Avoin Soturi

 Ihminen on kautta aikojen luonut fiktiivisiä teoksia, kuten elokuvia, kirjoja ja pelejä, ja keksinyt niihin juonia ja skenaarioita. Juonet ja skenaariot ovat voineet olla todellisuuteen viittaavia tai todellisuudesta irrallaan. Ne ovat voineet olla myös todelliseen maailmankuvaan sijoittuvia tai täysin mielikuvituksen tuotetta. Joskus kuitenkin juoni tai skenaario muistuttaa hämmentävän paljon oikean elämän asioita. Toki silloin voi olla kyse aiheesta, joka on luotu alun perinkin todellisiin aiheisiin viitaten. Mutta kuvitellut skenaariot voivat olla myös luotu täysin fiktiivisiksi ja silti ne saattavat saada myöhemmin hämmentävän paljon yhtymäkohtia oikeaan elämään. Pelin kuvitteellisessa valtiossa tienvarsikyltti näyttää autoritääristä valtaa pitävän presidentin kuvan ja kysyy: "Oletko sinä todellinen Yaralainen?" (Kuvakaappaus pelistä Far Cry 6 / Kuvan ottanut kirjoittaja). Ukrainan kriisistä olemme saaneet lukea joka päivä, tai voisi jo nykyaikana sanoa joka tunti. Tieto...

Kinkyys on aihe, joka ei varmasti jätä ketään kylmäksi. Kyseessä on ihmisen seksuaalisuuteen liittyvä termi, jolla tarkoitetaan jotain sellaista seksuaalista aihetta, jota valtaosa ihmisistä voi pitää outona tai poikkeavana. Kinkyydelle löytyy toki muitakin määritelmiä, mutta oma määritelmäni on puhua ihmisen seksuaalisesta suuntautumisesta, joka ei liity sukupuoliasioihin, vaan ihmisen muuhun seksuaalisuuteen. Itse puhun kinkyydestä silloin, kun kyseeseen tulevat etenkin fetisismi tai BDSM. Fetisismi on viehtymystä joihinkin asioihin, jotka tuottavat fetisistille mielihyvää. Monen ihmisen ennakkoluuloinen mielikuva voisi olla se, että fetisisti saa aina seksuaalisia viboja todella oudoista asioista. Itse pidän ensimmäisestä lauseesta, eli viehtymyksestä ja mielihyvästä. Fetissit eivät nimittäin aina liity seksiin. Yleensä fetissillä on kyllä kytky ihmisen seksuaaliseen kokemukseen, mutta itse näen fetissit kokonaisvaltaisempana asiana. Fetisseistä voi saada mielihyvää esimerkiksi hyvi...

Selasin eräänä päivänä YLE Areenan ohjelmia, kun vastaani tuli sattumalta yksi vanha, arkisto-osuuteen tallennettu tietoisku. Tietoisku oli aikanaan hyvin lyhyt televisiossa lähetetty ohjelma, jossa valistettiin ja ohjattiin kansaa toimimaan yhteisen edun mukaisesti erilaisissa asioissa. Tietoisku oli yleensä erittäin dramaattinen, joskus peräti syyllistävä ja propagandamainen, lyhytfilmi. Kansaan vedottiin muun muassa kotimaan matkailun puolesta, bensiinin tuhlaamisen lopettamisesta sekä sikamaisen turistikäytöksen lopettamisesta. Lasten kasvatus oli myös keskeinen aihe. Arkistosta löytyi esimerkiksi tietoiskuja lapsiin kohdistuvasta väkivallasta, roolimallin tärkeydestä sekä vanhempien tupakoinnin vaaroista lapsille. Löydökseni olivat kiehtovia, mutta myös hieman järkyttäviä. Tuo järkyttäminen lienee ollut aikanaan kuitenkin tarkoituksellista, jotta itse tietoiskussa esitetty asia uppoasi kohderyhmäänsä. Lyhyen silmien pullistelun ja tasaisen hengittelyn jälkeen totesin näkemäni ...

