Kuvitellaan tilanne historiasta. Ihmisten esi-isät, olkoot sitten luolaihmisiä tai mitä tahansa apinoita, ovat varmaankin eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä keskenään. Mahdettiinko jo silloin tuijottaa naapuria, mikäli vaateutus poikkesi muista yhteisön jäsenistä? Että jos naapurilla olikin lanteellaan seepraa leopardin sijaan? Entä olikohan silloin jo keksitty se asia, että eri sukupuolten piti pukeutua ja ehostautua eri tavoin korostaakseen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään? Mitähän mahtoi tapahtua, jos joku kekkuloi alastomana?
Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään.
Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Muita parempia pyritään olemaan myös ehostautumisessa, elämäntavoissa, käytöstavoissa, kaikenlaisissa valinnoissa ja ties missä. Keinoilla ei tunnu sinällään olevan väliä, mutta aina ihminen on niillä keksinyt tavan kukkoilla muiden edessä ja pönkittää egoaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee, että kuka sitten lopulta saa vaikuttaa siihen, mikä ihmisten parissa on yleisesti hyväksyttyä, tai jopa statusta nostavaa? Kuka on tehnyt sen päätöksen, että miesten ainoa hyväksyttävä siisti pukeutumismalli on pikkutakki ja solmio? Miksi sille taas ei ole vuosisadankaan saatossa kehitetty mitään vastineita? Pitäisihän siihen olla mahdollisuus kenen tahansa toimesta, koska keksihän puvun ja solmionkin vain "joku tahansa".
Sinänsä se "joku", joka saa maailmassa ideansa läpi ja niille yleisen hyväksynnän, on joko tuurihaukka, hyvin vaikutusvaltainen ihminen tai tuurihaukka, joka tuntee vaikutusvaltaisen ihmisen. Ehkä ennen kaikki ihanteeksi otetut vaatemallit tulivat aatelisten vaattureilta. Niistä sitten vaikutusvaltaiset aateliset raakkasivat itselleen mieleiset hepeneet, joista tuli sen jälkeen iso juttu. Koska vaikutusvaltaisella vaan oli jotain sellaista. Jos vastaavan vartalopeiton olisi keksinyt joku keskiluokkainen, hänelle olisi naurettu, tai ehkä hänet olisi potkittu susille.
Mitenhän mahtoi olla silloin luolamiesaikaan? Silloin ei varmaankaan ollut ihmisen keksimiä kastijakoja, joissa joku kultalusikka suussa syntynyt apina sai päättää, että juuri sinä keväänä seeprasta tehdyt leggingsit olisivat pop. Sekin tapaus, joka keksi tulen tekemisen, todennäköisesti kivitettiin, koska se ei ollut normaalia. Milloinhan sitten erilaisuus oikein sallittiin? Ja milloin siihen tuli sellainen jako, että muutama erityisasemassa oleva hyypiö sai päättää, mikä on normaalia ja millä normaalilla eri kastit menevät?
Jos katsotaan nykypäivää, en edes tiedosta, kuka tuolla ulkona luo meille sitä normaalia, mitä me niin kovasti normaalina pidämme. Miehille kauluspaitaa, kehoa piilottavaa istuvuutta ja hillittyä väriä. Naisille monenlaista vaihtoehtoa tiukasta väljään, väriskaalaa laidasta laitaan, mutta yleisesti kuitenkin jotain huomiota herättävää. Kaikilla yhteinen tavoite, eli saada jotain luksuksena pidettyä merkkivaatetta, pukua ja asustetta.
Eikä asia rajoitu vain vaatteisiin, vaan muissakin aiheissa on olemassa omat normaalinsa. Esimerkiksi Kia on ihan jees ja hyvin normaali juttu. Audi on vähän parempaa normaalia, mutta normaalia kuitenkin. Mutta jos jollain on Maserati, se on ihan pelle ja sille ollaan happamasti kateellisia.
