Avoin Soturi

Olipa kerran aamu. Sinä aamuna keski-ikäinen, mutta henkisesti nuorekas ja ananaskampauksinen henkilö, kippasi myslit kulhoon ja oikaisi painotuotteen ruokapöydälle. Eipä aikaakaan, kun silmiin osui ensimmäinen eroottisesti tuijottava nuori neito. Kyseessä ei ollut treffipalsta, vaikka moni keski-ikäinen voisi varmaan moisesta haaveilla. Kyseessä oli mainos. Vastaavia mainoksia on viime aikoina ollut pilvin pimein, eikä niiltä voi välttyä enää juuri ollenkaan. Mutta sen sijaan, että kyseessä olisi vain alusvaatemainokset, himokkaita ilmeitä alkaa olla jo lähes kaikissa mainoksissa. Aina ei ihminen ymmärrä, mitä tekoa mallien ilmeillä ja olemuksilla on edes lopullisen mainostettavan tuotteen kanssa. Eräs tyrkyn oloisia ihmisiä brändäävä taho on musiikkibisnes. Brändääminen on jo monelle tuttu sana viime ajoilta. Puhutaan, että tietyille julkisuuden henkilöille luodaan tarkoituksella tietynlaista brändiä, eli mielikuvaa, olemusta ja ikään kuin tavaramerkkiä. Onhan artisteja ja yhtye

Tuskin kovin moni on välttynyt huomioimasta, kuka Suomea edustaa Euroviisuissa tänä vuonna. Itse huomasin asian jo julkistamispäivän uutisista, mutta sen jälkeen mainostulva tykitti sen verran syötteitä aiheesta, että piti jo melkein silmiä siristellä. Edustajavalinta oli varmasti monelle yllätys. Itse koin yllätyksen positiiviseksi. Ihan vaan siksi, että se oli yllätys. Nykyinen systeemi, jolla Suomen Euroviisuedustaja valitaan, jakaa mielipiteitä. Itsekin olin ensin melko kriittinen sitä kohtaan, ettei edustuspaikasta järjestetä karsintoja. Toisaalta valmiiksi valittu esiintyjä on siinä mielessä hyvä, että valinta perustuu enemmän asiantuntevuuteen. Esiintyjäksi voidaan saada varmemmin sellainen artisti, jolla on kokemusta, rahkeita, aineistoa tai vastaavaa, jotta menestystä voitaisiin tavoitella. Toisaalta kun on vuosien varrella nähty Euroviisuja, eivät minkäänlaiset todennäköisyydet taida pelata roolia kilpailussa. Pisteiden jako on aina yhtä satunnaista, mitä nyt tietyt maat

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo