Siirry pääsisältöön

Taistelijan kalja

Onko pahasta, jos joskus suu napsaa ja haluaa ottaa kaljan? Tai ehkä parikin? Usein, jos puhuu ääneen halusta ottaa huurteisen, se on jollain tavalla latauksen tai jännitteen omaava aihe. Ne, jotka tuon lausahduksen kuulevat, reagoivat siihen aina jollakin tavalla. Aihe voi olla mieluinen ja kuulija voi välittömästi yhtyä mielipiteeseen myötäillen sitä. Tai ehkä aihe synnyttää vastakkaisen reaktion, eikä siitä löydy mitään positiivista. Tätä jälkimmäistä reaktiota haluan tuumia tarkemmin. Mutta ensin lyhyesti positiiviseen näkemykseen.

Jos joku sanoo ääneen haluavansa oluen, sanoja on yleensä mies. Oma arvioni on, että yleensä tuo mies haluaa ottaa oluen siksi, että hänellä on tarve päästä rentoutumaan ja jättämään stressaavat asiat hetkeksi pois elämästään. Olut rentouttaa ja saa mielen huolettomammaksi. Toki se myös päihdyttää ja runsaasti nautittuna vie liikaakin tolkkua pois. Mutta kohtuullisesti nautittuna olut on miehelle muutakin, kuin tuoppi alkoholia kehoon. Se on irtiotto. Rentoutumishetki. Huokaisun paikka. Tuumintatauko. Pään tuuletus. Tai jotain näitä vastaavaa. Ehkä jopa eräänlainen mindfullness-meditaatio.


Olut. Hyvä vai huono asia? Vai ikuinen mielipiteiden jakaja?


Kalja, olut, bisse, keppana, keimo, kepardi, olunen, huurteinen, ohrapirtelö, nestepuuro, ööli... Ja varmasti joku jäi mainitsematta. Rakkalla ystävällä on monta nimeä. Tuon toverin kanssa moni mies on jutellut pois harteiltaan useita sellaisia taakkoja, joita ei voisi muille vuodattaa. Olut ei juuri juttele takaisin, mutta kuuntelee oikein hyvin. Se voi olla parhaimmillaan kuin alkeellinen psykoterapeutti, joka ei suoraan neuvo asioita, mutta jolle mies voi kertoa kaiken mahdollisen ja oivaltaa samalla itse ratkaisuja asioihin.

Toisaalta olut voi olla kovien kuorien murtajana silloin, jos sitä ottaa yhdessä hyvän ystävän kanssa. Tuolloin olut on se, joka rohkaisee miestä jättämään arjen äijäroolin, lyö kädellä olkapäälle ja sanoo, että hyvä ystävä on vieressä ja auttaa. Miesten maailmassa on edelleen kummastuttavan usein tätä ilmiötä, jossa tarvitaan olut rohkaisemaan siihen, että voi avautua jostain herkästä ja tärkeästä asiasta muille. Itse asiassa eräs oma kokemukseni oli juuri tällainen. Tutustuin vasta sinä iltana erääseen jo vuosia tietämääni henkilöön, kun olimme päätyneet kerrankin työmaailman ulkopuolella samaan paikkaan ottamaan olutta. Vaati noin kuusi olutta, että tuo henkilö raotti historiastaan sellaisia asioita, jotka olivat hänelle tärkeitä ja tunteikkaita. Kiitos oluen, hän sai ravistettua isoja apinoita pois selästään.

Aina voisimme edellä olevan esimerkin pohjalta pohtia sitäkin, millainen on miehen rooli nykymaailmassa ja Suomessa ja miksi miehet edelleen patoavat paljon tunteitaan. Olut on kuitenkin ollut tässä suhteessa monen miehen lääke. Ilman sitä patoumat saattaisivat kasautua mielen päälle pahemmin.

Liekö Suomessa edelleen jokin perintö menneisyyden tarinoista, joiden kautta alkoholi on mielletty pelottavaksi peikoksi. En yhtään tiedä, millä tavalla alkoholista esimerkiksi kerrotaan nykyään lapsille. Kun olin itse pieni, aikuiset talossa ottivat säännöllisesti ilta- tai saunaoluset. En koskaan nähnyt yksien oluiden tekevän heille mitään huonoa. Joskus aikuiset istuivat iltaa tuttujen kanssa ja olutta meni jokunen pullo. Silloinkin olut oli lapsen silmissä ihan kelvollinen juttu, koska aikuisista tuli vain iloisempia ja rentoutuneempia. Tästä huolimatta lapsen mieli ei koskaan himoinnut maistaa olutta. Se oli aikuisten juttu. Karkki oli lasten juttu ja paljon kiinnostavampi.

Olinkin iloinen siitä, millaisen olutkasvatuksen aikanaan sain. Se oli hyvin neutraali. Olut ja alkoholi olivat aikuisten asia, mutta selväksi tehtiin, että ne eivät olleet koskaan tabu, eikä oikeissä käsissä mitenkään huono asia.