Mutta kaiken sen normaalina pidetyn ja luokkajaottelun jälkeen se kaikki on kuitenkin sitä normaalia ja siinä pitää kaikkien elää. Ainoat sallitut kastijaot ovat ne, missä joku poikkeava kuuluu poppooseen, jota on massoittain kaupunkien kaduilla. Vaikka rokkari ja purkkapoppari karsastavat toisiaan, heillä on konsensus mennä samalla kävelykadulla, sillä molemmissa klaaneissa riittää porukkaa maailman ympäri. Erilainen normaali kohtasi siis toisenlaisen erilaisen normaalin.
Jos joku ei mene normaaleihin, hän ei ole yleensä kovin hyväksytty tyyppi. Ei siitä huolimatta, vaikka hänellä olisikin pieni yhteisönsä paikallisesti, tai globaalisti. Teknoa kuunteleva, Dotaa pelaava otaku, joka välillä turrimiittailee puistossa kaltaisiaan, lienee epänormaali silmätikku, ellei alistu normaalien tahtoon ja vedä ylleen normaalin vaatekerran farkuilla ja murretulla värillä olevalla, sukupuolelleen ominaisella paidalla. Jakku tai pikkutakki tekevät hänestä vielä paremman normaalin, mutta kalliit merkkituotteet ja näyttävä olemus taas epänormaalin, jolle ollaan kuitenkin kateellisia. Toisin, kuin niille normaalin epänormaaliuden kastiin menemättömille epänormaaleille, joita ei haluta kadehtia, vaan pidetään vain outoina.
Poikkeava kun ei vaan yksinkertaisesti miellytä normaalijakaumaa. Ei oudoksuttu poikkeava, muttei oikeastaan hyväksyttykään poikkeava, vaikka sitä kaikki salaa kadehtivatkin.
Perimmäisiksi syiksi epäilen uuden ja erilaisen pelkoa, erilaisuutta hyväksymätöntä asennetta, oman statuksen nostamisen tärkeyttä pyrkimällä itse mahdollisimman pitkälle yleisen normaalin portaikossa, tai peräti omaa kateutta siitä, että joku uskaltaa poiketa siitä normaalista, mitä niin kovasti yleisesti tunnustetaan.
Vaikka elämmekin yhteiskunnassa, missä ajetaan esimerkillisesti tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisen moninaisuuden vaalimista, elämme edelleen yhteiskunnassa, missä sanomaton normaali määrittelee kaiken pukeutumisen, käyttäytymisen ja esiintymisen. Jos siitä poikkeaa, saattavat monet ovet sulkeutua. Ei vain työelämässä, mutta pahimmillaan jopa ystävien tai suvunkin kesken.
Jotta harmaaseen massaan tulisi edes joskus väripilkahduksia, yhä useamman Nipa ja Niina Normaalin tulisi muuttaa asennoitumistaan. Erilaisuuden rikkaus ja toisten onnellisuus omalla mielekkyysalueellaan eivät yleensä juurikaan liippaa muiden elämiä. Korkeintaan voi olla, että massan huomio siirtyy hetkeksi siihen erilaiseen, mutta tuskin se on massalta pois. He voivat aina heittää murretun värisen paitansa ja pastellisävyisen asusteensa kaappiin ja heittäytyä maailmalle jossain ihan muussa kokonaisuudessa. Se kun ei enää pitäisi olla pelkkä aateliston oikeus.
Toki aateliston suojana oli aikanaan se, että heitä ei kivitetty, vaikka miten olisivat kekkuloineet. Heitä suojeltiin. Nykyaatelistokin saa periaatteessa tehdä mitä tahansa, sillä heillä on taustatiimit, jotka pitävät huolen siitä, että aatelinen voi kekkuloida rauhassa, vaikka kansa mitä ajattelisi. Toki nykyään voi aina trollata peitenimellä, jos jokin normaalista poikkeava oikein korventaa. Trollata voi vaikka naapuriaan somessa, jos sillä on keltainen Maserati. Tai edes keskiluokan lompakolle passelimmat pinkki miesten puku tai naisella muovinen minihame. Ei niitäkään normaalisti kadulla näe. Ne ovat aateliston yksinoikeus. Ja vaikka noille aateliston outouksille joskus naurettaisiin, tajutaan pian, että heillä on jotain normaalia parempaa, eli etuoikeus puketua vapaammin. Tai sitten sieltä yritetään saada jotenkin vaivihkaa uutta normaalia massankin tasolle, vaikkei se usein juuri onnistukaan.
