Siirry pääsisältöön

Mihin me enää tarvitsemme miestä?

Eräänä päivänä työpaikallani kuuloaistini takertui kollegoideni keskusteluun, jossa puhuttiin arvioista ja ilmiöistä, mitä lähitulevaisuus voisi tuoda tullessaan. Keskustelussa otettiin esille muistaakseni melko "perinteisiä" tulevaisuuden näkymiä, kuten talouteen ja työnteon tapoihin liittyviä seikkoja. Siinä vaiheessa säpsähdin, kun eräs henkilö arvioi, että tulevaisuudessa miehistä tulee turhia. Se oli varmasti vain yksi villi heitto muiden joukossa, mutta siihen tartuttiin ja sitä pohdittiin.


Mikä on miesten rooli tulevaisuudessa? Ovatko miehet edelleen herrakerhoissa pönöttäviä porsaita, rikotaanko kaavoja ja sallitaan miesten feminiinisyys, vai tuleeko miehistä lopulta täysin turhia? Entä kokevatko naiset tarvitsevansa miehiä?

Tosiaan, mikä on miehen rooli tulevaisuudessa? Menneisyydessä mies oli voimakas hahmo, joka hankki elannon ja suojeli läheisiään. Tätä rooliahan on rikottu jo hyvän aikaa modernissa maailmassa. Tasa-arvoa on ajettu uutterasti ja naisille on pyritty luomaan samoja mahdollisuuksia työelämässä ja erilaisissa rooleissa, kuin miehillekin kautta aikojen. Nykyään myös nainen voi olla urakeskeinen, menestyvä, voimakas ja suojeleva hahmo. Ja se on mielestäni hienoa. Toivon, että tasa-arvoasioita ajetaan edelleen epäkohtien poistamiseksi.

Olen usein pohtinut sitä, ajetaanko tasa-arvolla vain naisten tasa-arvoistamista miesten suhteen. Samalla, kun perinteistä herrakerhomaailmaa koitetaan murentaa, ei ehkä huomioida sitä, että myös miesten saralla voidaan kaivata tasa-arvoa. Etenkin roolien suhteen voisi toivoa voimakasta vapauttamista. Siinä missä nainen saa nykyään olla maskuliininen, eli voimakas, urakeskeinen ja suojeleva, mies ei saa lähellekään niin paljon hyväksyntää, jos hän on heikompi, tunteellinen ja hellyyttä kaipaava. Heikkous, ulkonäöllinen näyttävyys, herkkyys, tunteellisuus ja vastaavat feminiiniset piirteet katsotaan miehille kuulumattomiksi aiheiksi, joista puhuminen ei ole ehkä tabu, mutta mitään suurempaa työtä näiden tasa-arvon ajamiseksi en ole juuri huomannut.

Siinä missä feminiinistä miestä katsotaan nyreästi miesporukoissa, häntä saatetaan katsoa nyreästi myös naisten keskuudessa. Naiset ovat usein miehiä hyväksyvämpiä erilaisuudelle, mutta se ei ole täysin kirjoitettua. Naiset saattavat kaikesta voimaannutusilmiöstä huolimatta etsiä itselleen lopulta niinsanottua "alfakumppania" ja hylätä heikon miehen huonona vaihtoehtona. Tai ehkä naiset haluavat tasa-arvoisen mahdollisuuden "miesten maailmassa", mutta eivät halua miehiä perinteiselle naisten tontille?

Vatulointi näiden asioiden kanssa voisi olla lopulta turhaakin, koska maailmassa on niin paljon erilaisia ihmisiä ja kulttuureita. Kaikenlaisille ihmisille löytyisi varmasti maailmassa sijansa, mutta kyse on siitä, missä päin maailmaa ja millaisessa kulttuurissa ihmiset elävät. Siinä missä yllä pohtimani tasa-arvoasiat ja miesten ja naisten erot tulevat kyseeseen Suomessa, niitä ei todennäköisesti tarvitsisi miettiä tippaakaan Berliinissä. Toisaalta taas noita asioita ei saisi miettiä metriäkään arabimaissa, joissa roolijako on erittäin voimakas. Siksi "paikallinen vatulointi" on ihan paikallaan.

No mihin miestä tarvitaan tulevaisuuden Suomessa? Tai vapaissa länsimaissa? Se oli ihan kiinnostava kysymys. Tartuin siihen uudestaan nyt myöhemmin, kun huomasin Iltasanomissa perinteiseen tyyliin provosoivan, mutta ajatuksiakin sisältävän, artikkelin (1). Sen ohessa on seuraava sutkautus:

"Shirly Karvinen haluaa sanoa, että nainen ei tarvitse miestä mahdollistamaan itselleen kivoja asioita."

