Nyt koronaepidemian jyllätessä otsikot ovat olleet aivan tarpeeksi kyllästettyjä siihen liittyvistä uutisista. Ajattelin ensin välttää koskemasta koko aiheeseen tikullakaan, mutta ehkä voisin kirjoittaa hieman asian vierestä. Sen sijaan, että vatuloisimme jatkuvasti siitä, onko COVID19 lähtöisin jonkun syömästä lepakosta tai kaatuuko maailman talous ja selviävätkö sen seuraamasta apokalypsista vain superrikkaat bunkkereihinsa vetäytyvät amerikkalaiset viihdestarat, voisimme mietiskellä ihan tavallisen pulliaisen valmiutta ja varautumista.
Me elämme Suomessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä, että tietyt tärkeimmät asiat toimivat yhteiskunnassamme niin, että apua ja tukea on saatavilla erilaisiin tilanteisiin ja ettei tavallisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan lakien, etiikan tai peruspalveluiden toimivuudesta. Sen lisäksi Suomessa menee siinäkin suhteessa aika rapeasti, että olemme melko vapaa ja itsenäinen valtio, kansalla on paljon vapautta olla omanlaistaan hiihtelijää ja siltikin meillä on aivan loistavat suhteet eri ulkovaltojen kanssa niin lännen, kuin idänkin suuntaan. Vaikka me aina marmatamme jostain vinossa olevista asioista, niin onhan meillä asiat kuitenkin todella hyvin.
Vapaahkossa hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen on lopulta melko huoletonta. Toki yhteiskunnassa on aina jotain hiomisen varaa niin koko kansaa koskevissa asioissa, kuin yksilötasallakin, eli täydellisyyteen ei koskaan päästä. Mutta jos pureudumme yleiseen tasoon ja siihen, että meillä on järjestelmällistä ja rehellistä toimintaa, voi tavallinen kansalainen elää päivästä toiseen melko hyvin niin, ettei hänen tarvitse olla huolissaan tietyistä isoista asioista. Hän voi luottaa siihen, että systeemin osat toimivat.
Sitten tulemmekin siihen, että hyvinvointia seuraa tietynlainen huolettomuus. On todella hienoa, ettei ihmisen tarvitse olla aina kaikesta huolissaan tai huolehtia enemmästä, kuin yhdelle ihmiselle on sopiva kuorma. Silti kyseenalaistan liiallisen tuudittautumisen jatkuvaan hyvinvointiin. Joskus nimittäin voi käydä niin, että jokin hyvinvointiyhteiskunnan osa ei toimikaan odotetulla tavalla. Kyseeseen voi tulla jokin viranomainen, jokin palvelu, talousasiat tai muu koko kansaa koskeva ilmiö. Tällä kertaa asia konkretisoitui pandemiana. COVID19 alensi meidän hyvinvointiamme.
Suomi saa plussaa siitäkin, että meillä on olemassa varautumissuunnitelmat erilaisiin mahdollisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin. Myös laajamittaiseen pandemiaan oli olemassa suunnitelma. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että kansan ei tarvitse olla huolissaan näin suuresta asiasta koko yhteiskuntaa koskien. Yhteiskunta ja sen viranomaiset tietävät, mitä heidän tulee tehdä. Mutta yksilötasan vastuu ei siitä poistu. Yksilöille jää edelleen vastuu kantaa oma vastuunsa ja toimia järkevästi poikkeustilanteessa.
Saimmekin keväällä 2020 lukea uutisia siitä, kuinka kansa meni paniikkiin, kun valtion johto aloitti rajoitustoimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Suosituksista viis veisattiin, kun lähdettiin hamstraamaan kaupasta kotivaraa "minäminäminä"-periaatteella, muista välittämättä. Liikennettä rajoitettaessa lähdettiin posottamaan pitkin valtakuntaa. Kaikenlaista höntyilyä harrastettiin, mutta yksilöiden vastuuta ei kaikkialla kannettu. Toki suuri osa kansasta on kantanut vastuunsa mallikkaasti, mutta suurella osalla on jäänyt paljon parantamisen varaa.