Yhtä kaikki, omasta mielestäni harmaa massa ja yleinen normaali ovat asioita, jotka syntyvät vääjäämättä apin... ihmislauman eläessä yhdessä. Mutta koska ihminen on jo kehittynyt troglodyyttiajoistaan ja maailma muuttunut suvaitsevampaan suuntaan, kannattaa ottaa ilolla vastaan sellaiset näkymät, mitkä poikkeavat massasta. Itsekin todennäköisesti haluaisit lopulta heittää krakasi takkaan ja mennä kurvailemaan mintunvihreällä Fiat 600:lla 80-luvun neonvärisessä tuulipuvussa. Tai pukeutua pinkkiin miesten pukuun ja muoviseen hameeseen (ehkä sukupuolestasi riippumattakin) piristääksesi päivääsi ja kerätäksesi huomiota. Tai ehkä haluaisit vain osallistua turrimiittiin. Mutta tuskin kuitenkaan menet ja teet. Koska se ei ole normaalia.
Normaalia on kuitenkin kadehtia niitä, jotka eivät ole normaaleja.
Normaali on ihmisen oma keksintö, joka ei ole edes syntynyt omassa päässäsi, vaan jonkun toisen päässä. Mikä siis olet tuomitsemaan muita, jos et edes ole omaa normaaliasi koskaan keksinyt, tai omalla normaalillasi elänyt? Sitä kannattaa pohtia ensi kerralla, kun näet jotain massasta erottuvaa.
----------------------
Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa:
1) Miksi nuori mies pukeutuu kuin ritari kauppareissullekin? (YLE uutiset, 28.3.2020).
https://yle.fi/uutiset/3-11271192
2) Turripukuiluun hurahtanut Zero asioi susikettuna porilaisessa marketissa ja kirpputorilla – "Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen" (YLE uutiset, 11.8.2019).
https://yle.fi/uutiset/3-10899118
Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään.
Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Muita parempia pyritään olemaan myös ehostautumisessa, elämäntavoissa, käytöstavoissa, kaikenlaisissa valinnoissa ja ties missä. Keinoilla ei tunnu sinällään olevan väliä, mutta aina ihminen on niillä keksinyt tavan kukkoilla muiden edessä ja pönkittää egoaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee, että kuka sitten lopulta saa vaikuttaa siihen, mikä ihmisten parissa on yleisesti hyväksyttyä, tai jopa statusta nostavaa? Kuka on tehnyt sen päätöksen, että miesten ainoa hyväksyttävä siisti pukeutumismalli on pikkutakki ja solmio? Miksi sille taas ei ole vuosisadankaan saatossa kehitetty mitään vastineita? Pitäisihän siihen olla mahdollisuus kenen tahansa toimesta, koska keksihän puvun ja solmionkin vain "joku tahansa".
Sinänsä se "joku", joka saa maailmassa ideansa läpi ja niille yleisen hyväksynnän, on joko tuurihaukka, hyvin vaikutusvaltainen ihminen tai tuurihaukka, joka tuntee vaikutusvaltaisen ihmisen. Ehkä ennen kaikki ihanteeksi otetut vaatemallit tulivat aatelisten vaattureilta. Niistä sitten vaikutusvaltaiset aateliset raakkasivat itselleen mieleiset hepeneet, joista tuli sen jälkeen iso juttu. Koska vaikutusvaltaisella vaan oli jotain sellaista. Jos vastaavan vartalopeiton olisi keksinyt joku keskiluokkainen, hänelle olisi naurettu, tai ehkä hänet olisi potkittu susille.
