. Tässä on kuitenkin kak si vikaa. Ensinnäkin, harvaa i hmistä saa onnelliseksi sanomalla, että hänen onnellisuutensa on mitattu ja sen mukaan hänen tulisi olla onnellinen. Toiseksi, onnellisuudesta on tehty bis nestä, mikä ainakaan ei lisää onnellisuutta, vaan luo illuusiota onnellisuuden saamisesta ostamalla krääsää , elämyksiä ja palveluja. Ikävä asia on se, että vastuu omasta onnellisuudesta on yksin yksilön vastuulla , kun taas hyvin moni taho yrittää päästä tarkoituksella tai tuottamuksella murentamaan sitä. Onnellisille ihmisille voidaan olla kateellisia, minkä seurauksena kateelliset kyräilevä t, puhuvat negatii...

Märehdin muutama vuosi sitten paljon sitä, miksi ihmiset jakelevat virtuaalipeukkuja ja -sydämiä sosiaalisessa mediassa tutuille, puolitutuille ja jopa täysin vieraille henkilöille. E n siksi, etteikö tykkäämisen antaminen ja saami nen voisi olla hyvä tapa toisen ajatusten tai kuvan kehumiseen, mikä idean alkuperäinen tarkoitus lienee ollutkin , ennen kuin tykkäyksistä tuli markkinaväline ja ulkonäköpaineiden mitta ri . Mielessäni py öri en emmän se, että miksi ihmiset ei vät "tykkää" to i sista ihan oikeassa elä mässä. Miksi kukaa n ei voi kehua puolituttua tai ventovierasta henkilöä ilman pelkoa kehun jakamisesta? Miksi kehumisen pitää olla niin vaivaannuttava asia, että suurin osa pelkää lähestyä toista ihmistä ja useimmat ottavat lähestymisen vastaan outona ja arveluttavana asiana? Haluaisin joskus kovasti pi ristää jonk un ihmisen päivää ilman sen suuremp aa syytä . Ja toivoisin, että joskus joku piristäisi omaa p äivääni vastaavalla tavalla. Sitten keksin sen: Ko...