Siitä on jo puhuttu, että rajoituksia ja suosituksia tulee noudattaa. Mutta haluaisin muistuttaa myös siitä, että terve yksilöllinen varautuminen jo normaalioloissa mahdollista poikkeustilannetta varten on ehdottoman hyvä asia. Koskaan emme tiedä, milloin uusi poikkeustila tai kriisi voi tulla koskettamaan yhteiskuntaamme. Silloin kaikkein suurin vaikutus vastauksestamme kriisiin lähtee kansan sitoutumisesta vastuuseensa.
Omat nostoni yksilön varautumiseen ovat seuraavat:
- Pysy nyt hyvänen aika rauhallisena! Jos alat hätäillä, siitä seuraa vain asioiden huonommaksi menemistä ja pakokauhua muidenkin keskuudessa. Kuten huomasit, tässäkin meneillään olevassa kriisissä asiat ovat hoituneet melko mallikkaasti, eikä yhteiskuntamme ole juurikaan kärsinyt, saati sitten kaatunut kokonaan. Ruokaa saa kaupoista entiseen malliin ja vettä tulee hanasta. Lämmintäkin on kotona. Mikä hätä sinulla on?
- Luota valtion johtoon, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Noudata annettuja ohjeita ja kanna oma kortesi kekoon tekemällä oma osuutesi yhteisen hyvinvoinnin eteen.
- Sen sijaan, että ajattelisit vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi, katso ympärillesi ja yritä auttaa muitakin. Helpoin keino tässä on se, ettet itsekkäästi haali kaikkea itsellesi, vaan osaat ottaa muut huomioon. Toki jokainen meistä on oman onnensa seppä, mutta jotain pientä voi yrittää tehdä. Itsekin olen toki saanut edelleen ostettua kaupasta ruokaa kaappeihini ja saanut nauttia jopa pientä luksusta välipaloina, mutta ei se ole talouttani kaatanut, vaikka lisätulojen ehdyttyä työmaalta olen silti tukenut muutamaa ihmistä taloudellisesti tai talous- ja ruokatavaroin.
- Pidä kotivaraa jo ennen kriisiä! Osta kaappeihisi pikkuhiljaa muutamia säilykkeitä ja kuivaruokia, jotka säilyvät pitkään. Osta myös pari tyhjää vesikanisteria varastoon ja pidä ne puhtaina. Lähdevettä saa kaupoista isoina kanistereina ja ne säilyvät pari vuotta varastossa. Näiden lisäksi kannattaa myös tarkistaa, että kotona on mm paristoja ja muita kriittisiä tarvikkeita. Kannattaa tutustua kotivarasta tehtyihin listoihin netin kautta. Kun olet hommannut kotivaran jo ennen mahdollista poikkeustilannetta, olet jo kuivilla, eikä tarvitse lähteä panikoimaan siitäkään.
- ...ja edellisen lisäksi huomioi: Vaikka sinulla ei olisi kotivaraa, voit olla erittäin varma siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme huolehtii sinulle sellaista kriisin sattuessa. Vesijakeluun, ruoka-asioihin yms on kyllä varauduttu!
On ihan hyvä, ettei kansan tarvitse olla huolissaan. Silti oma valmius poikkeuksiin ja kriiseihin on hyvä säilyttää. Kannattaa siksi pyrkiä elämään toki huolettoman oloisesti, mutta hieman mahdollisia huolia miettien. Ennemmin niin, kuin täydessä huolettomuuskuplassa, joka poksahtaa pienemmässäkin kriisissä.
Tärkeintä on kuitenkin edelleen se rauhallisuus. Ei kannata elää kuplassa siinäkään, että minään päivänä ei tulisi eteen minkäänlaista huolta. Vaikka pinkin värisessä lalla laa-yksisarvismaailmassa onkin joskus muikeaa elää, kannattaa sen verran laskeutua joskus todellisuuteen, että varautuu mahdollisiin ikäviin poikkeuksiin myös omassa mielessään. Pienikin sisu ja sietokyky ovat mahdollisissa kriiseissä kullanarvoisia selviytymiskeinoja.