Mitenhän mahtoi olla silloin luolamiesaikaan? Silloin ei varmaankaan ollut ihmisen keksimiä kastijakoja, joissa joku kultalusikka suussa syntynyt apina sai päättää, että juuri sinä keväänä seeprasta tehdyt leggingsit olisivat pop. Sekin tapaus, joka keksi tulen tekemisen, todennäköisesti kivitettiin, koska se ei ollut normaalia. Milloinhan sitten erilaisuus oikein sallittiin? Ja milloin siihen tuli sellainen jako, että muutama erityisasemassa oleva hyypiö sai päättää, mikä on normaalia ja millä normaalilla eri kastit menevät?
Jos katsotaan nykypäivää, en edes tiedosta, kuka tuolla ulkona luo meille sitä normaalia, mitä me niin kovasti normaalina pidämme. Miehille kauluspaitaa, kehoa piilottavaa istuvuutta ja hillittyä väriä. Naisille monenlaista vaihtoehtoa tiukasta väljään, väriskaalaa laidasta laitaan, mutta yleisesti kuitenkin jotain huomiota herättävää. Kaikilla yhteinen tavoite, eli saada jotain luksuksena pidettyä merkkivaatetta, pukua ja asustetta.
Eikä asia rajoitu vain vaatteisiin, vaan muissakin aiheissa on olemassa omat normaalinsa. Esimerkiksi Kia on ihan jees ja hyvin normaali juttu. Audi on vähän parempaa normaalia, mutta normaalia kuitenkin. Mutta jos jollain on Maserati, se on ihan pelle ja sille ollaan happamasti kateellisia.
Mutta kaiken sen normaalina pidetyn ja luokkajaottelun jälkeen se kaikki on kuitenkin sitä normaalia ja siinä pitää kaikkien elää. Ainoat sallitut kastijaot ovat ne, missä joku poikkeava kuuluu poppooseen, jota on massoittain kaupunkien kaduilla. Vaikka rokkari ja purkkapoppari karsastavat toisiaan, heillä on konsensus mennä samalla kävelykadulla, sillä molemmissa klaaneissa riittää porukkaa maailman ympäri. Erilainen normaali kohtasi siis toisenlaisen erilaisen normaalin.
Jos joku ei mene normaaleihin, hän ei ole yleensä kovin hyväksytty tyyppi. Ei siitä huolimatta, vaikka hänellä olisikin pieni yhteisönsä paikallisesti, tai globaalisti. Teknoa kuunteleva, Dotaa pelaava otaku, joka välillä turrimiittailee puistossa kaltaisiaan, lienee epänormaali silmätikku, ellei alistu normaalien tahtoon ja vedä ylleen normaalin vaatekerran farkuilla ja murretulla värillä olevalla, sukupuolelleen ominaisella paidalla. Jakku tai pikkutakki tekevät hänestä vielä paremman normaalin, mutta kalliit merkkituotteet ja näyttävä olemus taas epänormaalin, jolle ollaan kuitenkin kateellisia. Toisin, kuin niille normaalin epänormaaliuden kastiin menemättömille epänormaaleille, joita ei haluta kadehtia, vaan pidetään vain outoina.
Poikkeava kun ei vaan yksinkertaisesti miellytä normaalijakaumaa. Ei oudoksuttu poikkeava, muttei oikeastaan hyväksyttykään poikkeava, vaikka sitä kaikki salaa kadehtivatkin.
Perimmäisiksi syiksi epäilen uuden ja erilaisen pelkoa, erilaisuutta hyväksymätöntä asennetta, oman statuksen nostamisen tärkeyttä pyrkimällä itse mahdollisimman pitkälle yleisen normaalin portaikossa, tai peräti omaa kateutta siitä, että joku uskaltaa poiketa siitä normaalista, mitä niin kovasti yleisesti tunnustetaan.
Vaikka elämmekin yhteiskunnassa, missä ajetaan esimerkillisesti tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja ihmisen moninaisuuden vaalimista, elämme edelleen yhteiskunnassa, missä sanomaton normaali määrittelee kaiken pukeutumisen, käyttäytymisen ja esiintymisen. Jos siitä poikkeaa, saattavat monet ovet sulkeutua. Ei vain työelämässä, mutta pahimmillaan jopa ystävien tai suvunkin kesken.