Tämän lauseen saa helposti irrotettua siitä yhteydestä, mihin se on tarkoitettu. Allekirjoitan tuon lauseen asiayhteydessään ja olen siitä samaa mieltä. On todella pölyttynyttä ajatella niin, etteikö nainen voisi pärjätä omillaan tai ostaa itselleen jotain kivaa ihan itse, ilman miestä. Toinen lainaus tarkentaakin asiaa:

"On uskomatonta, että edelleen vuonna 2020 jotkut ajattelee, että kaikki kivat asiat joita naisella on; oli ne lomareissuja, vaatteita, laukkuja, MITÄ IKINÄ. Lähtökohtainen oletus on se, että ne on jonkun miehen ansiosta, Shirly kirjoittaa."

Juuri näin. Mutta takerruin silti ensimmäiseen lainaukseen. Siihen, miten sen voi ymmärtää. Että mihin naiset edes tarvitsevat miehiä? Hyvin moni media, taho ja naispuolinen yksityishenkilö viestittää sellaista sanomaa, että naiset ovat pop, he ansaitsevat paikkansa kaikilla foorumeilla ja saavat olla kaikissa erilaisissa rooleissa, ilman rajoituksia. Miehet ovat usein turha ylimääräinen riesa.

Miehet taas tarvitsevat naisia. Osa kieltää tämän, mutta kyllä pääosa miesten päässä sijaitsevan makaronilaatikon sopukoista on kyllästetty naisiin liittyvistä ajatuksista. Useimpia naiset ihastuttavat, joitakin jopa vihastuttavat. Mutta harvassa on miehet, joilla eivät naiset pyörisi jotenkin ajatuksissaan.

Palataan työpaikallani kuulemaani keskusteluun. Siinä mentiin sellaiseenkin näkökulmaan, että miestä tarvitaan naisten maailmassa lähinnä lasten tekemiseen. Siksi tulevaisuudenkuvana pohdittiinkin, että jos lasten saaminen voi olla mahdollista jonain päivänä ilman miehiäkin, niin mitä miehillä enää sen jälkeen tehdään? Perinteistä raavautta ja voimakkuutta ei enää tarvita, kuin ennen. Ja jos tarvitaan, löytyyhän niitä ominaisuuksia naisiltakin.

Herraskerhoja romutetaan, vahvat miehet halutaan maan tasalle, heikkoja miehiä ei ihailla. Maskuliinisuus ei ole muodissa. Feminiinisille miehille ei ole tilaa sen kummemmin pertinteisessä miesten, kuin naistenkaan maailmassa. Näin ollen miehen rooli alkaa surkastua. Onhan ajatuksenjuoksu tässä yhteydessä viety hyvin pitkälle. Ehkä tasa-arvoa ei koskaan saada aikaan riittävissä määrin ja miehet pyörittävät maailmaa jatkossakin samalla, kun naiset ovat heidän "palkintovaimojaan". Mutta voisi tilanne kääntyä niinkin, että naiset saisivat joskus päättää, haluavatko he pitää "palkintosulhasiaan" tai "toyboy-kumppaneitaan" elämissään. Ja haluaisivatko he elää elämänsä ja saada lapsensa täysin ilman miehiä.

Vain aika näyttää, jääkö mies turhaksi. Eikä tässä päästy vielä siihen asti, jos valtaosasta ihmisistä olisikin muunsukupuolisia. Tai jos robotit ottavat vallan ja ihminen jää turhaksi. Vain aika näyttää.

Villejä visioita, mutta hyvin kiinnostavia. Kornahtavana kevennyksenä on sanottava, että tätä pohdintaa käytiin vain miesten porukassa. Minusta voisi olla kutkuttavaa käydä tätä pohdintaa naistenkin kanssa. Kuinkahan moni mies uskaltaisi kuunnella naisten ajatuksia aiheesta?

***

PS: Loppukappaleiksi on sanottava aiheesta irroten, että itseäni huvittaa melko paljon, että iltapäivälehtemme ovat nykyään naisten voimaannuttamislehtiä. Niissä miesten tekoja ja statusta saa kritisoida melko painokkaasti, mutta vain naisista kirjoitetaan kevyitä juttuja flirttailevien kuvien saattelemina. Eikö sekin ole aika vanhakantaista ja sortavaa, että naiset kekkuloivat viettelevissä kuvissa katsojia miellyttääkseen? Onko miesten rooli jäädä sivuun kivasta ja kevyestä ja ottaa vain niskoilleen kaikki taakka ja kritiikki?