Me elämme Suomessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä, että tietyt tärkeimmät asiat toimivat yhteiskunnassamme niin, että apua ja tukea on saatavilla erilaisiin tilanteisiin ja ettei tavallisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan lakien, etiikan tai peruspalveluiden toimivuudesta. Sen lisäksi Suomessa menee siinäkin suhteessa aika rapeasti, että olemme melko vapaa ja itsenäinen valtio, kansalla on paljon vapautta olla omanlaistaan hiihtelijää ja siltikin meillä on aivan loistavat suhteet eri ulkovaltojen kanssa niin lännen, kuin idänkin suuntaan. Vaikka me aina marmatamme jostain vinossa olevista asioista, niin onhan meillä asiat kuitenkin todella hyvin.
 |
| Rajavartiolaitoksen pelastusharjoitusnäytös Turussa vuonna 2010. Valmiutta ja varautumista harjoitellaan ja pidetään yllä jatkuvasti Suomessa eri viranomaisten toimesta. |
Vapaahkossa hyvinvointiyhteiskunnassa eläminen on lopulta melko huoletonta. Toki yhteiskunnassa on aina jotain hiomisen varaa niin koko kansaa koskevissa asioissa, kuin yksilötasallakin, eli täydellisyyteen ei koskaan päästä. Mutta jos pureudumme yleiseen tasoon ja siihen, että meillä on järjestelmällistä ja rehellistä toimintaa, voi tavallinen kansalainen elää päivästä toiseen melko hyvin niin, ettei hänen tarvitse olla huolissaan tietyistä isoista asioista. Hän voi luottaa siihen, että systeemin osat toimivat.
Sitten tulemmekin siihen, että hyvinvointia seuraa tietynlainen huolettomuus. On todella hienoa, ettei ihmisen tarvitse olla aina kaikesta huolissaan tai huolehtia enemmästä, kuin yhdelle ihmiselle on sopiva kuorma. Silti kyseenalaistan liiallisen tuudittautumisen jatkuvaan hyvinvointiin. Joskus nimittäin voi käydä niin, että jokin hyvinvointiyhteiskunnan osa ei toimikaan odotetulla tavalla. Kyseeseen voi tulla jokin viranomainen, jokin palvelu, talousasiat tai muu koko kansaa koskeva ilmiö. Tällä kertaa asia konkretisoitui pandemiana. COVID19 alensi meidän hyvinvointiamme.
Suomi saa plussaa siitäkin, että meillä on olemassa varautumissuunnitelmat erilaisiin mahdollisiin yhteiskunnan häiriötilanteisiin. Myös laajamittaiseen pandemiaan oli olemassa suunnitelma. Tämä on taas yksi esimerkki siitä, että kansan ei tarvitse olla huolissaan näin suuresta asiasta koko yhteiskuntaa koskien. Yhteiskunta ja sen viranomaiset tietävät, mitä heidän tulee tehdä. Mutta yksilötasan vastuu ei siitä poistu. Yksilöille jää edelleen vastuu kantaa oma vastuunsa ja toimia järkevästi poikkeustilanteessa.
Saimmekin keväällä 2020 lukea uutisia siitä, kuinka kansa meni paniikkiin, kun valtion johto aloitti rajoitustoimet viruksen leviämisen ehkäisemiseksi. Suosituksista viis veisattiin, kun lähdettiin hamstraamaan kaupasta kotivaraa "minäminäminä"-periaatteella, muista välittämättä. Liikennettä rajoitettaessa lähdettiin posottamaan pitkin valtakuntaa. Kaikenlaista höntyilyä harrastettiin, mutta yksilöiden vastuuta ei kaikkialla kannettu. Toki suuri osa kansasta on kantanut vastuunsa mallikkaasti, mutta suurella osalla on jäänyt paljon parantamisen varaa.
Siitä on jo puhuttu, että rajoituksia ja suosituksia tulee noudattaa. Mutta haluaisin muistuttaa myös siitä, että terve yksilöllinen varautuminen jo normaalioloissa mahdollista poikkeustilannetta varten on ehdottoman hyvä asia. Koskaan emme tiedä, milloin uusi poikkeustila tai kriisi voi tulla koskettamaan yhteiskuntaamme. Silloin kaikkein suurin vaikutus vastauksestamme kriisiin lähtee kansan sitoutumisesta vastuuseensa.