Jotta harmaaseen massaan tulisi edes joskus väripilkahduksia, yhä useamman Nipa ja Niina Normaalin tulisi muuttaa asennoitumistaan. Erilaisuuden rikkaus ja toisten onnellisuus omalla mielekkyysalueellaan eivät yleensä juurikaan liippaa muiden elämiä. Korkeintaan voi olla, että massan huomio siirtyy hetkeksi siihen erilaiseen, mutta tuskin se on massalta pois. He voivat aina heittää murretun värisen paitansa ja pastellisävyisen asusteensa kaappiin ja heittäytyä maailmalle jossain ihan muussa kokonaisuudessa. Se kun ei enää pitäisi olla pelkkä aateliston oikeus.
Toki aateliston suojana oli aikanaan se, että heitä ei kivitetty, vaikka miten olisivat kekkuloineet. Heitä suojeltiin. Nykyaatelistokin saa periaatteessa tehdä mitä tahansa, sillä heillä on taustatiimit, jotka pitävät huolen siitä, että aatelinen voi kekkuloida rauhassa, vaikka kansa mitä ajattelisi. Toki nykyään voi aina trollata peitenimellä, jos jokin normaalista poikkeava oikein korventaa. Trollata voi vaikka naapuriaan somessa, jos sillä on keltainen Maserati. Tai edes keskiluokan lompakolle passelimmat pinkki miesten puku tai naisella muovinen minihame. Ei niitäkään normaalisti kadulla näe. Ne ovat aateliston yksinoikeus. Ja vaikka noille aateliston outouksille joskus naurettaisiin, tajutaan pian, että heillä on jotain normaalia parempaa, eli etuoikeus puketua vapaammin. Tai sitten sieltä yritetään saada jotenkin vaivihkaa uutta normaalia massankin tasolle, vaikkei se usein juuri onnistukaan.
Yhtä kaikki, omasta mielestäni harmaa massa ja yleinen normaali ovat asioita, jotka syntyvät vääjäämättä apin... ihmislauman eläessä yhdessä. Mutta koska ihminen on jo kehittynyt troglodyyttiajoistaan ja maailma muuttunut suvaitsevampaan suuntaan, kannattaa ottaa ilolla vastaan sellaiset näkymät, mitkä poikkeavat massasta. Itsekin todennäköisesti haluaisit lopulta heittää krakasi takkaan ja mennä kurvailemaan mintunvihreällä Fiat 600:lla 80-luvun neonvärisessä tuulipuvussa. Tai pukeutua pinkkiin miesten pukuun ja muoviseen hameeseen (ehkä sukupuolestasi riippumattakin) piristääksesi päivääsi ja kerätäksesi huomiota. Tai ehkä haluaisit vain osallistua turrimiittiin. Mutta tuskin kuitenkaan menet ja teet. Koska se ei ole normaalia.
Normaalia on kuitenkin kadehtia niitä, jotka eivät ole normaaleja.
Normaali on ihmisen oma keksintö, joka ei ole edes syntynyt omassa päässäsi, vaan jonkun toisen päässä. Mikä siis olet tuomitsemaan muita, jos et edes ole omaa normaaliasi koskaan keksinyt, tai omalla normaalillasi elänyt? Sitä kannattaa pohtia ensi kerralla, kun näet jotain massasta erottuvaa.
----------------------
Lisää aiheeseen liittyvää luettavaa:
1) Miksi nuori mies pukeutuu kuin ritari kauppareissullekin? (YLE uutiset, 28.3.2020).
https://yle.fi/uutiset/3-11271192
2) Turripukuiluun hurahtanut Zero asioi susikettuna porilaisessa marketissa ja kirpputorilla – "Puku antaa rohkeutta ja vapauden tunteen" (YLE uutiset, 11.8.2019).
https://yle.fi/uutiset/3-10899118
Kommentit
Lähetä kommentti