Harvemmin olen nähnyt kirjoituksia, joissa mies "napauttaa" takaisin naisille jostain asiasta. Miksi mies ei saisi kritisoida naisia, jos elämme tasa-arvon aikaa? Toki on myös todennäköistä, että naiset eivät kritisoi miehiä niin paljon, kuin miehet naisia. Tietynlainen tasa-arvon ajaminen onkin varmasti paikallaan, mutta siinä tapauksessa miestenkin pitäisi päästä viikonloppunumeroiden kansiin, kevyisiin kuulumisten kyselyihin sekä voimaannuttamistarinoihin. Maailmassa on monia herkkiä miehiä, jotka eivät perusta perinteisestä roolijaosta, mutta saavat silti jatkuvasti kantaa sen taakkaa niskassaan. Koska he mahtavat päästä "napauttelemaan" heitä vaivaavista asioista valtamedioihin? Kas siinä "napautus" vastapalloon.

------
Viitteet:
1) Shirly Karvisen hassuttelu merkkilaukun kanssa sai aikaan törkykommenttien tulvan – radiojuontaja ei jäänyt sanattomaksi: ”Meillä naisilla on oikeat lompakot”   https://www.is.fi/viihde/art-2000006506807.html

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Blogin avaussanat

Ruokareseptejä? Treenivinkkejä? Ihania vaatteita? Elämysmatkakohteita? Jos etsit näitä, löysit väärään paikkaan. Tässä blogissa painopiste on yhteiskuntaa ja yleistä elämää pohtivissa kolumneissa ja ajankohtaisissa asioissa. Näkökulman sinulle antaa Avoin Soturi - Täysin yksilöllinen tavis, puolikonservatiivinen osaliberaali, sotatieteiden maisteri, uusioperheen isä ja tyyppi, joka ei halua jättää keskusteluja pelkkiin kahvipöytiin. Blogin nimi ei merkitse tiettyä teemaa, vaan on valikoitunut nimeksi, koska kyseessä on hieno anagrammi. Blogissa pohdiskellaan laajasti eri aihepiirejä.  Blogin sisältö koostuu kolumnien tyylisistä teksteistä, joissa otan kantaa ajankohtaisiin asioihin sekä pohdiskelen yleisiä elämiseen liittyviä asioita. Kyseessä on blogi, jota kirjoitan yksityishenkilönä. Olen pitkään pohtinut mahdollisuuksiani päästä kirjoittamaan kolumneja eri aiheista joihinkin julkaisuihin tai kanaviin. Olen saanut aiemmin mahdollisuuksia kirjoittaa asiantuntija-artikkeleita muuta

Kinkyys on paheksuttu tabu, vaikka siinä harvoin on kyse kovin pahoista asioista

Kinkyys on aihe, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kyseessä on ihmisen seksuaalisuuteen liittyvä termi, jolla tarkoitetaan jotain sellaista seksuaalista aihetta, jota valtaosa ihmisistä voi pitää outona tai poikkeavana. Kinkyydelle löytyy toki muitakin määritelmiä, mutta oma määritelmäni on puhua ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, joka ei liity sukupuoliasioihin, vaan ihmisen muuhun seksuaalisuuteen. Itse puhun kinkyydestä silloin, kun kyseeseen tulevat etenkin fetisismi tai BDSM. Fetisismi on viehtymystä joihinkin asioihin, jotka tuottavat fetisistille mielihyvää. Monen ihmisen ennakkoluuloinen mielikuva voisi olla se, että fetisisti saa aina seksuaalisia viboja todella oudoista asioista. Itse pidän ensimmäisestä lauseesta, eli viehtymyksestä ja mielihyvästä. Fetissit eivät nimittäin aina liity seksiin. Yleensä fetissillä on kyllä kytky ihmisen seksuaaliseen kokemukseen, mutta itse näen fetissit kokonaisvaltaisempana asiana. Fetisseistä voi saada mielihyvää esimerkiksi hyvi

Toksinen feminiinisyys

Toksista maskuliinisuutta halutaan karsia ja on hyvä, että aihetta tutkitaan. Mutta vähemmälle huomiolle jää se, onko naisten parissa jotain toksista, joka tulisi myös karsia. Miesten pitäisi kai ottaa enemmän mallia naisten elämästä, mutta onko nykymaailman naisten elämä tervettä verrattuna miehiin? Näin myydään naiskuvaa kansalle? Tulee ostaa kosmetiikkaa ja ehosteita, että voi näyttää huippumallilta, viettelevältä ja itsevarmalta? Että voi esiintyä kameralle ja jakaa kuviaan muiden tykättäväksi? Entä miksi ehosteita mainostetaan niin, että kaksi naista ovat lähes intiimisti kosketuksissa? Onko tässä kyseessä toksista feminiinisyyttä, eli huonoa naiskuvaa? Kun katson ympärilleni, näen luonnottomia naisten kuvia kaikissa lehdissä ja mainoksissa. Näen kaupungilla ja mediassa erittäin huoliteltuja ja laittautuneita naisia, jotka vaikuttavat kilpailevan siitä, kuka on kaikkein kaunein. Hyvin monella naisella on yllään jotain huomiota herättävää, vähintään ne piukat leggingsit, jo