Omat nostoni yksilön varautumiseen ovat seuraavat:
- Pysy nyt hyvänen aika rauhallisena! Jos alat hätäillä, siitä seuraa vain asioiden huonommaksi menemistä ja pakokauhua muidenkin keskuudessa. Kuten huomasit, tässäkin meneillään olevassa kriisissä asiat ovat hoituneet melko mallikkaasti, eikä yhteiskuntamme ole juurikaan kärsinyt, saati sitten kaatunut kokonaan. Ruokaa saa kaupoista entiseen malliin ja vettä tulee hanasta. Lämmintäkin on kotona. Mikä hätä sinulla on?
- Luota valtion johtoon, viranomaisiin ja asiantuntijoihin. Noudata annettuja ohjeita ja kanna oma kortesi kekoon tekemällä oma osuutesi yhteisen hyvinvoinnin eteen.
- Sen sijaan, että ajattelisit vain itseäsi ja omaa hyvinvointiasi, katso ympärillesi ja yritä auttaa muitakin. Helpoin keino tässä on se, ettet itsekkäästi haali kaikkea itsellesi, vaan osaat ottaa muut huomioon. Toki jokainen meistä on oman onnensa seppä, mutta jotain pientä voi yrittää tehdä. Itsekin olen toki saanut edelleen ostettua kaupasta ruokaa kaappeihini ja saanut nauttia jopa pientä luksusta välipaloina, mutta ei se ole talouttani kaatanut, vaikka lisätulojen ehdyttyä työmaalta olen silti tukenut muutamaa ihmistä taloudellisesti tai talous- ja ruokatavaroin.
- Pidä kotivaraa jo ennen kriisiä! Osta kaappeihisi pikkuhiljaa muutamia säilykkeitä ja kuivaruokia, jotka säilyvät pitkään. Osta myös pari tyhjää vesikanisteria varastoon ja pidä ne puhtaina. Lähdevettä saa kaupoista isoina kanistereina ja ne säilyvät pari vuotta varastossa. Näiden lisäksi kannattaa myös tarkistaa, että kotona on mm paristoja ja muita kriittisiä tarvikkeita. Kannattaa tutustua kotivarasta tehtyihin listoihin netin kautta. Kun olet hommannut kotivaran jo ennen mahdollista poikkeustilannetta, olet jo kuivilla, eikä tarvitse lähteä panikoimaan siitäkään.
- ...ja edellisen lisäksi huomioi: Vaikka sinulla ei olisi kotivaraa, voit olla erittäin varma siitä, että hyvinvointiyhteiskuntamme huolehtii sinulle sellaista kriisin sattuessa. Vesijakeluun, ruoka-asioihin yms on kyllä varauduttu!
 |
| Kuvassa Merivoimien ohjusvene, joka suorittaa oman osansa Suomen kansan turvallisuuden eteen valvomalla merialuettamme ja merirajaamme. |
On ihan hyvä, ettei kansan tarvitse olla huolissaan. Silti oma valmius poikkeuksiin ja kriiseihin on hyvä säilyttää. Kannattaa siksi pyrkiä elämään toki huolettoman oloisesti, mutta hieman mahdollisia huolia miettien. Ennemmin niin, kuin täydessä huolettomuuskuplassa, joka poksahtaa pienemmässäkin kriisissä.
Tärkeintä on kuitenkin edelleen se rauhallisuus. Ei kannata elää kuplassa siinäkään, että minään päivänä ei tulisi eteen minkäänlaista huolta. Vaikka pinkin värisessä lalla laa-yksisarvismaailmassa onkin joskus muikeaa elää, kannattaa sen verran laskeutua joskus todellisuuteen, että varautuu mahdollisiin ikäviin poikkeuksiin myös omassa mielessään. Pienikin sisu ja sietokyky ovat mahdollisissa kriiseissä kullanarvoisia selviytymiskeinoja.
Kommentit
Lähetä kommentti