Kirjoitin viimeksi yhteneväisyyksistä Far Cry -pelien sekä oikean elämän kriisien ja aurotitäärisen vallan välillä. Jäin tekstin lopuksi pohtimaan, miksi autoritäärinen valta-asetelma on ollut kasvavaa, vaikka suuri osa sivistyneistä maista haluaakin demokratiaa. Jatkan pohdintaa tässä tekstissä.
Useimmat sivistyneet maat ihannoivat demokratiaa, missä korostuvat periaatteet oikeudenmukaisuudesta, rehellisestä enemmistön äänien kuuluvuudesta, kaikkien huomioon ottamisesta, vaaleista, ihmisoikeuksista ja oikeudesta osoittaa mieltään. Demokraattisessa maassa koetaan, että jokaisella on mahdollisuus saada äänensä kuuluviin, myös kritiikkiä antaessaan. Mielivaltaisista asioista pyritään tehokkaasti eroon ja kaikessa pyritään tasa-arvoon, yhdenvertaisuuteen ja harkittuun päätöksentekoon.
Miksi demokratia ei sitten kukoista? Miksi näin upea yhteiskuntamuoto ei ole jo vallannut jokaista maapallon kolkkaa? Missä vika?
Demokratia on monessa suhteessa upea asia. Mutta jossain on oltava vikaa, jos se koetaan uhatuksi ja jos autoritäärinen johtaminen nostaa päätään maailmalla.
Autoritäärinen yhteiskunta ei ole minulle lopulta kovin tuttu asia. Olen kasvanut siihen ymmärrykseen, että se on aina paha asia. Mielikuvanani on, että autoritäärisessä valtiossa ei eletä kansan tahdon ja mielipiteiden mukaan, vaan valtaa pitävien tahdon ja mielipiteiden mukaan. Siksi kummeksun, miksi systeemi siitä huolimatta porskuttaa vahvasti.
 |
| Nykyhetkessä maailmalla muhii edelleen ongelma vallan muodoista, joissa korostuvat ääripäinä liberaali demokratia sekä konservatiivinen autoritäärisyys. Näkemyserot näyttävät saavan niin suuren roolin, ettei valtioiden yhteistyö aina onnistu. Pahimmillaan näkemyserot johtavat kiistoihin tai jopa sotiin valtioiden kesken. (Kuvan on piirtänyt kirjoittaja). |
Täytyy muistaa, että vaikka autoritäärisyys henkilöityykin usein yhteen johtajaan, on johtajalla aina jonkinlainen tukijoukko, jonka avulla hän kykenee pysymään vallassa. Auktoriteettina toimii usein valtakoneisto, johon kuuluu johtajaa vahvasti tukeva hallitus tai muu päätöselin sekä voimakkaat viranomaiset. Päättävät elimet toimivat samalla ideologialla johtoajatuksia myötäillen ja ne koostuvat mahdollisesti tyystin samasta puolueesta, jos puolueita maassa on.
Voimakkaat viranomaiset taas käsittävät erilaisia toimijoita, mutta mainittavimpia niistä ovat turvallisuuspalvelut. Niitä ovat muun muassa poliisi, armeija sekä tiedustelupalvelut. Autoritäärisessä vallassa näillä toimijoilla on yleensä huomattavasti suuremmat mahdollisuudet käyttää voimaa, kuin demokraattisessa yhteiskunnassa. Jopa tappavaa.
Auktoriteettia ylläpitää se, ettei kukaan uskalla nousta sitä vastaan. Sen voima on niin suuri, ettei joku kritiikkiin uskaltautuva kykene muuttamaan asioita. Sen sijaan kriitikot vaiennetaan tehokkaasti. Pelko saa heikoimmatkin lenkit toimimaan ruodussa. Ihmiset valitsevat mieluummin vallan linjat, kuin ottavat riskin elämänsä romahtamisesta ja päätymisestä johonkin, mikä saa ihmisen kauhun valtaan.