Tämän tarinan muistin muutamassa sekunnissa sillä hetkellä, kun eräs ala-asteikäinen aikanaan katsoi minun korkkaavan saunan jälkeen oluttölkin. Heti, kun marsu oli aivastanut, lapsi virkkoi, että olut on hyi ja se on paha juttu. Jäin olueni kanssa muistelemaan omaa lapsuuttani ja mietin, miksi tuo mallaspirtelö olisi ollut paha juttu. Mistä lapselle oli tullut tuo mielikuva?

Toki tiedostan, että olut ei ole aina vain hyvästä. Joskus olut ei saa aikaan toivottuja tuloksia, vaan sen nauttija saattaa tehdä erittäin huonoja ja dramaattisia ratkaisuja. Olut ei saisi koskaan olla rohkaisijana typeriin, laittomiin tai kauheisiin tekoihin. Näitäkin tapauksia on, valitettavankin paljon.

Aina olut ei kuitenkaan johda mainittavan negatiivisiin asioihin. Mutta joillekin olut voi olla kuin rähinäviinaa, eli kipinä toisten haastamiseen ja oman aggressiivisuuden purkamiseen syyttömiinkin ihmisiin. Oluen ei koskaan pitäisi liittyä mihinkään sellaiseen, missä huolet puretaan ulos ikävin toimin. Sen pitäisi liittyä aina siihen, miten huolet puretaan mielestä hyvällä tavalla: Avautumalla, puhumalla, ajattelemalla tai pohtimalla positiivisia ratkaisuja.

Puolustan silti oluen merkitystä. Oikein nautittuna ja oikeissa käsissä olut on merkittävä keksintö. Voisimme ehkä pohtia sitä, voisimmeko elää ilman olutta tai alkoholia. Se ei ole missään nimessä huono ratkaisu, jos koko elämänsä pärjää ilman alkoholijuomia. Mutta jos joku haluaa silloin tällöin ottaa kaljan ja sanoo sen ääneen, ei häntä pidä paheksua. Kyseessä on hyvä juoma, joka parhaillaan antaa kulauttajalleen uutta pontta huomiseen.

Kun joku sanoo joskus, että kylläpä kalja maistuisi, suo se hänelle. Se voi olla hänelle hyvin positiivinen, aistikas, helpottava ja palkitseva asia. Oikea taistelijan kalja.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Myös naisilla ja medialla on osuus naisvihan kitkemisessä

 Ilta-Sanomissa oli juttu misogyniasta ja incel-ilmiöstä (1). Tämä oli ensimmäinen kerta, kun luin aiheesta. Aihepiiristä lienee ollut juttuja ennenkin, mutta itse en ollut lukenut yhtä valistavaa näkökulmaa ennen tätä. Jutussa esiteltiin paitsi termien merkitys, eli naisviha ja vasten tahtoaan tapahtuva selibaatti, myös ilmiöön ajavia syitä, miesten vaiettuja ongelmia ja eräs henkilökuva aiheen kierteeseen joutumisesta ja sieltä pois pääsemisestä. Aihepiirin juttuja saisi olla enemmän ja etenkin valistavassa muodossa, sillä uskon niiden kiinnostavan monia. Etenkin niitä miehiä, jotka eivät halua joutua kyseisen maailman synkkyyteen, vaikka jotkut tekijät heitä siihen ajaisivatkin. Aihe herättää varmasti tunteita. Katkeroituneet miehet tuskin laskevat aseitaan valistuneenkaan jutun lukiessaan, mutta vain tämänkaltaiset asialliset jutut lähestyvät aihekokonaisuutta niin, että aiheeseen voidaan pureutua ilmiötä ymmärtäen, faktoihin nojaten ja jopa suoden puheenvuoroja kohteena olevil...

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo...

SETA vai SUTA - Voiko sateenkaariyhteisö olla ennakkoluuloinen ja syrjivä?

 Tulisiko seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen asioita ajavan järjestön, SETA:n (SEksuaalisuus-TAsa-arvo), muuttaa nimensä sen ajamia asioita kuvaavammaksi, muotoon SUTA (SUkupuoliin liittyvät seksuaaliasiat ja TAsa-arvo)? Otan väitteen esille, sillä SETA:n agendaan kuuluvissa seksuaalivähemmistöasioissa on yhdistävänä tekijänä nimenomaan sukupuolikokemukseen tai sukupuolesta kiinnostumiseen liittyvät tekijät. Vain aseksuaalisuus tekee tässä poikkeuksen. Aseksuaalisuus nousi SETA:n agendaan muutama vuosi sitten. Koin tämän hienoksi ja tervetulleeksi asiaksi. Kun kysyin asian taustaa eräältä henkilöltä, hän totesi, että SETA.ssa jotkut itsekin ihmettelivät aiheen nousua SETA:n asialistoille. Ilmeisesti SETA:n sisällä oli kuitenkin tahtoa saada aseksuaalisuus mukaan valistukseen. Ja onhan siinä toki kyse seksuaalisuudesta. Sen sijaan kinkyydestä ei ole edelleenkään puhuttu. HLBTIQA+ on tuttu matemaattinen kaava. Sen piilevä osa on se, että kaava on hyvä, kunhan K erotetaan selvästi k...