Avoin Soturi

En ole katsonut linnan juhlia enää vuosikausiin. Kyse ei ole siitä, ettenkö arvostaisi itsenäisyyspäivää tai presidentin juhlavastaanottoa ja juhlia. Boikotoin juhlien katsomista siksi, koska niiden seuraamisessa keskitytään pinnallisiin asioihin. Siinä missä minua kiinnostaisi nähdä osallistujat saman arvoisina ja saada kuva kaikkien osallistujien arvokkaasta panoksesta isänmaan hyväksi, huomio kiinnittyy kuitenkin aina lopulta julkisuuden henkilöihin ja heidän ulkonäköönsä. Tämä ei mielestäni ole tasa-arvoista toimintaa tai kaikkien kunnioittamista, vaan samaa, mitä televisiossa yleensäkin tehdään: Palvotaan julkkiksia.   Itse juhlien kaavassa ei liene vikaa. Linnaan kutsutaan tasaisesti eri ihmisiä erilaisista kategorioista. Suuri osa vieraista on ansainnut paikkansa juhlissa ja kokemus voi olla joillekin ainutlaatuinen. On hyvä, että vieraita osataan kierrättää. Olisi ikävää nähdä, että itsenäisyyspäivän juhlavastaanotolle pääsisivät vuodesta toiseen samat henkilöt i...

Media pursuaa mainoksia, joissa esiintyy täydellisiä ihmisiä täydellisine materiaaleineen ja täydellisine ulkonäköineen. Ihmiset ovat lihaksikkaita komeita uroita ja laihoja seksikkäitä naisia. Jos ihminen ei ole mukana mainoksessa, mainostettava tuote näyttää uskomattoman täydelliseltä.   Musiikkia ei myydä enää musiikilla, vaan yhtyeen keulakuvan tai laulajan olemuksella, brändillä ja ulkonäöllä. Laulajista tehdään yli-ihmisiä, joilla on kaikki merkkituotteet, hienoimmat ehosteet ja tehosteet. Laulaminen jää jo lähes toissijaiseksi sen rinnalla, kun keulakuva markkinoi sinulle täydellistä elämää, jonka voi saavuttaa materiaaleilla ja rahalla.   Mainoksia ei enää pääse pakoon. Kun avaat lehden, television tai internetin tai menet ulos kotiovestasi, törmäät väkisinkin mainoksiin. Mainokset käyvät yhä aggressiivisemmiksi, kun niillä pyritään kaikin tavoin saamaan ihmisten huomio kiinnittymään. Näyttötaulut yleistyvät kaupungeilla ja nykyään joudut tahtomattasi sinise...

Seksi. Siinä uniikki puheenaihe, josta halutaan puhua, mutta josta ei haluta puhua. Seksi on kivaa ja sitä olisi kivaa harrastaa, mutta kukaan ei uskalla sitä ääneen sanoa, koska eihän seksistä voi puhua. Sitä pitää ujostella, piilotella ja hävetä. Ettei vaan jäisi kiinni siitä, että on joskus harrastanut seksiä, käynyt seksikaupoilla, seksimessuilla tai jopa alan juhlissa. Eikö olisi aika paljon ihmeellisempää, jos joku ei olisi koskaan käynyt? Seksi on edelleen vaikea puheenaihe. Siinä missä seksistä on yritetty jo vuosikymmenet jutella avoimemmin, siitä puhuminen menee edelleen usein vitsailuksi, tirskumiseksi, ujosteluksi, kauhisteluksi tai paheksunnaksi. Kansa kaipaa läheisyyttä ja seksiä, mutta mitä enemmän aihetta yritetään saada avoimeksi, sitä enemmän kuoreen käperrytään. Yksi syy tähän on yleinen vanhoillinen asenne, jossa perinteinen suomalainen ihminen moralisoidaan ihannetapauksessa harmaaksi hiireksi, joka ei aiheuta missään nimessä mitään huomiota herättävää. Ja seks...