Pohdin myös, onko autoritäärisyys aina tällaista? Voisiko autoritäärinen johtaminen koskaan olla pehmeämpää? Onko koskaan ollut sellaista yhteiskuntaa, jossa autoritääristä valtaa olisi ihailtu ja kunnioitettu aidosti koko kansan osalta? Uskon, että näin on ainakin joskus ollut. Syynä on ollut joko erittäin taitava ja motivoiva johtohahmo, tai tietämättömyys paremmasta vaihtoehdosta. Nykyään internet ja globalisaatio jakavat tietoa laajemmin, kuin muutamat äänitorvet.
Auktoriteettia ylläpitää se, ettei kukaan uskalla nousta sitä vastaan.
Autoritäärisyys voi olla joskus myös keino pyrkiä luomaan toimiva yhteiskunta. Etenkin, jos yhteiskunnassa on paljon eripuraa. Tällöin yksi vahva johtaja voi olla kaikkia yhdistävä tekijä. Jos tällaista johtajaa ei olisi, korttitalo sortuisi.
Mietin myös, voiko autoritäärisyydellä luoda demokratiaa? Onko historiassa esimerkkejä siitä, miten jossain on ensin asetettu autoritäärinen asetelma, mutta sen myötä haluttu tietoisesti päätyä demokraattiseen järjestelmään? Riskinä toki on aina se, haluaako auktoriteetti sittenkin pitää vallan omissa käsissään sen sijaan, että suhtautuisi avoimesti opposition mahdollisuuksiin.
Vai onko autoritäärisyys aina lopullista, ellei sitä vastaan hyökätä voimalla? Siitähän on merkkejä muun muassa Lähi-Idästä, missä demokratiaa on pyritty joskus rakentamaan iskemällä auktoriteetteja vastaan.
En ole koskaan kuullut, mikä on autoritaarisen yhteiskunnan myyntipuhe.
Demokratiaa vaalivissa maissa autoritäärisyys nähdään pahana asiana. Ymmärrän tämän hyvin, sillä autoritäärisyys murentaa demokratian perusarvot. Nyt autoritäärisyyden nostaessa päätään maailmalla demokratian koetaan olevan uhattuna. Se nähdään välillä jopa heikkona.
Eräs uhka demokratialle voi olla, jos jokin osa kansasta jää jatkuvasti alakynteen. Tämän mahdollistavat vaalit, joissa tietyt osat kansasta joutuvat aina pettymään ja jäämään marginaaliin. Kyseinen osa kansasta voi alkaa haluamaan vallankumousta. Yksi keino siihen voi olla demokratian murskaaminen ja autoritäärisen vallankaappauksen järjestäminen. Toki tämä on erittäin epätodennäköistä toimivissa demokratioissa, mutta heikolla hetkellä siihen voisi avautua mahdollisuus.
Kuitenkaan ei pidä todeta demokratiaa lopullisesti menetetyksi. Itse en usko, etteikö mikä tahansa asia, myös yhteiskunnan johtamismuoto, voisi aina kehittyä paremmaksi. Jos autoritäärisyyden syyt kertovat meille demokratian heikot kohdat ja sen, miksi jotkut haluavat romuttaa sen, voimme mahdollisesti oppia paikkaamaan valuvikoja tai joskus jopa rakentamaan kokonaisen kerroksen demokratiasta uudelleen.
Olennaista silloin ovat ihmisten haluamat toimintatavat sekä arvot. Johtamismuoto demokratiassa on jo selkeä. Se mitä johtajat tekevät, niiden asioiden sidonnaisuus koko kansan arvoihin on merkittävää. Sitähän demokratiassa nimenomaan tehdään. Mutta ehkä näitä asioita on syytä tarkkailla toistuvasti ja kehittää, jos autoritäärisyys, kapinat tai muut seikat koetaan demokratian uhkana.
Mitä on historiassa tapahtunut, kun esimerkiksi autoritäärisen valtion itsevaltias johtaja on kuollut?
