Media pursuaa mainoksia, joissa esiintyy täydellisiä ihmisiä täydellisine materiaaleineen ja täydellisine ulkonäköineen. Ihmiset ovat lihaksikkaita komeita uroita ja laihoja seksikkäitä naisia. Jos ihminen ei ole mukana mainoksessa, mainostettava tuote näyttää uskomattoman täydelliseltä.
Musiikkia ei myydä enää musiikilla, vaan yhtyeen keulakuvan tai laulajan olemuksella, brändillä ja ulkonäöllä. Laulajista tehdään yli-ihmisiä, joilla on kaikki merkkituotteet, hienoimmat ehosteet ja tehosteet. Laulaminen jää jo lähes toissijaiseksi sen rinnalla, kun keulakuva markkinoi sinulle täydellistä elämää, jonka voi saavuttaa materiaaleilla ja rahalla.
Mainoksia ei enää pääse pakoon. Kun avaat lehden, television tai internetin tai menet ulos kotiovestasi, törmäät väkisinkin mainoksiin. Mainokset käyvät yhä aggressiivisemmiksi, kun niillä pyritään kaikin tavoin saamaan ihmisten huomio kiinnittymään. Näyttötaulut yleistyvät kaupungeilla ja nykyään joudut tahtomattasi sinisen valon paisteeseen imemään markkinaviestejä. Mainosvideoita pukkaa teiden varsilla, odotustiloissa, bensapumpuilla ja ostoskärryissäkin.
Ärsyttääkö? Ahdistaako?
Minulla on vaihtoehto. Olen jo pitkään tehnyt niin, että jos jokin mainos ärsyttää minua, annan sen toki vaikuttaa minuun, mutta käänteisesti. Teen ostopäätöksen sijaan ostamattomuuspäätöksen. Päätän siis sillä hetkellä, että alan boikotoimaan mainostettua tuotetta, palvelua, musiikkia, brändiä tai muuta mainostettua sisältöä. Etenkin huomioin ostamattomuuspäätökseeni sen, mikäli mainos perustuu selkeästi ylpeilyyn ja leuhkimiseen.
Moni mainos käyttää hyväkseen ihmisten itsetuntoa. Ostamalla jotain ihminen saa muka paremman elämän ja itsetunnon. Mainoksien kauniit ja menestyvän oloiset mallit näyttävät siltä, että heidän elämänsä on silkkaa luksusta ja osa siitä olisi vähintäänkin mainostetun asian ansiota. Ihmiselle syntyy siten mielikuva, että hänkin voisi olla edes hieman enemmän tähti tai saa hieman enemmän luksusta elämäänsä, kun ostaa jotain.
Jos olet kuitenkin ostanut jotain kallista tai ihailtua, niin oletko itse malttanut olla brassailematta sillä? Tietenkin jokainen haluaa esitellä ja pitää näytillä jotain, mitä on hankkinut. Eihän hankinnan piilottelulla ole mitään tarkoitusta, koska se ei tee onnelliseksi. Moni ihminen tosin sortuu itsekin ylpeilyyn ja kateuden kalasteluun, oli se tarkoitus tai ei. Vain harva osaa olla onnellinen itse omaan hankintaansa ilman, että kenenkään tarvitsisi kiinnittää siihen erityistä huomiota.
En oikein jaksa uskoa, että kovin moni mainosten ihmisistä tai julkisuuden tähdistä perustaa koko elämänsä onnellisuuden rahalla saatuihin tuotteisiin tai palveluihin. Toki niistä voi olla jotain iloa elämään, mutta mainokset eivät enää esittele myytäviä asioitaan eettisesti, vaan luovat mielikuvia, aivopesevät, tyrkyttävät ja vetoavat kateuteen. Harva mainos pysyy sillä linjalla, että mainostaa jotain konkreettisesti pysyen itse asiassa ilman ylilyöntejä tai etenkään ilman keinotekoisia ihmisiä tai ympäristöjä. Ehkä jotkut kauppojen ruokamainokset ovat vielä pysyneet jotenkin asiassa, koska niissä on ruokaa, ehkä tavallisia ihmisiä ja harvemmin itseään tyrkyttäviä julkkismalleja tekemässä kateellisuuden tunnetta siitä, miten juuri he omistavat tällaisen lohifileen ja maitotölkin. Kiitos, että etiikka säilyy edes jossain.