Herätys! Aamutoimet. Ajoissa hommiin. Kärppänä töissä, kiireisiä tilanteita, tuloksen tekemistä. Nopea lounas. Lisää hommia. Iltapäivällä kotiin. Kotiaskareet, velvoitteet, päivällinen. Harrastukset ja sosiaalisuus. Kauppareissut. Illalla suihku ja iltapala. Nukkumaan. Päivän ohessa mahdolliset lapsista johtuvat velvoitteet. Ruutujen tuijottaminen ja älylaitteiden piipitys. Tämä kaava toistuu viikosta viikkoon, kuukaudesta kuukauteen. Oravanpyörä on valmis. Ja useilla jatkuva oravanpyörässä kiireisenä pyöriminen aiheuttaa jossain kohtaa uupumuksen. Useimmilla oravanpyörässä separoituvilla ihmisillä tulee eteensä tilanne, jossa heille suositellaan luontoon menemistä. Heille sanotaan, että luonnolla on rauhoittava vaikutus ja parantava voima. Useimpia ihmisiä ajatus ei varmasti lähtökohdiltaan houkuttele. Jos pitäisi mennä luontoon, silloin pitäisi poistua lämpimistä sisätiloista ja mukavalta sohvalta. Puistoissa on tylsää, kun ei siellä ole virikkeitä. Metsäkin on ...

Kauneus on nykyään kilpailua, kateutta ja bisnestä. Vaikkei se ulospäin näkyisikään, useimmat ihmiset eivät ihaile kauniita ihmisiä, vaan taustalla kytee kateus ja heikko itsetunto. Tämä koskee jopa kauniita ihmisiä itsejään. Näin on, vaikka aihe onkin pieni tabu. Kauneudella pyritään menemään muiden edelle ja saamaan huomiota itselle. Jos kaunis ihminen saa ulkonäöllään suosimista ja käyttää tämän vielä hyväkseen, ei ole ihme, että toisia saattaa korventaa. Etenkin, jos ulkonäköä arvostetaan muuta taustaa enemmän. Kauneutta tuputetaan joka tuutista. Katso ja ihaile, kun lehdessä on taas juttu kauniista ihmisestä. Somesyötteesi vilisee kuvia, joissa kauniit ihmiset postaavat kuvia rannoilta, saleilta ja studioista. Ja mainoksista en viitsi edes aloittaa. Netti on täynnä malleja tai heitä, jotka haluaisivat olla malleja. Televisiossakin on melko lailla huoliteltuja ja kauniita ihmisiä. HD-kuvissa ei näy pisamaakaan poskissa eikä karvaakaan kauluspaidoissa. Siinä missä moniin juttuihin...

Vuosien varrella mediaa seuranneena armeija (Puolustusvoimat) on aina ollut kiinnostava uutisointikohde. Uutisissa kerrotaan aina armeijan hankinnoista ja uusista tuulista. Mediassa esitellään myös armeijan arkea ja toimintaa. Näiden ohella armeijalle saatetaan antaa myös kritiikkiä. Tuleehan valtiollista toimijaa tarkastella monipuolisesti sivistyneessä ja vapaassa valtiossa. Hyvä niin. Mutta olen kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, miten sotilaista uutisoidaan mediassa. Mediassa ovat esillä useimmiten kenraalikunta, joukko-osastojen komentajat ja eri aiheiden asiantuntijasotilaat. Nämä henkilöt kommentoivat uutisia ja tapahtumia ja heillä on usein oikeus toimia Puolustusvoimien viestinnässä. Tarkastelussani ei ole virallinen viestintä, vaan muut uutiset. Sotilaista tehdään harvoin positiivisia uutisia tai henkilökuvia. Toki näille on olemassa omat rajoitteensa, eivätkä kaikki sotilaat saa tai halua esiintyä mediassa. Mutta positiivisia uutisia sotilaista ei yleensä tehdä ...

Luin vastikään iltapäivälehtien otsikoista, kuinka Suomen ensimmäinen seksinukkebordelli on aiheuttanut pahennusta (1), (2). Kyseessä on vain yksi mielipide, mutta aiheesta vastaavasti ajattelevia löytyy useita. Etenkin naiset suhtautuvat seksinukkeihin usein hyvin negatiivisesti. Sama koskee sitä, jos joku haluaa toteuttaa ne tarpeet jonkin materiaalisen korvikkeen kanssa, joihin yleensä kaivataan kumppania (kuten rakkaus, tunteet, halaaminen, seksi yms). Ilmiö kiinnostaa minua. Voi toki olla, että miehen päätyessä tekemisiin nuken kanssa kyseessä on polttariporukan pila tai henkilökohtainen seksinnälkä, jonka toteuttaa näin. Mutta löydän myös sellaisen näkökulman, jota ei joko ajatella, tai sitten siitä ei kehdata puhua. Naiset paheksuvat usein miesten tarpeita. Miesten tarpeet mielletään negatiivisiksi tai peräti perversioiksi, vaikka kyseessä voisivat olla normaalit ja luontaiset asiat. Tunteisiin ja tarpeisiin ei saisi vastata edes materiaalin keinoin, vaan ilmeisesti ne pitä...