Autoritäärisyydessä sen sijaan näen paljon enemmän uhkia. Vaikka oppositiota tai kritiikkiä ei esiintyisi julkisesti, pinnan alla kuohuu aina. Autoritäärisessä yhteiskunnassa tulisi aina olla varautunut siihen, jos jotain sattuu jossain joskus. Se olisi hyvin kuluttavaa ja resursseja vievää. Voimme myös pohtia, mitä sitten tapahtuu, kun auktoriteetista jättää aika. Mitä on historiassa tapahtunut, kun esimerkiksi autoritäärisen valtion itsevaltias johtaja on kuollut? Siinä missä demokratiassa valittaisiin uusi johtaja, autoritäärisessä yhteiskunnassa on huomattavasti isompi riski kaaokseen ja vallankaappaukseen.
Oma pohdintani jää edelleen jossitteluun siitä, voisiko autoritäärinen valta ja yhteiskunta olla joskus toimiva ja miellyttävä vaihtoehto demokratian sijaan. En tosin näe sitä mitenkään parempana vaihtoehtona.
En ole koskaan kuullut, mikä on autoritaarisen yhteiskunnan myyntipuhe. Motivointi. Miten siellä saa olla onnellinen? Ja jos ei saa, miksi pitäisi sellaista ostaa? Millainen olisi tavallisen tallaajan rooli? Miksi demokratiasta pitäisi luopua ja miksi se on paha asia?
Mutta riski on siinä, että eettisyys jätetään sikseen. Ja demokratiassa se on suuri arvo.
Siitä olen kuullut, että autoritäärinen asetelma parjaa demokratioita heikoiksi ja saamattomiksi. Siinä on valitettavasti ollut hieman perää. Demokraattisissa valtioissa asioiden valmistelu ja tekeminen kestävät kauemmin. Autoritäärisessä asetelmassa toiminta voi alkaa hyvinkin nopeasti, oli kyse mistä vain. Nopeus on valttia nykypäivänä, kun puhutaan vaikkapa talousasioista ja sotimisesta.
Mutta riski on siinä, että eettisyys jätetään sikseen. Ja demokratiassa se on suuri arvo.
Demokratiassa on myös varaa kritisoida itseään ja systeemiään, mikä mahdollistaa asioiden kehittymisen ja etenkin kaikille mieluisalla tavalla. Autoritäärisyydessä ongelmia peitellään ja ne ratkotaan voimalla. Tehokkuutta voi syntyä, mutta mielekkyyden kustannuksella. Kritiikille ei anneta sijaa, mikä estää yhteiskunnan monimuotoisen kehittymisen. Mahdollinen kehittyminen kaventuu yhden näkemyksen varaan.
Kolikon toista puolta katsoessakin jää siihen tulokseen, että länsimaissa kaikkien ihmisten elämänlaatu on parempaa. Jos se ei ole ja länsimaissa tapahtuu jotain radikaaleja ihmiskuntaa ja sen hyvinvointia uhkaavia asioita, odotan mielenkiinnolla, koska saan lukea niistä puolueetonta kritiikkiä.
Demokratiassa on myös varaa kritisoida itseään ja systeemiään, mikä mahdollistaa asioiden kehittymisen ja etenkin kaikille mieluisalla tavalla.
Jos miettii taas mahdollista korruptiota, niin onhan länsimaissakin korruptiota, ahneutta sekä suurta epätasa-arvoa varallisuuden jakautumisessa. Näihin asioihin tulisi kehittää entistä paremmat ja eettisemmät ratkaisut. Mutta sen koen vain demokratian omaksi ongelmaksi, en autoritäärisyyden eduksi. Autoritäärisessä asetelmassa on ymmärrykseni mukaan näitä ongelmia huomattavasti enemmän.