Somessa sanottua -blogitekstini viittaavat kirjoituksiini sosiaalisen median päivityksissä. Näissä blogiteksteissä jaan päivitykseni tekstiosuuksia uudelleen ja mahdollisesti täydennän tekstiä ja näkökulmiani edelleen. ------------------------------- Kiinnitin huomiota ystäväni päivitykseen Facebookissa 12.8.2020. Hän jakoi päivityksessään pääministerimme twiitin ja oli huolissaan ihmisten lisääntyvästä itsekkyydestä ja ajattelemattomuudesta koronaviruksen suhteen. Ohessa suora lainaus pääministeri Marinin twiitistä 12.8.2020: Perustuslain mukaan jokaisella on oikeus lähteä maasta ja Suomen kansalaisella on aina oikeus palata maahan. Tätä oikeutta on harjoitettu. Osa on matkustanut myös korkean tautitilanteen maihin. Laskun maksamme me kaikki. Vapauteen kuuluu vastuu. Tämä on jokaisen hyvä muistaa. (Pääministeri Sanna Marin, Twitter-kanavallaan 12.8.2020). Pääministeri Sanna Marinin twiitti 12.8.2020.  (Kuva ruutukaappauksena Twitteristä 13.8.2020 klo 18:58). P...

Kuvitellaan tilanne historiasta. Ihmisten esi-isät, olkoot sitten luolaihmisiä tai mitä tahansa apinoita, ovat varmaankin eläneet jonkinlaisissa yhteisöissä keskenään. Mahdettiinko jo silloin tuijottaa naapuria, mikäli vaateutus poikkesi muista yhteisön jäsenistä? Että jos naapurilla olikin lanteellaan seepraa leopardin sijaan? Entä olikohan silloin jo keksitty se asia, että eri sukupuolten piti pukeutua ja ehostautua eri tavoin korostaakseen maskuliinisuuttaan tai feminiinisyyttään? Mitähän mahtoi tapahtua, jos joku kekkuloi alastomana? Se on kuitenkin selvää, että jossain vaiheessa joku päätti keksiä, että ylle puettavilla jutuilla voidaan tehdä erilaisia luokkajakoja. Sekään ei sinänsä riittänyt, sillä pukeutumisen eroilla on luotu myös kupla siitä, mikä on yleisesti normaalia ja mikä ei. Lieneekö ollut jonkun keisarin huvi aikanaan keksiä moinen kansanlaki, mutta hyvin se on jäänyt elämään. Pukeutuminen ei ole ainoa asia, millä ihminen on päättänyt leikkiä toistaan parempaa. Mu...

Sosiaalinen media on mullistanut maailman. Sen voittokulku alkoi reilut kymmenen vuotta sitten. Kavereita olisi tarjolla enemmän, kuin koskaan. Sometilit pursuavat kavereita, tutuntuttuja tai jopa vieraita kontakteja. Samalla useat ihmiset potevat kroonista yksinäisyyttä ja porukoiden ulkopuolelle jäämistä. Siitä huolimatta, että heilläkin saattaa olla somessa satoja kavereita. Syitä moiseen voi toki olla yhtä monta, kuin on yksinäisiä ihmisiäkin. Mutta eräs aikamme ilmiö on se, että potentiaalisia ystäviä roikotetaan virtuaalikavereina siitä huolimatta, haluaako heidän kanssaan olla edes missään tekemisissä. On omituista, että ihmiset haluavat kokea kaveripankkinsa olevan pullollaan ja julistaa oman elämänsä tapahtumia heille merkittävistä virstanpylväistä kissan aivastukseen asti. Ai miksi? Koska siinä vaiheessa, kun pitäisi antaa itsestään jotain toisille, energiat ja halukkuus riittävät tasan siihen, että käsi ehkä juuri ja juuri jaksaa liikuttaa tietokoneen hiiren kursorin jo...

Nyt koronaepidemian jyllätessä otsikot ovat olleet aivan tarpeeksi kyllästettyjä siihen liittyvistä uutisista. Ajattelin ensin välttää koskemasta koko aiheeseen tikullakaan, mutta ehkä voisin kirjoittaa hieman asian vierestä. Sen sijaan, että vatuloisimme jatkuvasti siitä, onko COVID19 lähtöisin jonkun syömästä lepakosta tai kaatuuko maailman talous ja selviävätkö sen seuraamasta apokalypsista vain superrikkaat bunkkereihinsa vetäytyvät amerikkalaiset viihdestarat, voisimme mietiskellä ihan tavallisen pulliaisen valmiutta ja varautumista. Me elämme Suomessa hyvinvointiyhteiskunnassa. Se tarkoittaa sitä, että tietyt tärkeimmät asiat toimivat yhteiskunnassamme niin, että apua ja tukea on saatavilla erilaisiin tilanteisiin ja ettei tavallisen kansalaisen tarvitse olla huolissaan lakien, etiikan tai peruspalveluiden toimivuudesta. Sen lisäksi Suomessa menee siinäkin suhteessa aika rapeasti, että olemme melko vapaa ja itsenäinen valtio, kansalla on paljon vapautta olla omanlaistaan hiihte...