Yksi tulevaisuuden kauhukuva on Tom Cruisen tähdittämästä tieteiselokuvasta Minority Report, jossa ihmisille kohdennetaan naaman eteen henkilökohtaisia ja pakollisia hologrammimainoksia, kun he kävelevät silmäskannereiden ohi. Näkemys on erittäin ahdistava, mutta rahan ja markkinavoimien pyörittäessä maailmaa tämä voi joskus olla jopa mahdollista.
Jos median kautta tulevan mainonnan voisi blokata suurimmilta osin tai täysin, voisin harkita jopa maksavani siitä hieman. Näin olen tehnyt jo puhelintarjonnan rajoituspalvelun kanssa, koska en halua saada markkinointipuheluita yksityiseen numerooni. Koen tällaisen suoramarkkinoinnin jopa tungettelevaksi. En ole hankkinut puhelinta, saati sitten tietokonetta, televisiota, lehtiä, musiikkia tai muutakaan siksi, että niiden kautta voisi syöttää minulle mainoksia. Mieleen alkaa jo hiipiä vaihtoehto, jossa mieluummin luopuisin kaikista medioista ja melkein jopa puhelimestani, että saisin vain olla rauhassa ja elää elämääni onnellisena ilman turhaa materiaalia.
Kun vielä odotan, millaisia mahdollisuuksia mainontaa on sivuuttaa tulevaisuudessa, teen ainakin sen, mitä yksittäinen ihminen asialle kykenee. Kun jokin mainos hyökkää silmilleni, en katso sitä. Vaimennan TV:n mainoskatkot. Kun jokin seksikäs yli-ihminen brassailee mainoksessa, miellän hänet leuhkaksi ja ilkeäksi. Kun joku muusikko esittelee minulle enemmän fantasiaa ja kroppaansa kuin musiikkiaan, laitan hänet mustalle listalle. Jos mainos vetoaa tunteisiini ja minun pitäisi olla kateellinen, päätän pysyä tuotteesta mahdollisimman kaukana ja asetan brändin pannaan.
Kohta joku kysyy, mitä sitten voi edes ostaa. Tietenkin saa ostaa mitä vain. Mutta omassa ideologiassani perustan ostopäätökseni siihen, mitä koen ihan oikeasti tarvitsevani. En tarvitse jonkin tuotteen tai palvelun hankkimiseen mielikuvia, jotka eivät edes kerro mitään todellista tuotteen tai palvelun laadusta. Mieluummin pyrin vaikkapa selvittämään eri ihmisten mielipiteitä ja kokemuksia niistä.
Tulen varmasti tekemään ostopäätöksiä hieman myös mielikuvan perusteella, olenhan mielikuvia luonut jo koko elämäni ajan. Mutta ostopäätökseni teen silloin sen perusteella, miten maanläheisen kuvan kauppa, tuote, palvelu, brändi tai artisti antavat. Jos kuva on sellainen, että tavallinenkin ihminen voi finnit naamassa ja tuulipuku päällä olla ostajana, niin hyvä. Jos kuntosalille kelpaa myös vatsakkaampi ihminen ilman tiukkoja trikoita, niin hyvä. Jos laulaja pitää jalat maassa ja keskittyy musiikkiin itsensä brändäämisen sijaan, niin hyvä. Ostopäätöksiä saattaa sittenkin syntyä myös mielikuvan perusteella. Siinä voivat mainostoimistot ja myyjät miettiä, voisiko tehdä uudenlaista mainoskonseptia, vai kannattaisiko peräti joskus jättää mainostamatta. Eräs miesten alusasufirma taisi jo lähteä hyvään suuntaan, kun he mainostivat, että heidän pöksyjään voi käyttää kaikki siitä huolimatta, onko vatsan kohdalla lihakset vai läskit. Itse en ostaisi tuotetta, jos se kohdennettaisiin vain toiselle.
Parempia aikoja odotellessa taistelen vastaan ja jatkan ostamattomuuspäätösten tekemistä.
Kommentit
Lähetä kommentti