Demokratiassa olen nähnyt suuria mielenosoituksia vuosien varrella, mutta niiden voimankäyttö ja kaoottisuus ovat olleet verrattain pienempiä, kuin autoritäärisissä valtioissa. Lisäksi siihen nähden, ettei demokratioiden mielenosoituksissa uhata poliisin ja armeijan voimankäytöllä, on edelleen aika pientä ollut niissä tapahtuva rettelöinti.
Lopulta alan päätymään siihen, että demokratia pesee autoritäärisen asetelman mennen tullen. Vaikka antaisi molemmille reilun mahdollisuuden.
Pohdinnan lomassa jo totesinkin, että ei demokratiakaan ole täydellinen ja täysin eettinen kehitelmä. Onkin erittäin tärkeää demokratian tulevaisuuden kannalta, että siinä ei vaalita toistuvasti ja vain samoja arvoja ja asioita, vaan osataan tarkastella kriittisesti ja avoimesti myös marginaalissa olevia asioita sekä kaiken toiminnan tulosten eettisyyttä. Tässä kyseeseen voi tulla vaikkapa vähemmistössä olevat ihmisryhmät, joille tulee myös saada ääni kuuluviin. Kyseeseen tulee myös varallisuuden jakautumisen tarkastelu ja eettiset talousratkaisut
Itse kylläkin näen, että moderni demokratia vastaa haasteisiin melko hyvin. Vain se jää nähtäväksi, miten hyvää yhteistyötä demokraattiset yhteiskunnat suostuvat keskenään tekemään tulevaisuudessa. Sen myötä voivat ratketa muun muassa epäreilut ja epäeettiset verotuskäytännöt maiden väleillä, veroparatiisikysymykset, varallisuuden kasautuminen rikkaimmille tahoille sekä kaikki yhteistoiminta yhteisiä uhkakuvia vastaan.
Pohdinnan lomassa jo totesinkin, että ei demokratiakaan ole täydellinen ja täysin eettinen kehitelmä.
Uhka nimittäin voi hyötyä siitä, jos demokratiat keskittyvät liikaa nokittelemaan toistensa kesken. Siitä nähtiin juuri esimerkki Ukrainan kriisin osalta. Onneksi järki voitti ja yhteistyöhalu löytyi haasteista huolimatta.
Siitä on hyvä jatkaa edelleen demokratian ja demokraattisten valtioiden yhteistyön kehittämistä
--------------------
Lisää luettavaa aiheeseen liittyen:
1) Olli Rehn varoittaa Venäjän ja Kiinan ”autoritaaristen valtioiden liittokunnasta” ja kannattaa venäläisen energian ostokieltoa (Helsingin Sanomat, 27.3.2022).
https://www.hs.fi/talous/art-2000008704396.html
2) Uusi uhka - itäinen autoritäärinen maailmanjärjestys, Jussi Hyöty 11.3.2022, OP-Varainhoito markkinainformaatio
https://www.op-mediapankki.fi/l/68JkfzNJXJ8X
3) Autoritäärinen hallinto ei kukista ihmisten pyrkyä parempaan elämään, Uusi Suomi / Arto Satonen, 7.1.2022
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/artosatonen1/autoritaarinen-hallinto-ei-kukista-ihmisten-pyrkya-parempaan-elamaan/
4) Autoritääristen hallintojen kestävyys itäisessä Euroopassa, Aleksanteri-instituutti / Katalin Miklóssy, 21.4.2021
https://www2.helsinki.fi/fi/uutiset/talous-yhteiskunta/autoritaaristen-hallintojen-kestavyys-itaisessa-euroopassa
5) Tutkimus: Kansalaisten luottamus demokratiaan on ennätysalhaalla, mutta autoritääriset maat porskuttavat vahvasti, YLE Uutiset, 18.1.2022
https://yle.fi/uutiset/3-12276290
6) Wikipedian artikkelit demokratiasta ja autoritarismista (eli mitä ne tarkoittavat):
https://fi.wikipedia.org/wiki/Demokratia
https://fi.wikipedia.org/wiki/Autoritarismi
Kommentit
Lähetä kommentti